Tag: pohdintaa

Olen lähdössä Tukholmaan puolimaratonille. Naisten puolimaratonille. Olen aivan jipoissani, enkä vähiten siksi, että maalissa saa Edbladin korun mitalin sijaan. Olen kuullut myös juttua jostain Ameriikoissa juostavasta naisten kokomaratonista, jossa maalissa saa Tiffanyn korun, smokkiin pukeutuneelta palomieheltä. Todellakin haluan tuollaisen mieluummin kuin mitalin! Kuva järjestäjän sivuilta. Mutta pelkästään naisille tarkoitettu tapahtuma? Ja tuommoisia kliseitä? Eikö se […]

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen viehtymystä jaaritella kun minä olin nuori -juttuja. Yleensähän näissä on tapana kauhistella nykynuorison turmiollista tilaa ja rappiollista käytöstä. Ei tuollaista minun aikanani sentään ollut! Kun minä olin nuori olivat treenikuteetkin…öö…tuota…Kuva täältä. Vaan ei ole nuorison kauhistelukaan entisensä. Nykyäänhän ne harrastavat liikuntaa joka päivä, syövät terveellisesti ja harjoittavat varmaan jotain […]

Lilyn toimitus haastoi kertomaan kateudesta. Itse en hirveästi välitä kateudesta sanana, se tunnutaan käsittävän niin väärin. Yksi raivostuttavimpia juttuja netin keskustelukulttuurissa on kateuskortin heiluttaminen. Keskustelun osapuolen väittäminen kateelliseksi on ylimielistä: siinä kieltäydytään ymmärtämästä toisen näkökulmaa, ja lisäksi nostetaan itseä. Kunnon ihminenhän ei tunne kateutta, joka nousee huonosta itsetunnosta, katkeruudesta ja siitä, että on ikävä ihminen. […]

Kävin eilen oikein aamiaisella kahvilassa. Vietän vielä hetken ylimenokautta, joten nassuttelin siinä korvapuustia ja join lattea (ja tarkalleen ottaen se oli päivän toinen aamiainen, silloin voi jo syödä pullaa). Siinä mietin taas, että miksi ihmeessä niitä maratoneja pitää juosta. Muistelin edellistä postaustani aiheesta, ja olin kyllä samaa mieltä edelleen. Silti suurimmaksi osaksi ajattelin, että en […]

Treenaan yleensä aina yksin. Jo silloin kun aloitin aktiivisen salilla käymisen…hhhmm…tuota…1998 muistaakseni, kävin salilla yksin. Juoksen yksin. Käyn testailemassa eri lajeja yksin. Jotenkin tuntuu, että se ei ole kovin tavallista. Hyvin usein viereisillä jumppamatoilla tai steppereissä on kaverukset, ja mitä ”jännempi” laji, sitä harvinaisempaa tuntuu olevan olla parittomana paikalla. Minä ja Verkkari-Nina testaamassa roller derbyä. […]

Aluksi pahoitteluni otsikosta. En voinut vastustaa kiusausta. Sitten varsinaiseen aiheeseen. Kävin äskettäin aerobicissa, tarkalleen ottaen strip aerobicissa. Strip aerobic on aiemmin Elixian vakkariohjelmistoon kuulunut laji, jossa perus askelkuvioinnin ja pomppimisen lisäksi myös vetkutellaan lanteita jumppakepin ympärillä ja viskotaan hiuksia niskat väärällään. Varsin hauskaa puuhaa siis. Laji on käsittääkseni ollut pois ohjelmistosta, mutta teki paluun itsenäisyyspäivän […]

Googlasin ihmisten kokemuksia Ateenan maratonilta. Selvisi, että karkeasti ensimmäiset 30 kilometriä juostaan ylämäkeen. Järjestäjän bussit kuljettavat osallistujat aamuhämärissä Ateenasta Maratoniin, ja siinä kyydissä meinaa kuulemma usko loppua, kun ensin ajetaan ylös kymmenen kilsan ajan ja sitten se kolmisenkymmentä alamäkeen. Että tämäkö pitäisi kohta juosta takaisin päin! Voisi kuvitella, että ennemmin se usko meinaa loppua itse […]

Olin muutama päivä sitten kosmetiikkamerkin tilaisuudessa, jossa esiteltiin syksyn luomivärit. Paikalla oli meikkaaja, joka suti tilaisuuden osallistujille uutuussävyjä luomiin. Istuksin siinä latkimassa skumppaa ja katselemassa, miten meikkaaja laittaa luomiväriä, josko itsekin oppisi. Tuoliin istahti kaikin puolin normaalin näköinen kaksi-kolmekymppinen nainen. Ja meikkaajan pakeilla kun oltiin, hän kysyi tietysti vinkkejä. Sano mulle miten mä meikkaan nää […]

Viime aikoina on tullut kohdattua pelkoja oikein urakalla. Se ei ole vaikeaa, koska tunnetusti pelkään suunnilleen kaikkea. Olen käynyt kiipeilemässä* vaikka minulla on paha korkean paikan kammo. Olen käynyt testaamassa dancehall-akrobatiaa vaikka käsilläseisonta on todella kuumottava ajatus. Tyyppasin myös roller derbyä* ja jouduin kaatuilemaan siellä kerta toisensa perään, vaikka ajatus oli kauhistutti. Lisäksi hyppäsin täällä […]

Rock the Pole oli eilen esiintymässä Priden pääjuhlassa Le Bonkissa. Itse olin siellä tärkeässä tehtävässä muun muassa ruuvailemassa tankoja, koska en uskalla mennä lavalle muuten. Tuli sitten mietittyä rohkeutta noin niin kuin enemmänkin. Aiemmin Pride-viikolla oli keskustelutilaisuus teemalla Ahdas pukukoppi? Helsinki Priden järjestämässä paneelikeskustelussa käsiteltiin urheilun ja hlbti-teemojen suhdetta ja seuraavia kysymyksiä: Ovatko pukukaapit kaikille […]