Aamun höpötyksiä ja Kanada-turinoiden jatkoa

Hyvää huomenta 🙂

Heräilin tänään 08:00 kieppeillä valoisaan aamuun – kellojen tunnin taaksepäin siirtämisellä on kyllä todella iso merkitys valon määrään. Hetken makoilun jälkeen pomppasin ylös, puntaroin lähdenkö aamukävelylle ja lopulta aurinko houkutteli minut vetämään lenkkarit jalkaan sekä takin päälle. Mielestäni aamulenkit ovat paras tapa herätä uuteen päivään, eikä tämäkään kävely ollut poikkeus. Rakastan kirpeää, syksyn ja talven välistä ilmaa, jota on kevyt hengittää ja joka herättää mukavasti uuteen päivään.

Nyt aamun kolmannen kahvikupin jälkeen on kuitenkin aika palata takaisin Kanadan matkatarinoihin. Tällä kertaa nopea vilaus Kingstonin sympaattiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Ontario-järven (Lake Ontario) rannalla. Teimme kaupunkiin todella nopean puolen tunnin extempore-visiitin ajellessamme Ottawasta kohti viimeistä kohdettamme eli Torontoa. Kaupunki sijaitsee noin reilun kahden tunnin päässä Torontosta ja vajaan kahden tunnin päässä Ottawasta, joten sopivassa kohtaa jaloittelutauon pitämiseen. 

20180923_145127-01-01.jpeg

20181028_100617.jpg

Kingstonissa asuu noin 123 000 ihmistä ja kaupunki on tunnettu korkeatasoisista yliopistoistaan sekä sotahistoriallisten nähtävyyksiensä, kuten Fort Henry-linnoituksen, puolesta. Kaupungissa asuu myös useita sotaveteraaneja ja vuonna 1946 alueelle on perustettu voittoa tavoittelematon järjestö ”Kingston Veterans Club”. Jos Kanadan historia ja etenkin sotahistoria kiinnostavat niin kaupunki on ehdoton vierailukohde. Jos olisimme tienneet kaupungin olevan näin mielenkiintoinen ennen matkaamme, olisimme varanneet Kingstoniin ainakin yhden hotelliyön Ottawan ja Toronton välille.

20180923_150743-01.jpeg

Kokonaisuudessaan kaupunki näytti turistin silmin kotoisalta, hieman eurooppalaiselta kaupungilta. Rakennukset eivät hiponeet taivaita vaan talot olivat matalia ja värikkäitä eivätkä yhtään niin lasisia kuin esimerkiksi Ottawassa ja myöhemmin kokemassamme Torontossa. Totesimme, että Kingstoniin tulisimme mielellämme uudelleen tekemään kaupunkiin hieman tarkempaa tuttavuutta, nyt yleinen ajatus jäi pintapuoliseksi aikataulumme vuoksi. 

Koska en ole historian saati arkkitehtuurin ammattilainen enkä pidä asiavirheistä, niin jätän postauksen nyt tähän. Jos kuitenkin kiinnostuit kaupungista, niin käy kurkkaamassa kaupungin kotisivut www.cityofkingston.ca – sieltä voit lukea tarkempaa tietoa kaupungista ja alkaa suunnittelemaan reissua 🙂 

Suhteet Oma elämä Matkat

Hengähdystauko matkatarinoista ja Halloween-iltamien fiilistelyä

20181026_194540-01.jpeg

20181027_134348.jpg

Nyt lyhyt breikki matkapostauksista ja Kanada-tarinoista – vietimme nimittäin eilen niin karmaisevan maukkaita hetkiä Halloween-illanistujaisten merkeissä, että pakko hetkeksi palata takaisin Suomen kamaralle ja tähän hetkeen 🙂

Lokakuun alussa kutsuimme kaksi ystäväpariskuntaamme viettämään iltaa ruoan merkeiss’ ja samalla epävirallisesti juhlimaan Halloweenia. Kutsu oli itselleni poikkeuksellinen, sillä rehellisesti sanottuna olen superhuono kutsumaan ketään kylään. Olen sosiaalinen erakko, rakastan olla ihmisten ympäröimänä, mutta yhtä paljon rakastan yksinoloa. Välillä näiden kahden persoonallisuuspiirteen tasapainottaminen on todella haastavaa ja usein huomaankin kallistuvani jälkimmäiseen puhtaasti mukavuudenhalun takia. Eilinen kuitenkin osoitti (jälleen), että pitäisi useammin kutsua ihmisiä illanistujaisiin – meillä oli superhauskaa. Niin kuin aina. Ehkä uuden vuoden lupaukseni onkin, että kutsun ystäviä kylään edes kahdesti vuodessa… 😀

Noniin nyt itsensä ”kehittämisestä” takaisin eiliseen. Iltamien ajatuksena oli, että yhdet tekevät alkuruoan, toiset pääruoan ja kolmannet jälkiruoan. Olimme naisten kesken pyöritelleet kyseistä ajatusta niin kauan, että olihan se pakko muuttaa ajatukset vihdoin totiseksi todeksi. 

Koska naiset tietävät ja näin pois päin, niin ”totta kai” konsepti oli menestys. Oli mahtavaa, kun jokaisella parilla oli oma vastuualueensa ja näin kaikki ”vastuu” ei jäänyt ainoastaan yksille. Alkupalaksi saimme bataatti-kookossosekeittoa juureen paistetun leivän kera (jota onneksi jäi vielä tälle päivälle <3), pääruoaksi minä ja Antti valmistimme katkarapurisoton (oli muuten ensimmäinen tekemämme risotto ikinä, onneksi onnistui :D) ja jälkiruoaksi suussasulavaa minttukrokantti-herkkua. Ah, yhä nousee vesikielelle kun ajattelinkin eilistä. 

20181026_195804-01.jpeg

20181026_204904-01.jpeg

Kattaus tietysti tuki Halloweenin teemavärejä eli oranssia ja mustaa. Astiakaupoillakin piti kipaista, sillä tajusin ettemme omista mitään sarjaa kuutta kappaletta… Eli nyt on kohottu aikuispykälissä taas yksi ylöspäin. Astioiden ostamisen ohella sekosin muovihämähäkkien kanssa ja asuntomme oli (ja on..) täynnä näitä – kyseisiä varmaan löytyy vielä joulunakin 😀 Joulusta tulikin mieleeni, että onneksi pian saa kaivaa jouluvalot ja -kuusen varastosta esille…. Mwahahah. Rakastan juhlapyhiä ja teemapippaloita!

Viikonloppu alkoi siis täällä suunnalla todella mukavasti – toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella. Kanada-turinatuokiot jatkuvat jälleen huomenna, joten stay tuned jos kyseiset kiinnostavat.

Kuulemisiin, rentouttavaa lauantaita kaikille!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe