Tunnollinen työntekijä sairastaa omalla ajallaan?
Niin sitten kävi, että kun otin perjantaiksi lomaa helatorstain jälkeen, vietin tuon ajan sängynpohjalla flunssaa sairastaen. (No toki tämä blogikirjoitus tuli kirjoitettua niissä pätkissä, missä en maannut peittoburritona.)
Alkuviikon olin kumman nuutunut treeneissä ja keskiviikkona jo selvästi kipeä. Koska työt piti kuitenkin saada tehtyä, sinnittelin keskiviikon sinkkitablettien voimalla etätöissä. Aamusta oli viestintäpäällikkömme vetämää mediakoulutusta, sen jälkeen palaveerasin esihenkilön kanssa, vedin asiantuntijoille somekoulutusta ja tein uutiskirjettä varten haastattelun. Työskentelen valtiolla viestijänä, ja tiimimme on todella pieni. Eli jos olen pois sairauden vuoksi, eivät työni oikein etene, vaan poissaolo tarkoittaa raskaampaa työsumaa seuraavalla viikolla. Samalla huomaan hallitusneuvotteluista, että valtionhallinnon toimintaa halutaan tehostaa. En tiedä, miten omaa tiimiämme pystyisi enää enempää tehostamaan ilman että työn jälki kärsisi liikaa. Tällä hetkelläkin teemme todella niukilla resursseilla parhaamme.
Ja jotenkin masentavaa, että viestintätiimimme työtä verrataan talon sisällä Verohallinnon (kerrassaan hienoon) somepresenssiin. Ymmärtääkseni verottajalla pelkkää somea tekee kolme kertaa enemmän väkeä kuin mitä omassa viestintätiimissämme on jäseniä. Että ehkäpä syynä siihen, miksemme ole viraali-ilmiö, on se, että somea tehdään oman työn ohessa jos aikaa muulta työtä jää. Uuden ideointiin tarvittaisiin myös kipeästi työpäivässä sellaisia tyhjiä hetkiä, jolloin ajatus saisi vaeltaa. Ja niitä ei oikein ole. Yritin kalenteroida tiimille yhteistyöpalaverin somen julkaisupolitiikasta mahdollisimman pikaisella aikataululla, mutta koska kalenterimme olivat täyteen ammutut, meni kokous kesäkuulle.
Samalla olen kevään auringonvalon lisääntymisen myötä vähän ylikierroksilla, ja kaikki muut tuntuvat olevan kuin hidastetussa elokuvassa kun oma pää pursuaa ideoita. Innostun muutenkin asioista helposti, ja nyt vielä enemmän. Näiden ylikierrosten myötä unohdan syödä tai syöminen on sellaista kummaa napostelua, ei kunnon aterioita. Yritän maadoittaa itseni meditoimalla ja lukemalla, kun sairaana ei voi edes joogata. ”Lootusasentoon liian levoton mä oon” on nähtävästi tämän viikon teema. Onko muilla samoja ongelmia valon lisääntyessä?
Mikään valtamedia kotimaassa ei uutisoinut keskiviikkona vietettyä kansainvälistä homo-, trans- ja bifobian vastaista päivää IDAHOT:ia, mikä kummastutti. Kehotan kaikkia lukijoitani allekirjoittamaan eheytyshoidot kieltävän kansalaisaloitteen. Kuten Maria Veitola on todennut Rikkomaton-kampanjan Instagramissa: ”Seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen pakottaminen väkisin cis-heteroksi ei ole eheyttämistä, joksi sitä valheellisesti kutsutaan, vaan henkistä väkivaltaa.” Eheytyshoidot on hyvä esimerkki siitä, miten todellisuutta on vääristelty ottamalla käyttöön sana, joka antaa ymmärtää, että kyse on jostain positiivisesta, vaikka kyseessä on raaka hengellinen aivopesu. Kansalaisaloitteen saatteessa todetaankin, että ne ovat perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvattujen ihmisoikeuksien vastaisia.
Haluan oppia lisää vähemmistöjen kohtaamisesta oikein, joten pyysin töissä lupaa ilmoittautua Setan vetämään webinaariin pridekuukaudesta. Lisäksi päätin ottaa luvun alle pitkään lukulistallani keikkuneen Mona Blingin 23 transmyyttiä: Totta ja tarua transihmisistä. Haaveena ovat myös sukupuolentutkimuksen opinnot jossain vaiheessa. Osan opinnoista pystyy nähtävästi käymään Helsingin avoimeen yliopistoon myös omassa tahdissaan etänä. Johan tässä ehtikin joku aika mennä ilman opintoja 😉 (valmistuin Haaga Helian journalismin ylemmästä koulutusohjelmasta noin vuosi sitten. Opinnäytetyöni käsitteli median maksumuurien parhaimpia käytäntöjä).
Siis en tiedä teistä muista, mutta minä fiilistelen Euroviisujen musiikkia edelleen 😄 Omia suosikkeja olivat Käärijän lisäksi Ranskan La Zarran komea chansonpop Évidemment, Espanjan Blanca Paloman upea EAEA sekä Moldovan Pasha Parfenin Soarale si Luna ja Itävallan Teyan ja Salenan hauska Who the hell is Edgar? Ja eikä unohdeta Australian Voyagerin Promisea ja Tsekin Vesnan My Sister’s Crownia!
Ikävintä tässä flunssassa on ollut, ettei ole päässyt treenaamaan. Sen sijaan olen töllännyt töllöä ja lukenut. Suosittelen televisiosta ainakin Fargo-televisiosarjaa (neljäs kausi ilmestynyt) (C More), Successionia (HBO) ja Diplomatia (Netflix). Tällä hetkellä minulla on kesken Evie Wyldin teos Me olemme susia, mutta sen lukeminen jostain syystä takkuilee. Jos merkitset lukemasi kirjat Goodreadsiin, lisää toki minut kavereihisi – on aina mielenkiintoista nähdä, mitä muut lukijat suosittelevat!
Aino Elina