On ihmisiä, joille tekeminen ja suoritteet ovat elämässä tärkeitä. Ja on ihmisiä, joille oleminen, aikatauluton haaveilu, spontaanit seikkailut, ajelehtiminen & ennakoimattomat ajattelu-/keskusteluhetket ovat yhtä tärkeitä (tärkeämpiä?). Leo Stranius kuulunee 1. ryhmään, minä 2.
— Martta Tervonen (@marttatervonen) January 3, 2022
Laiskuuden ylistys
Joskus on hyvä olla tekemättä mitään. Nykyajan tehokkuusajatteluun se ei vain sovi.
Suomen suurin päivälehti julkaisi maanantaina haastattelun vihreästä vaikuttajasta ja ekoelämän puolestapuhujasta Leo Straniuksesta. Tällä kertaa Stranius kuitenkin puffasi uutta kirjaansa, joka käsittelee yksilön tehokkuutta.
Älkää käsittäkö väärin: kaikkien lehden kirjoittamien artikkeleiden mukaan Stranius on erityisen aikaansaava poikkeusyksilö ja juttu sopii lehden itsensäkehittämisartikkeleiden linjaan (vaikka monella onkin jälkimmäisiin viha-rakkaussuhde). Silti lehden esittelemä Straniuksen tehokkuuden eetos vaikutti melko ilottomalta.
Artikkelin mukaan Stranius herää ennen kukonlaulua, pikakuuntelee äänikirjat ja suunnittelee jokaisen päivän tarkasti puolen tunnin tarkkuudella. Hän ei lue lehtiä tai katso televisiota. Musiikin sijaan Stranius lukee tai kuuntelee yli 300 kirjaa vuodessa. Etäkokousten aikana Stranius polkee monesti pyörää, vessassa käydessään tekee 20 kyykkyä ja hampaita harjatessaan kuuntelee äänikirjaa ja tekee jumppaliikkeitä.
En tiedä teistä, mutta itseäni tämä Straniuksen arkipäivän urotöiden luettelointi suorastaan hengästyttää. Tällä hetkellä opinnäytetyötä tehdessä tunnen itseni aikaansaavaksi, kun nousen herätyskellon ensimmäiseen hälytykseen. Lisättynä vielä aamujoogaan ja 30–40 minuutin urheilusuoritukseen päivässä ja minulla on jo voittajafiilis. Kuuntelen keskittymään auttavaa musiikkia töitä tehdessäni. Äänikirjan kuuntelun ajan keskityn kuulemani lisäksi päälläni makaavan kissan rapsutukseen. Joka tuutista nykyään tuputettu tehokkuusajattelu on minulle vieras. Tarvitsen joutilaita tuokioita, jolloin pohdin ihan mitä tahansa ihmissuhteista opinnäytetyöni seuraaviin askeliin. Eräs rakas vanha ystävä kirjoitti aikanaan ystäväkirjaani harrastuksekseen haaveilun. Olemme ystäviä syystä: haaveilen itsekin yhä päivittäin.
Tarvitsen laiskuuden, joutilaisuuden ja tylsyyden hetkiä luodakseni uutta, saadakseni uusia ajatuksia kaiken lukemani, kuuntelemani, näkemäni ja kokemani pohjalta sekä ladatakseni akkujani. Tämä ei mielestäni ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan minulle ensiarvoisen tärkeää pystyäkseni toimimaan kuten yhteiskunta vaatii: mahdollisimman tehokkaasti.
Internet innostui Straniuksen haastattelusta:
Pötköttely, nokosten ottaminen, löysäily, bingettäminen, potslojo, haaveilu voivat olla hyvinkin tehokasta ajankäyttöä ekonomistin näkökulmasta.
— Heikki Pursiainen (@pursiain) January 5, 2022
Pff. Jotkut luuserit kuuntelevat äänikirjan 2x nopeudella. Itse lataan äänikirjan USB-tikkuun, laitan sen tehosekoittimeen ja sitten injektoii siitä suoraan suoneen.
— Dmitry Gurbanov (@Dimmu141) January 3, 2022
mutta puolustajiakin löytyi:
Mitä jos Leo Straniuksen haastattelua lähestyisi niin, että tyyppi pyrkii hyvään elämään, joka on erilainen kuin ehkä oma käsitys hyvästä elämästä, johon taas itsekukin pyrkii omilla tavoillaan? Ei kai siitä kannata säikähtääkään jos joku haluaa olla hengästyttävän tehokas?
— Kirsi Piha (@kirsipiha) January 3, 2022
Niin tai näin: kukin taplaa tyylillään ja itselleen sopivan tahdin mukaan.
Aino Elina
Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
[…] elämäntapaoppaat kiinnostavat. Kirjoitin aiemmin Leo Straniuksen haastattelusta lehdessä, joka puffasi Straniuksen uutta teosta yksilön tehokkuudesta ja sen aiheuttamasta […]