Joogaleirillä Hartolassa Itä-Hämeen opistossa

Kävin sisareni kanssa parin päivän joogaleirillä Hartolassa Itä-Hämeen opistossa. Joogaohjaajien Annika Rouvinen ja Jore Marjaranta Valoa ja voimaa -joogaretriitti alkoi tiistaina 11.7. ja päättyi torstaina 13.7.

Olemme siskoni kanssa autottomia, joten menimme Hartolaan Helsingistä Onnibussilla. Menomatkalla kävelimme noin 30 minuutin matkan pysäkiltä opistolle, mutta paluumatkalla saimme onneksi yhdeltä kurssilaiselta kyydin bussipysäkille.

Sisareni on joogannut jo noin 20 vuoden ajan aktiivisesti, joten häneen verrattuna olen aika noviisi silloin tällöin joogaaja. Joogaretriitti kuitenkin sopi hyvin myös vähemmän jooganneille, ja olipa mukana ihan aloittelijoitakin. Molemmat joogaohjaajat olivat ohjanneet yli 10 vuotta, ja tunneilla pysyi selkeän opetuksen ansiosta hyvin mukana. Molemmilla ohjaajilla oli hieman eri tyylinsä opettaa, mutta ne sopivat hyvin yhteen luoden hyvän kokonaisuuden.

Laskeskelin, että liikuntaa tuli leirillä kaikkine kävelyineen noin 9,5 tuntia, joista noin 7,5 tuntia oli joogaa tai muuta kehollisia harjoitteita.

Retriitissä edustettuina olivat niin pehmeä yinjooga, energisempi hathajooga, puhdistava kundaliinijooga kuin kasvojooga. Tutustuimme myös suomalaiseen terveysliikuntamuotoon asahiin, joka ottaa mallia tai chistä ja qigongista sekä sisareni koomisena pitämään shaktitanssiin.

Aamut alkoivat joogalla jo kello 7, johon oli tarkoitus tulla syömättä mitään, koska aamiainen oli vasta puolentoista tunnin joogasession jälkeen. Itse en kuitenkaan näin matalalla verenpaineella pystynyt olemaan syömättä, koska pelkäsin muutoin pyörtyväni aamujoogan aikana. Joten aamulla nakersin joko proteiinipatukkaa tai mussutin banaanin ennen joogatunnin alkua.

Meillä oli täysihoito ja syömässä kävimme läheisellä Hartolan golfklubilla. Ruuan piti olla kasvispainotteista, mutta kyllä lihaakin oli tarjolla. Ruoka oli tyypillistä laitosruokaa ja ruoka olikin epäonnistunein osa leiriä. Voin vain kuvitella, miten pöyristynyt herkkusuu puolisoni olisi ollut ruokatarjonnasta. (Sacré bleu, mitä tämä on(!) [hah, miksiköhän puolisoni puhuu kuin Hercule Poirot konsanaan tässä kuvitelmassani 🤪])

Opisto sijaitsee luonnonkauniissa maisemassa Hartolan Kaikulanmäellä, ja siihen johtaa puitteisiin sopiva pitkä koivukuja. Opiston päärakennus on 1700-luvulta, ja entinen Eekuun kartano, joten tilukset ovat sen mukaiset. Upeita viheralueita ja ihania vanhoja puita. Koivukuja ei kuitenkaan enää näytä niin kauniilta, kun oppii kartanon historiasta, että useat mäkitupalaiset ajettiin tien rakentamisen alta pois. Opisto perustettiin tilalle vuonna 1908.

Olimme yötä asuntolamajoituksessa, koska halusimme yöpyä opiston vanhoissa 1700-luvulla rakennetuissa tiloissa. Huoneemme (numero 24) oli tukalan kuuma koko ajan, kun ulkona lämpötilat pysyivät päivisin hellelukemissa. Lisäksi pettymykseksi asuntolan ihanat hirsiseinät oli kuitenkin pinkopahvitettu. Asuntolassa oli käytössä yhteinen WC ja suihku, mistä löytyi myös pesukone, sekä erillinen keittiö kokkausmahdollisuuksineen.

Opistolta lähtee monta vaellusreittiä ja läheltä löytyy kaksi uimapaikkaa, joihin molempiin on noin 10 minuutin matka. Paremmasta uintipaikasta Jääsjärvellä löytyy niin auringonottoon sopivaa nurmialuetta, pieni hiekkaranta kuin miellyttävää hiekkapohjaakin. Jääsjärven rannalla on myös iso pukukoppi miehille ja naisille, josta löytyy myös vessa. Hotelli sijaitsee opiston vieressä ja siellä olisi ollut joka ilta mahdollisuus saunoa, mutta sähkösauna ei innostanut, joten jätimme tämän aktiviteetin väliin.

Valoa ja voimaa -joogaretriittiä on järjestetty jo pitemmän aikaa, ja moni osallistuja olikin käynyt järjestäjien useammalla retriitillä, joten kurssille oli muodostunut vuosien saatossa oma sisäpiirinsä, johon sisään pääsy oli vähän hankalaa. Kaiken kaikkiaan suosittelen kuitenkin sekä kurssia että opistoa!

Aino Elina

Kuvat Unsplash ja oma arkisto.