Kiitoskirje keholleni

Kiitos keholleni, kun olet vielä toimintakuntoinen, vahva ja pystyvä. Tämä siis siitä huolimatta, etten ole aina kohdellut sinua hyvin. Lupaan olla parempi jatkossa, vaikka opituista arvoista poisoppiminen vie koko loppuelämän.

Syksyn väriloistoa aurinkoisena päivänä.

En tiedä, kumpi on vammauttanut kehonkuvaani enemmän: äitini toistelema: ”Nainen saa olla kaikkea muuta, paitsi lihava” vai Kate Mossin toteama: ”Nothing tastes as good as skinny feels”. Ja voin vain kuvitella, miten paljon vaikeampaa nuorilla on Instagramin täydellisen, käsitellyn kuvavirran luodessa heille epärealistisia odotuksia siitä, miltä kehon pitäisi näyttää. (Ja tässäkin on kyse siitä omituisesta valtasuhteesta: representaatiosta, jonka otamme annettuna ja joka määrää, kenellä on oikeus olla näkyvillä. Onneksi nyt alamme jo näkemään kaikenlaisia kehoja mediassa ja somessa.)

Outfit of the day.
Yes, I have no tits.

Olen rääkännyt kehoani eri kitudieetein (fun fact: sotavangeillekin annetaan kansainvälisten sopimusten mukaan enemmän päivittäisiä kaloreita, kuin eri laihdutusohjelmien vaatimat 1200 kcal päivässä), harrastanut sellaista urheilua, josta en pidä (oikeasti inhoan juoksemista, ja teen lenkkini mieluummin nopeasti kävellen) ja pahimmillaan punninnut ja mitannut kaikkea: omaa painoani, ruokaani, ympärysmittojani, kulutettuja kaloreita. Jos sitä voi mitata, olen sen mitannut. Oli aika, jolloin näin fyysisen aktiivisuuden vain keinona lisätä päivittäistä kalorinkulutustani (ja itse asiassa minulla on nykyäänkin vielä vaikeuksia suhtautua liikuntaan vain hyvän fiiliksen tuojana).

Minä kohotan viinilasia istuessani ravintolapöydän ääressä.
Nykyään syön ihan normaalisti.

Hölmöintä oli, kun ostin netistä valmennuksen, jonka ruokavaliota noudatin lopulta kaksi vuotta, koska en uskaltanut palata takaisin normaaliin syömiseen. Se on jo aikamoinen määrä kanaa ja raejuustoa. Sanotaan, että itsekontrolli on kuin kuminauha, eli jos rajoitat itseäsi jatkuvasti, se löystyy ja lopulta napsahtaa poikki. Lopulta en enää jaksanut, ja kilot hiipivät takaisin.

Nyt olen kokeillut jo jonkin aikaa intuitiivista syömistä. Eli syön ainoastaan sitä mitä silloin tekee mieli, kun olen nälkäinen siihen asti, kunnes olen tarpeeksi kylläinen. Ja kyllä, joskus tekee mieli pitsaa tai irtokarkkeja. Syömisen pitäisi kuitenkin olla hauskaa, eikä mikään pakollinen ohjelmanumero polttoaineen tankkaamiseksi tai syyllisyyden lähde. Aluksi oli kyllä hankalaa jättää ruokaa lautaselle. Niin vahvasti sitä on tottunut syömään lautasensa tyhjäksi.

Kuva pizzasta.
Sanoiko joku pizza?

Oma suhtautuminen kehoon muuttui kyllä siitä, kun läheisen ihmisen omainen kärsii vanhuusiän eri vaivoista. Kukaan ei halua puhelua kotihoidolta, että jo huonosti liikkuva omainen on löytynyt tuupertuneena kotoaan, ja joutuu itsensä loukattuaan joksikin aikaa vuodeosastolle. Tällainen laittaa asiat kummasti oikeisiin mittasuhteisiin. Ja huomaa, kuinka oma tavoite kannattaakin olla siinä, että keho säilyy toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään.

Keltaisten lehtien syksyistä väriloistoa.
Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä? Niihin ei ainakaan sisälly päivittäinen kalorimäärä.

Aino Elina

hyvinvointi ajattelin-tanaan hyva-olo oma-elama
Kommentit (2)
  1. Kirsikka hoppula
    22.10.2021, 15:27

    Itsellä ollu niin sama homma tuon syömisen ja liikunnan kanssa.5 vuotta bulimiaa aikuisiällä ja hulluu liikuntarääkkii siihe asti et rikoin jalan/selän liialla kyykkäämisellä ja juoksemisella ja se onneks pakotti hidastaa tahtii.luulin että lihon jos istun hetkekskää alas. Sit tuli tilanne ku miun entine avomies kuoli mein yhteisee kotii iha järkyttäväl taval jonka ite jouduin vierestä näkemään ni se muutti suhtautumisen kokonaa näihi asioihi. 3 vuotta siit aikaa ja tänä päivänäkää en enää punnitse tai mieti miun syömisii ja oikeestaa oon sen myötä vaan laihtunut eikä ulkoset asiat oo enään niin tärkeitä vaan terveys ja se et elää mahollisimman pitkään.nyt on onneks uus mitä ihanin mies vierellä ja kaikki asiat tosi hyvin.Tää siun kirjotus oli ihan hullun hyvä,mukava lukee muidenkii kokemuksii samast ongelmast mitä itel on ollu💞

    1. Kiitos! Kiva kuulla, että pidit tekstistä. ❤ Sulla on ollut todella rankkaa, onneksi nyt kaikki on hyvin. Välillä elämä pysäyttää täysin, ja sitä yrittää sitten koota itsensä palasista taas ehjäksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *