Vaikken ole minimalisti, on se vaikuttanut kulutuskäyttäytymiseeni
Minimalismi antaa paljon hyviä ideoita, vaikka sen pilkuntarkka noudattaminen ei olekaan minua varten.
Olemme tavaran vankeja – tavaran huoltamiseen, sen säilyttämiseen ja sen miettimiseen, mitä tavaroita tarvitsemme seuraavaksi, kuluu aikaa, tilaa ja rahaa. Kuitenkin käytämme usein vain murto-osaa omistamistamme tavaroista säännöllisesti.
Newsflash: omistamallasi tavaralla ei ole sitä arvoa, jonka arvelet sillä olevan. Tämä tulee selväksi myytäessä tavaroita eteenpäin: kukaan ei halua maksaa niistä käypää hintaa. Tämän vuoksi usean vaatteeni myyntiaika venyy kuukausiksi, jopa vuoksiksi (tai sitten Zadaassa kauppa ei yksinkertaisesti vaan käy). Ostaessasi tavaran sinulle muodostuu siitä ongelma. Tästä puhuu muun muassa järjestysguru, Paikka kaikelle -teoksen kirjoittaja ja yhteisön ylläpitäjä, kulttuurihistorioitsijan silmin epäjärjestystä tarkkaileva Ilana Aalto.
Konmarini kokeilleena ja siinä täydellisesti epäonnistuneena etsin seuraavaa apukeinoa ja löysin minimalismiblogit ja -videot. (Muutoinkin mielestäni konmarin pelaaminen läpi on täysin mahdotonta taloudessa, jossa asuu enemmän kuin yksi ihminen – eihän toisen tavaroita saa hävittää ilman lupaa. Lisäksi konmari on epäekologinen: miksi heittäisin mäkeen täysin toimivat lautaset vain siitä syystä, ettei niiden väri ”pirskahtele” minulle?). Haluan kuluttaa vähemmän ja fiksummin, koska en halua kuluttaa luonnonvaroja nykyistä tahtia.
Minimalismi ajatuksena kiehtoo (vaikka olenkin sitä aikaisemmin kritisoinut). Huomaan kuormittuvani, jos tilassa on paljon sekasotkua – ja meillähän on, koska työpöydälläni seilaavat niin kamerat, johdot, muistiinpanovälineet, useammat vihot, kuulokkeet. Koska olen samalla myös laiska, en saa viikolla laitettua tavaroita kunnolla paikoilleen, vaan ne jäävät limboon seilaamaan eri tasoilla, kunnes vedän viikonloppuna itseni ruotuun ja laitan tavarat paikalleen. Lisäksi osalle tavaroita ei vaan ole järkeviä paikkoja, koska asumme asunnossa, jossa ei ole tarpeeksi säilytystilaa. (Tällä kokemuksella en suosittele loft-asumista ihmiselle, joka omistaa vähänkään tavaraa.)
Ja sitten se tavarasuhde. Olen oppinut äidiltäni hilloamaan ties mitä tavaroita, jos sitä vielä tarvitsee. Koska jos heittäisin sen pois ja sitten joutuisin ostamaan uuden, olisi se suurta tuhlausta.
Tällä hetkellä tasapainottelen sen seikan kanssa, ostanko vain uusia vöitä vai uusia farkkuja. Käytän vain kahta paria, jotka sopivat nykyisiin mittoihini. Eli hilloanko ne isot kaappiin (koska eihän sitä koskaan tiedä) vai lahjoitanko Fidalle? Tarvitsisin vielä neutraalin parin: toisissa sopivissa on pussilahkeet ja toisissa korostetun leveät. Mutta tarvitsenko sitä oikeasti? Olen nyt pärjännyt kahdella parilla koko korona-ajan, koska kotona etätöissä olen käyttänyt legginsejä ja verkkareita.
Jostain tarttui mukaan ajatus tavaran kierrosta, eli jos sisään tulee yksi, tulee myös poistaa yksi ja olenkin yrittänyt noudattaa sitä. Helppoa se ei tällaiselle hilloajalle ole 😉 Nytkin pähkäilen sen kanssa, minkä vaatteen laitan vaatekeräykseen uuden, matkalta ostamani mekon tieltä.
Aino Elina