Irlannin reissulta mukaan tarttui korona
Pahoittelen kirjoitustaukoa, olin lomalla. Kävin ensin Oulussa isää tapaamassa, minkä jälkeen suuntasimme Irlantiin Dubliniin lapsuudenystävääni tapaamaan.
Oikean ystävyyden tietää siitä, että juttu jatkuu samasta, vaikka näkemisessä olisikin ollut taukoa.
Irlannin reissu ei sujunut kommelluksitta. Matkalaukkumme jäivät Helsinkiin, ja saimme ne vasta kuuden päivän jälkeen. En kuitenkaan ostanut uusia vaatteita, joten vaatelakko piti näinkin tiukassa paikassa. Olemme samankokoiset, joten ystäväni lainasi minulle vaatteet lomani ajaksi.
Olimme aluksi tasokkaassa Ashling hotellissa Dublinissa, josta puoliso lähti katsomaan ystäväänsä Corkiin, ja minä lähdin ystäväni kanssa Suttoniin viikonlopuksi Marine Hotelliin.
Marine Hotel oli aivan kamala läävä: huoneet olivat siivottomassa kunnossa ja hotellin nuorimmat työntekijät kohtelivat vieraita ynseästi. Never again! Etenkin hotellin työntekijöiden ollessa kyseessä, ei tiennyt oliko piilokamerassa vai missä, niin omituista kohtelua saimme. Läheisestä Howthista löytyi viehättävä ruokapaikka Dog House, jossa vietimme aikaa.
Olin vielä ystäväni luona yhden yön, kunnes tapasimme puolisoni kanssa Dublinissa ja suuntasimme Dun Laoghaireen, jossa yövyimme hyvin poshissa Haddington Housessa. Olemme olleet siellä aikaisemminkin, mutta tällä kertaa saimme merinäköalan huoneestamme. Hotellissa oli myös hyvä ravintola Oliveto.
Kävimme Dublinissa myös eläintarhassa sekä Dubliniassa ihmettelemässä Dublinin syntyä viikinkiajoista keskiaikaan ja vierailimme kansallisgalleriassa sekä Ihmettelemässä Kellsin kirjaa ja Trinity Collegen vanhaa kirjastoa.
Ruoka oli matkalla joko hyvin kehnoa tai erinomaista – mitään välimuotoa ei ollut. Vihaan joka solullani irlantilaista keittiötä, joten en kertaakaan ottanut full irish aamupalaa.
Kotiin päästyämme teimme koronatestit ja niin vain molemmilla oli korona. Puolisoni pääsi vähemmällä kuin minä, eikä hänelle edes noussut kuumetta. Itse makasin kuumeessa uskollinen Torsti-poika vieressäni kunnes vihdoin tänä perjantaina pystyin palaamaan töihin. Koirat usein saavat kiitosta uskollisuudestaan, mutta kissatkin voivat käyttäytyä todella rakastavasti omistajaansa kohtaan. Ja jotenkin se merkitseekin enemmän, koska se ei ole kissan luonto – toisin kuin koiran.
Olen tekemässä selvitystä siitä, miten parhaiten kompensoida tekemämme lennot. Helpointa se olisi varmaankin Compensaten sovelluksella, mutta puoliso halusi minun etsivän vaihtoehtoisia tapoja kompensoida lentojemme päästöt. Kattavan katsauksen päästökompensaatiopalveluista tarjoaa esimerkiksi tämä sivusto. Uusi normaali näkyi siinä, ettei lentoasemilla enää ollut tarpeeksi työntekijöitä, suuret massat kun oli erotettu koronan myötä, eikä uusia oltu saatu niin paljoa rekrytoitua takaisin.
En juurikaan pidä matkustamisesta, ja koen sen stressaavana, mutta puoliso haluaa matkustaa muutaman kerran vuodessa, jolloin raahaudun vastentahtoisesti mukana. Lentomatkustamisen ei enää tähän maailmanaikaan pitäisi olla mikään must juttu – sen sijaan aikuisten interrailille voisin mielelläni lähteä.
Aino Elina
Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan