Edellisen viikon postauksessa kirjoitin asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Postaus lähti tuolloin hieman sivuraiteille ja loppui jopa ennen aikojaan, koska kirjoitin ajatukseni umpikujaan. Ehkä se oli enne, jos oikein taikauskoiseksi heittäydytään. Seuraavana aamuna herätessäni uuteen päivään, olivat uutiset täynnä kertomuksia synkästä tapahtumasta. Tapahtumasta, johon ei todellakaan voinut itse vaikuttaa.

Koska mikään sanomani ei muuta sitä, mitä maailmalla tapahtuu, päätin kirjoittaa ihan tavallisista asioista, jotka auttavat elämään hetkessä. Vinkkien jakaminen tuntuu rehellisesti kirjoitettuna todella vähäpätöiseltä, mutta sillä mennään – en oikein tiedä mistä muustakaan sitä nyt kirjoittaisin. Ja on hieman sellainen olo, että haluan nyt itsekkäästi harhauttaa omia ajatuksiani pois tästä hetkestä.

Tähän piti kirjoittaa jokin hieno ja mietteliäs siirtymä, mutta en keksi mitään – mennään siis suoraan asiaan. 

Ihanat, kamalat rutiinit hetkessä elämisen tukena

Ensinnäkin –  oodi ihanille, kamalille, rutiineille. Usein saatamme odottaa irtiottoa arjen rutiineista. Kuitenkin stressaavina aikoina huomaan liimaavani lenkkitossuni entistä tiukemmin kiinni oravanpyörääni. Miksi? Siksi, koska oravanpyörässä ei ehdi juuri ajatella. Ja mikäs sen parempi keino pitää pää kylmänä, kuin jatkaa elämäänsä normaalisti, kun siihen on mahdollisuus. Mieluiten jopa hieman nopeatempoisempana kuin tavallisesti.

En väitä, että kiireisenä itsensä pitäminen olisi paras tapa käsitellä asioita. Ei todellakaan, eihän sitä ehdi niitä mielessä kummittelevia asioita edes käsittelemään. Jos siis valitsee tämän reitin, on hyvä tiedostaa ja hyväksyä tunteiden saavan sinut todennäköisesti kiinni pyöräsi pysähtyessä. Rutiinien toistaminen tuo kuitenkin arkeen tietynlaista turvan tunnetta – maailma tuntuu silloin pyörivän juuri niin kuin aina ennenkin.

Liike on lääke

Jos saat tarpeeksesi oravanpyörässä juoksemisesta, kannattaa kokeilla ihan mitä tahansa muuta urheilua. Oma suositukseni menee aina ja ikuisesti ulkoilulle, mutta ymmärrän, että toisinaan liukastelu näillä keleillä saa mielen ärtyneeksi. Toisaalta liukastelu pakottaa pitämään mielen juuri siellä missä keho on. Eli ehkä liukastelu onkin ihan hyvää mielen jumppaa?

No mutta, mikäli ulkoilu ei kiinnosta, eikä kuntosalillekaan jaksaisi lähteä, löytyy helpotus Youtuben syövereistä. Mikäli minulla on vaikeuksia raahata peppuani sohvalta ja irrottaa katsettani puhelimen uutisvirrasta, etsin yleensä Youtubesta jonkin tanssillisen jumpan. Jonkun sellaisen, joka vain näyttää hauskalta. Siinä sitten musiikin tahtiin heiluessa huomaa yhtäkkiä hien nousevan pintaan ja saattaa sitä jopa alkaa hymyilyttämään. Lisäksi kun muistaa, että treenin ei tarvitse aina olla niin kovin vakavaa, saati kestoltaan yli 20 minuuttia, on huomattavasti helpompaa pistää sheikaten. Hauskuus, monipuolisuus ja säännöllisyys ovat itselleni liikunnan pyhäkolminaisuus. 

Viime aikojen suosikkikanaviani:
Emkfit
Kyra Pro
Cardio Dance with Clau and Paty

Suosituksia olen listannut aikoinani myös näissä postauksissa:
Liikunnan ilon etsimistä kaamoksen keskellä (ja muutama kotitreenivinkki)
Hiki pintaan kotitreeneillä – omat suositukseni (ja hieman levottomia kuulumisia)

Muistele lauseita, jotka saavat mielen rauhoittumaan

Nyt tulee ehkä hieman höpsö ohje. Miettiessäni asioita, jotka auttavat itseäni elämään hetkessä, nousivat heti rutiinien ja liikunnan jälkeen mieleeni erilaiset rauhoittavat toteamukset. Toteamukset ovat todella satunnaisia ja todella vaihtelevia. Olen saattanut kuulla ne elämäni aikana joko itse henkilöltä, TV-sarjaa katsoessani tai osana musiikin lyriikoita.

Aloitetaan ehkä hieman synkemmästä päästä. Yksi vaikuttavimmista alkupuheista, joita olen kuullut, löytyy American Gods-nimisestä TV-sarjasta. Siinä ns. sarjan pääpahis totesi seuraavasti: ”Fear has no end. Fear is limitless. Fear thrives and feeds on itself, preparing you for calamity, preparing you to believe that the most important things are the most dangerous. If it’s real in your mind, it’s real in the world.” Vapaasti suomennettuna toteamus viittaa siihen, miten pelko ruokkii itseään. Mitä enemmän pelkäämme, sitä todellisemmaksi pelko muodostuu. Mikäli jokin asia on totta mielessäsi, tulee siitä nopeasti totuus.

Toteamus vaikuttaa synkältä, mutta itselleni tämän ajatuksen muistaminen auttaa juurtumaan hetkeen ja saamaan mahdollisista pelon tuntemuksistani niskaotteen. Nyt tosin huomautan, että on helpompaa saada pelko taltutettua, jos ei ole itse pelkoa aiheuttavan tapahtuman ytimessä. Pelolle on aikansa ja paikkansa, mutta toteamus on auttanut itseäni ihan arjen tavallisissa hetkissä. Olen aina esimerkiksi pelännyt enemmän tai vähemmän pimeää. Edellä kuvattu ajatus onkin saanut mieleni rauhoittumaan, mielikuvitukseni silloin tällöin lähtiessä laukalle pimeässä kulkiessani.

Muita lauseita, jotka saavat mieleni rauhoittumaan ovat seuraavia:
”Keep you mind where your body is” – TV-sarja, vai sittenkin Yoga with Adriane? Vai YogiTea-teepussin mietelause? Pahoittelut, en yhtään muista!
”You are never lost – you are always somewhere” – Australiassa ollessani toisen lastenhoitajan toteamus
”Happiness can be found in even the darkest of times, if one only remembers to turn on the light” – Albus Dumbledore, Harry Potter-kirjat ja sitaattien klassikkoa
”Kaikki järjestyy” ja ”Ihminen nukahtaa kyllä, kun on tarpeeksi väsynyt” – Äiti <3 

Katoa toiseen maailmaan (eli kirjat, TV-sarjat, elokuvat, teatteri, musiikki…)

Jos postaus aloitettiin oodilla rutiineja kohtaan, päättyy se oodiin kulttuurille. Ja kunniamaininta tässä osiossa menee kirjastolle – kirjasto on yksi parhaista paikoista rauhoittua. Ainakin itselläni. Rakastan kulkea hyllyjen väleissä ja ihmetellä mitä kaikkea maailmassa olisikaan luettavaksi. Olen kuitenkin ollut viime aikoina todella laiska lukemaan mitään. Ulkoistan siis kirjasuositukset oman blogini ulkopuolelle. Jos siis kaipaat kirjavinkkejä, suosittelen suuntaamaan esimerkiksi rakkaan ystäväni Narratiiveja-kirjablogiin (ja saman nimiseen instagramiin). Terkkuja vain Jaanalle, jos tätä luet 🙂

Itse pystyn vinkkailemaan paremmin TV-sarjoja ja elokuvia. Voisin tehdä näistä vaikka taas ihan oman postauksensa myöhemmin, mutta alla muutamia. Huomautan, että ihan jokaista suoratoistopalvelua meillä ei tällä hetkellä ole vaikka siltä voi vaikuttaa… 😀

TV-sarjat
Euphoria (HBO Max)
Gilmoren tytöt (Netflix, ja oi nostalgian määrää – en ollut ennen tätä vuotta Gilmoren tyttöjä katsonut)
The OC (HBO Max ja hei vain nostalgia taas)
Mr. Robot (Netflix)
American Gods (Amazon Prime)
Foundation (Apple TV)
Witcher (Netflix)
The White Lotus (HBO Max)
Inventing Anna (Netflix)

Odotan tällä hetkellä mm. seuraavien uusia kausia: The Last Kingdom, The Stranger Things, Ginny and Georgia. 

Elokuvat
Tick, Tick…Boom! (Netflix)
The Gentlemen (HBO Max)
Encanto (Disney+)

Toiveissa nähdä lähiaikoina: West Side Story (2021), Spencer, Uncharted

Lisäksi haaveilen Hobitin näkemisestä Turun Kaupunginteatterissa. Tämän ohella myös Tampereen Teatteriin syksyllä tuleva musikaali Anastasia kiinnostaa suuresti jo nyt. Okei, nyt tämä postaus on jo niin sekameteli, että lopetanpa haaveilun… 

Jahas, sellainen postaus tällä kertaa. Johan tuli höpötystä ja aihetta laidasta laitaan. Taisin tässä postauksessa keskittyä pääsääntöisesti kirjoittamaan omia ajatuksiani muualle, mutta toivottavasti näistä ajatuksista on siellä ruudun toiselle puolen iloa. 😀 Olisin voinut listata vielä paljon muitakin asioita, kuten ihan konkreettisten listojen tekemisen, podcastien kuuntelemisen, ystävien kanssa jutustelun ja ristikoiden ratkaisemisen. Mutta ehkä tämän postauksen päätepiste on nyt tässä.

Yritetään elää hetkessä ja muistaa, että vaikka maailmassa tapahtuu asioita joihin emme voi itse vaikuttaa, voimme aina yrittää auttaa. 

Ensi kertaan, ehkä hieman syvällisemmissä merkeissä silloin taas liikkeellä.

xx Krista

Nyt soi: Ben Platt – So Will I

Lue myös:
Arkistojen raapustuksia: Ihmisyyden rajat

Jos kaipaat muuten kuunneltavaa ajatusten harhauttamiseksi:
3 inspiroivaa podcastia (ja podcast riippuvaisen tunnustuksia)
3 x ajatuksia herättävää podcastia
3 x ajatuksia herättävää podcastia (osa 3)
Naistenpäivän ajatuksia ja podcast-suosituksia