Tunteista kauhein on… kateus?

Kateus. 

Siinä on sana ja ennen kaikkea tunne, josta on ensisilmäyksellä haastavaa löytää positiivisia puolia. Kateus saa maailman muuttumaan mustavalkoiseksi, tai pitäisikö sanoa sanonnan mukaisesti ”vihreäksi”. Henkilökohtaisesti koen, että kateuden keskellä ihmisen näkökenttä sumenee, eikä siitä oikein kehtaa edes puhua ääneen tai edes myöntää itselleen. On haastavaa olla tyytyväinen paitsi itseensä myös onnellinen toisten puolesta jos sisimmässä kylvää kateus, jota ei pysty kääntämään voimavaraksi. Pahimmassa tapauksessa kateus saa meidät kääntymään toista ihmistä vastaan ja päädymme vähättelemään toisen saavutuksia, aiheuttaen vain pahaa mieltä.

Tässä postauksessa tulenkin pohtimaan kateutta – mitä kateus on ja miten voisimme kääntää sen voimavaraksi. Tuttuun tapaan näin postauksen alkuun huomautan, että en ole psykologi joten alla olevat pohdinnat ovat täysin keittiöpsykologin pohdintaa ja kevyellä otteella. Listaan kuitenkin postauksen loppuun linkkejä, joita hyödynsin ajatuksia pyöritellessäni ja näistä pääsette paremmin tutustumaan virallisten asiantuntijoiden ajatuksiin 🙂

Kuvat ajattelin alunperin laittaa mustavalkoiseksi teemaan sopien, mutta sitten totesin että maailmassa on näin marraskuussa tarpeeksi synkkää muutenkin. Värillä siis mennään eteenpäin.

Mitä kateus on ja mihin kateus usein kohdistuu?

Kateus on tunteena salakavala, koska kyseinen verhoutuu usein tunteiden sekamelskaksi. Kateutta on joissain tilanteissa vaikeaa erottaa esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteesta. Mielestäni näitä kahta tunnetta verratessa nousevat hyvin esille kateuden erityispiirteet. Kateellinen ihminen haluaa toiselta jotain, mitä itsellä ei ole, kun taas mustasukkaisuuden taustalla on usein henkilön menettämisen pelko tai petetyksi tuleminen.

Kateellinen ihminen ei kykene elämään toisen onnessa mukana, vaan keskittyminen kohdistuu siihen mitä itsellä ei ole. Itse voisin määritellä kateuden tuntuvan turhautumisen, hämmennyksen, surun, häpeän ja epätoivon sekoitukselta – jos itse olen yleisesti ottaen ihan positiivinen heppu, niin taistellessani kateutta vastaan hiljenen ja muutun mietteliääksi. Huomioitavaa on, että kateus kohdistuu aina elossa olevaan henkilöön ja tunne voi kohdistua joko ihmisen saavuttamaan statukseen, materiaan, ulkonäköön tai muuhun vastaavaan tilanteesta riippuen.

Tutustuessani kateuden tunteeseen tarkemmin opin mielenkiintoisen asian, jota en ole oikein ennen edes ajatellut. Opin, että kateus kohdistuu useimmiten henkilöön, joka kuuluu lähipiiriimme tai henkilöön, jonka kanssa koemme olevamme ”samalla viivalla”. Kateutta harvoin tuntee asioista, jotka ovat aivan omien mahdollisuuksien ulkopuolella – kateuteen liittyy vahvasti kokemus siitä, että myös itse olisi voinut saavuttaa saman.

Heijastin edellä mainittuja ajatuksia omiin kokemuksiini ja tottahan nämä olivat. Olen kokenut kateutta ainoastaan niitä henkilöitä kohtaan, jotka olen kokenut vertailukelpoiseksi itseni kanssa ja saavuttaneet asioita, jotka myös itse olen kokenut voivani saavuttaa. En ole esimerkiksi koskaan ollut kateellinen julkkiksille – he ovat liian kaukaisia. Parhaan esimerkin löysin teini-iästäni, jolloin muun muassa koin kateutta sen aikaista hyvää ystävääni kohtaan. Hän oli puhelias, suosittu, kaunis ja noh sopusuhtaisempi. Koin oloni kömpelöksi hänen rinnallaan sillä olin tuohon aikaa keskimääräistä pidempi ja myös ujo. Kuitenkin tunsin, että voisin olla kuten hän ja näin ollen olin kateellinen hänen saamastaan huomiostaan. Tässä kohtaa mustasukkaisuuden ja kateuden ero oli selvä – en pelännyt menettäväni ystävää vaan halusin osakseni samanlaista huomiota kuin hän.

Onneksi tässä kohtaa voin myös todeta, että ikä tekee tehtävänsä ja kateuden tunteet ovat vähentyneet vuosien mukana. En ole immuuni kateudelle, mutta itsetunnon kehittyessä vahvemmaksi olen huomannut myös kateuden tunteen vähentyneen.

Miten kateuden voisi kääntää voimavaraksi?

Kateutta on määritelty aikoinaan olevan kahdenlaista – amerikkalaista ja venäläistä.Venäläinen kateus tuhoaa toisen omaisuuden, kun taas amerikkalainen saa paiskimaan töitä saavuttaakseen saman. Mielestäni vertaus oli omalla tavallaan hauska, mutta samalla kuitenkin todella osuva – pahimmillaan kateus saa ihmisen tuhoamaan kaiken ympäriltään, parhaimmillaan toimimaan haluamansa tavoitteen saavuttamiseksi. Toki on huomioitava, että myös ”amerikkalaisessa” mallissa on haasteensa. On osattava valita taistelunsa ja ymmärtää, milloin kateuden kohteena oleva asia on omien mahdollisuuksien ulkopuolella. Joskus rajojen hahmottaminen on vaikeaa. Etenkin nykymaailmassa, jossa vertailukohtia somen kautta on huomattavasti enemmän kuin aiemmin, voi välillä iskeä tunne ettei tiedä mitä oikeasti haluaa ja mitä ei.

Mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia, sitä enemmän myös saatamme tuntea kateutta. On niin paljon mitä haluaa saavuttaa, mutta niin vähän aikaa. 

Pahimmillaan kateus lamaannuttaa, vahingoittaa ihmissuhteita ja saa sanomaan asioita joita ei tarkoita. Sitä polttaa kaiken ympäriltään, alentaa muita ja tämän jälkeen ymmärtää, ettei millään sillä ollut mitään merkitystä. Olo on vain entistä huonompi ja ymmärtää käyttäneensä energian asioihin, joista ei koidu mitään hyvää paitsi muille myöskään itselle.

Kateus on kuitenkin oikein hyödynnettynä suuri voimavara. Parhaimmillaan kateus saa toimimaan omien tavoitteiden eteen ja pohtimaan arvojaan uudelleen. Tutkimustyöni perusteella löysin seuraavat asiat, jotka auttavat kateuden tunteen sääntelyssä ja sen kääntämisessä voimavaraksi;

• Pohdi mikä on se konkreettinen asia mistä koet kateutta. Onko asia sellainen jota oikeasti haluat ja voisit saavuttaa? Lisäksi kannattaa tunnustella onko kyseessä vain olosuhteiden aiheuttama, väliaikainen turhautuminen omaan elämäntilanteeseen, joka heijastuu muiden saavutuksista takaisin kateuden tunteena.
•  Puhu ja keskustele kateuden tunteestasi ääneen, vaikka se tuntuu häpeälliseltä ja nololta. Mieluiten vielä henkilön kanssa, jolle olet kateellinen. Kuten monessa muussakin, myös tässä tapauksessa asioiden ääneen sanominen usein vapauttaa tunnelman ja laittaa asiat omaan mittakaavaansa. Lisäksi henkilö, jolle kerrot olevasi kateellinen, tuskin kokee oloaan loukatuksi vaan päinvastoin. Kateuden kohteena oleminen koetaan usein tietynlaisena merkkinä siitä, että on onnistunut ja hyvä jossain. On kuitenkin myös huomioitava, että kateuden kohteena oleminen on joissain tilanteessa todella ahdistavaa – on inhimillistä haluta hyväksyntää ja usein kateuden kohteena oleva saa osakseen välttelyä, pahoja sanoja jne.
• Jos et halua puhua, kirjoita tuntemuksesi ylös. Jo pelkästään ajatusten kirjaaminen auttaa tasoittamaan olotilan, ainakin itselläni.
• Pysähdy arvostamaan niitä asioita, joissa koet onnistuneesi. Haluamme usein asioita, joita meillä ei vielä ole. On siis varsin suotavaa välillä pysähtyä keskittymään niihin asioihin joita meillä jo on.

Loppukaneetiksi todettakoon, että on hyvä muistaa kateuden olevan täysin inhimillinen tunne siinä missä muutkin tunteet. Sitä ei siis tarvitse pelätä, tai hävetä – kunhan et käytä sitä toista ihmistä vastaan. Mieti ennen kuin reagoit, toimii myös tässä asiassa.

Ja jos joskus reagoit nopeammin kuin ehdit miettiä ja seuraukset eivät ole, noh niin kivoja – pyydä anteeksi ja ota opiksesi. Anna myös itsellesi anteeksi. 

Loppuun vielä sovitusti linkkejä aineistoihin: 

Kuunneltavaa:
Tiedeykkönen Extra – Tunteet 2: Kateuden avulla tunnistetaan omat tarpeet. 
Camilla Tuominen – Kateus / Vieraana psykologi Jarkko Rantanen
Psykopodiaa – Kateus ja some / Vieraana Emilia Kujala

Luettavaa:
Aamulehti -Asiantuntija vastaa: Miksi ihminen kadehtii eniten ystäviään, sisaruksiaan ja kollegoitaan?
Hidasta Elämää -Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan.
Akuutti -Kadehditko kaverisi uutta duunia tai opiskelupaikkaa? Ei hätää! Näin käännät ikävän tunteen voimavaraksi
Yle – Miksi kateus katkeroittaa yhden ja sisuunnuttaa toisen?

*****************************************

Mitä ajatuksia kateus teille herättää? Miltä se teistä tuntuu? Ja oletteko huomanneet kateuden tunteen syntyvän samankaltaisissa tilanteissa?

Loppuun pikku fakta: tämä postaus piti alunperin julkaista ja kirjoittaa jo viikonloppuna Halloweenin ”kunniaksi”, mutta päädyin kirjoittamaan koulutehtävää sopimushallinnasta, joka onkin sitten oma ”kauhutarinansa”. Hieman pihalla, tosin tajusin jälleen että ajatuksen tasolla taas paljon monimutkaisempi kuin todellisuus. 😀

Tsemppiä marraskuuhun!

xx Krista

Nyt soi: Ei yhtikäs mitään, sillä postauksesta katosi 1/3 ja kirjoitin tätä suosiolla hiljaisuudessa uusiksi 😀 

Lue myös:
Muutama ajatus epävarmuudesta
Hyvä, paha ja some
Iloisen imagon ongelma