Kehorauhaa etsimässä

Seuraamani fitness-vaikuttaja kertoi, ettei enää mainosta palveluitaan ennen-jälkeen -kuvilla. Ensimmäinen reaktioni oli, että hienoa, mutta saakohan lisää asiakkaita tällä taktiikalla. Ihmiset kun pitävät edistymiskuvista, ja ne vaikuttavat olevan monen fitness-vaikuttajan keskeinen keino saada lisää seuraajia ja asiakkaita.

Pari vuotta sitten bloggasin painorauhasta. Tuolloin olin vasta aloittamassa lihasten kasvatusta, eikä käynnissä ollut vaatelakko huolettanut, koska kaikki vaatteet kaapissani mahtuivat päälle jne. Tämä oli siis ennen massakautta. Tällä hetkellä kehonkuvani ei ole muuttunut samaa tahtia lihasten kasvamisten kanssa, vaan jotenkin miellän itseni talon kokoiseksi. Tämä siitä huolimatta, että tavoitteenani oli leventää hartioitani, ja inspiraationani oli takavuosien tv-sarja soturiprinsessa Xenasta.

Kuitenkin en ole koskaan ollut yhtä kovassa kunnossa kuin nyt (ensimmäinen leuanveto on enää hiuskarvan päässä), syön terveellisesti ja elän säännöllisesti. Alkoholia en enää juurikaan nauti, koska vaihdevuosien myötä vähäinenkin määrä voi aiheuttaa seuraavana päivänä ahdistusta. Olen kiitollinen toimivasta kehostani, ja ruokasuhteenikin on parempi kuin aikoihin. Silti en löydä kehorauhaa uudesta isommasta kehostani. Ja tämä on kaikki oman pääni sisäistä; en ole saanut ilkeitä kommentteja keneltäkään.

Haluaisin olla kiltimpi itselleni, ja siihen sisältyy myös itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen. Isompi keho ei ole syntynyt sattumalta, vaan on vaatinut panostusta kuntosalilla ja keittiössä. Miksi minun on kuitenkin hankala hyväksyä itseni isompana: tämähän oli tavoitteeni(?)

Aino Elina