Cashew-tomaattipasta oli työläs pettymys, mutta tuunattu fetauunipasta toimi

Siinäkin pelossa, että toistan itseäni: vihaan yli kaiken kyökkipiikailua. Siitä huolimatta, että en viihdy lieden hengettärenä,  saan aina välillä houkutuksen kokeilla jotakin uutta.

Tein vegaanista cashew-tomaattipastaa tällä HS:n ohjeella  ja mies avasi jopa viinipullon. Nyt herkuteltaisiin umamimaisella makuelämyksellä! Pettymys olikin suuri, kun valmis tuotos ei maistunut yhtikäs miltään. Onneksi viini oli sentään hyvää.

Paremmin onnistui kuuluisa uunifetapasta, jonka annoin olla 175 asteessa lähes tunnin. Lisäsin ohjeeseen vielä 4 suippopaprikaa ja kaksi puserrettua valkosipulinkynttä ja vähensin oliiviöljyn määrää. Kokonainen paketti fetaa on niin jäätävä määrä, että seuraavalla kerralla lisään ohjeeseen kaksin- tai jopa kolminkertaisen määrän kirsikkatomaatteja, ja ainakin pari pakettia suippopaprikaa. Uunifetapasta on laiskan kokin unelmaresepti – ei muuta kuin (pilkotut) vihannekset vuokaan, köntsä fetaa päälle ja uuniin. Kun feta alkaa ruskistua on aika keittää pasta. Molemmissa ohjeissa pastaa oli aivan liikaa verrattuna kastikkeeseen, joten siinä kannattaa pysyä kohtuudessa.

Pasta tulee jo korvista, mutta talvella haluaa jotain tukevaa ruokaa. Mietin italialaisen munakoisovuoan tekoa eli Melanzane alla parmigiana. Propsit siitä, jos ruokaa riittäisi tällä kertaa pakastettavaksi asti.

Aino Elina