Kuinka hankalaa on pysähtyä ja levätä
Miten oppisi antamaan itselleen aikaa myös palautumiseen?
Viime perjantaista lähtien olen viettänyt täyttä lepoviikkoa treeneistä. En enää jaksanut treenata täysin sata lasissa ja älykellon mukaan en palautunut nukkuessani enää samaan malliin kuin aikaisemmin. Lisäksi leposyke oli noussut normaalista. Viimeksi pidin kevennettyä viikkoa maaliskuussa, kun portaissa kaatuessani niukahtanut nilkka alkoi oireilla. Käytännössä se tarkoitti silloin sitä, että tein neljän tai viiden treenin sijaan 3, mikä ei ollut kunnon lepoa ensinnäkään.
Olen antanut itselleni luvan käydä palauttavissa restoratiivisessa ja yinjoogassa tänä aikana. Muutama rauhallinen kävely on myös ihan jees.
Vapunkin otin palautumisen kannalta, enkä juurikaan nauttinut alkoholia. Näin ystävää kävelyn ja kuoharin merkeissä ja kävimme puolison kanssa vappulounaalla, mutta silleen nätisti. Tiistaina kun oli heti aamuvarhain yksikkökokous, eli täydellinen paluu arkeen.
Treenitauko kestää torstaihin, jolloin on seuraava bootcamp.
Pitkän viikonlopun aikana olen antanut itseni vain olla. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että tämä elämä on silkkaa suorittamista hautaan saakka.
En ole yhtä kyyninen kuin Trainspottingin Renton tässä Choose life -monologissaan, mutta tottahan se on, että länsimaisessa patriarkaalisessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassa elämä on yhtä oravanpyörää. (Suosittelen myös Irvine Welshin teoksen lukemista, sekä se että leffa olivat hyviä!)
Kun panostamme johonkin, haluamme sille tuottoa. Tähän mennessä noin vuoden tavoitteellinen treenaus on johtanut siihen, että lihakseni ovat kasvaneet ja voimatasot nousseet. Samalla myös painoni on noussut, mitä minun on hieman hankalampi hyväksyä. Tämä siis siitä huolimatta, että marraskuussa 2021 julistin Espanjassa käydessäni ystävälleni, että haluan näyttää tulevaisuudessa soturiprinsessa Xenalta. En arvannut, että viiden vaatteen vuosi -haasteen vastaanottaneena tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa siisteistä työpaidoistani on nyt hartioista auttamattomasti liian kittanoita. Haasteessa saa kuitenkin ostaa second hand -aarteita, joten tämä tarkoittaa sitä, että nyt on aika kiertää muutkin kuin Fidan ja Roban second hand myymälät. (Tässä taannoinen arvioni niistä).
Viiden vaatteen vuosi -haasteessa saa siis ostaa viisi uutta vaatetta tai asustetta vuodessa. Tämän on katsottu olevan länsimaiselle kuluttajalle oikea määrä ja se on maapallon kestokyvyn rajoissa Hot or Cool instituten mukaan. Alusvaatteita ja sukkia ei lasketa haasteeseen, eli tällä hetkellä olen ostanut yhden tuotteen uutena, ja se oli lenkkitossut vähän aikaa sitten intervallijuoksua varten.
Viime vuonna olin kokonaan vaatelakossa, jonka aikana huomasin, ettei minulla ole oikeastaan tarve ostaa vaatteita. Olen pohtinut vuoden antia muun muassa tässä kirjoituksessa. (Toisin kun aiemmin kirjoitin, en omistamieni rintaliivieni huonon kunnon vuoksi pystynytkään laskemaan tähän viiteen vaatteeseen myös alusvaatteita).
Jos jotain vielä lähistöltä kaipaisin, niin vaatepesulaa ja ompelijaa. Jälkimmäisestä saa nyt käydä yhdestä blogista linkkinä löytämäni Menddie. Lähetän sinne nyt kokeiluna ainakin yhden villatakin kyynärpääpaikkaukseen ja äidiltä perityn 60-luvun mokkatakin vuoren uusimiseen.
Etupäässä kyllä tulee käytettyä sporttivermeitä, mutta niitä löytyy jo ihan hyvin käytettynä. Nämä molemmat setit olen tilannut Zadaasta, ja ne olivat paitsi hyväkuntoisia, myös hajuttomia. Myyn itsekin Zadaassa tavaraa, koska FB markkinaryhmien jatkuva säätö arsyttää.
Summa summarum: väliviikko treeneistä auttoi jonkin verran hengähtämään. Oli kiva tehdä välillä kevyttä ja palauttavaa liikuntaa, kuunnella itseä ja levätä kerrankin tarpeeksi.
Aino Elina