Painorauha

Olisiko aika jo lopettaa painonpudotuksen arvottaminen aina hyväksi ja painonnousun arvottaminen pahaksi?

Olen päättänyt olla kommentoimatta enää kenenkään painoa, koska yritän olla olematta mulkku. (Tämä itse asiassa summaa elämänasenteeni muutenkin ihan hyvin, yritän olla tänään parempi ihminen kuin eilen.)

Elämme kulttuurissa, missä painonpudotusta on teollistumisen aikakaudesta pidetty hyvänä asiana. Sitä se ei välttämättä ole. Painonpudotus voi esimerkiksi johtua vaikeasta sairaudesta, suremisesta tai masennuksesta. Hoikempi olemus voi olla tulos siitä, että henkilö on kehittänyt sairaalloisen suhtautumisen ruokaan (check), joka vähitellen voi viedä syömishäiriöön (toivottavasti ei). Hoikka varsi voi kertoa myös siitä, että henkilö kompensoi jokaisen syömänsä kalorin ylenpalttisella liikunnalla (check). Eli ainakin osittain been there, done that.

Silti hoikkuutta pidetään itseisarvona, jota kohti kaikkien pitäisi pyrkiä. En edes aloita niitä länsimaisessa kulttuurissa olevista uskomuksista, joita liitetään hoikkuuteen – tai ylipainoon. Aikaisemman laihtumiseni jälkeen lihoin, koska en jaksanut elää pelkällä kanalla ja raejuustolla. (Vaikka ihan oikeasti, ei kenenkään mielenlujuus kestä pelkkää terveellistä ruokavaliota, josta on riisuttu kaikki kiva.) Lopulta ostin jättipussin juustonaksuja ja päätin alkaa leppoisasti lihavaksi, koska toisella puolella näin pelkkää itseinhosta kumpuavaa lihan rääkkäämistä.

Toisella kerralla kun laihdutin – eli miten päädyin nykyiseen painooni – päätin, että en kiellä itseltäni mitään. Kohtuus kaikessa. Ja tämä pitää kutinsa vielä tänäänkin. Toisin kuin ennen en myöskään rankaise itseäni, jos syön paljon tai raskasta ruokaa, ylenpalttisella liikunnalla tai paastoamalla jälkeenpäin. Vaikuttaa ehkä pikkuasialta, mutta minulle se oli iso juttu: että saan syödä, että on ok syödä, että ravitsen kehoani syömällä. Ja syöminen on iloinen asia. Rakastan ruokaa! (Mutta sattuneesta syystä raejuusto ja maitorahka eivät maistu vieläkään.)

Liikunta on toinen iso muutos: siinä missä aiemmin tein korkean sykkeen aerobisia harjoituksia monta kertaa viikossa kuluttaakseni syömäni kalorit – en liikunnan ilosta – olen vaihtanut ne kävelyyn, joogaan ja punttien nostoon. Yleisin antamani kommentti vetäjälle tunnin päätteeksi on: ”Kiitos, oli kivaa!”

Ja niin sen kuuluisi ollakin.

Aino Elina

Kuvat oma arkisto ja Unsplash.

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan

PS: Vaatteiden ostolakkoa nyt takana 9 viikkoa. Tässä ajassa olisin normaalisti ostanut vaatteita ja asusteita jo useammilla sadoilla euroilla. Nyt ostoksiin on tullut uutta harkintaa. Olen jo päättänyt, minkä vaatteen ostan, kun lakko päättyy. Todennäköisesti tarvitsen myös uudet kesäkengät. Sen jälkeen suunnittelen jo aloittavani uuden vaatteidenostolakon. Oikeasti en tarvitse lähes mitään: peruspuvusto on jo olemassa.