Mitä jos ystävät ovatkin sielunkumppaneitamme?

En oikein usko, että elämän auvo ja autuus löytyy vain parisuhteesta. Parisuhdekeskeinen länsimainen kulttuuri ylenkatsoo ystävyyssuhteita, vaikka ne voivat olla monelle parisuhdetta tärkeämpiä.

Olen 1990-luvun kulttuurin tuotos, ja niinpä ajattelin nuorena, että päämääräni elämässä on löytää puuttuva toinen puoliskoni, sielunkumppanini – ja muusta viis. Näin minut ehdollistettiin viihdeteollisuuden puolesta. Olisin onnellinen kun vain löytäisin tuon minusta puuttuvan palasen toisesta ihmisestä. Mutta ehkä se mitä etsin ei lopulta ollutkaan romanttinen rakkaus vaan jotain aivan muuta.

Let’s face it: mikään ei ole ikuista. Itsekin olen parisuhteiden aallokoissa haaksirikkoja kärsinyt, koonnut palaseni ja aloittanut alusta uudelleen. Sen sijaan pisimmät ihmissuhteeni – jos synnyinperhettä ei lasketa – ovat olleet ystäväni, joista vanhimmat tapasin jo lastentarhan hiekkalaatikolla ja loput ala-asteen alkaessa. Mielestäni länsimainen yhteiskunta kuitenkin ylenkatsoo ystävyyssuhteita nostaen parisuhteen näiden ohi tärkeimpänä, vaikka ystävyyssuhteet voivat olla kenen tahansa henkiselle hyvinvoinnille huomattavasti tärkeämpiä kuin suhteiden pyhä lehmä eli parisuhde.

Muistaakseni Carriekin kirjoitti joskus Sinkkuelämässä, joten taidan lainata häntä kun totean: mitä jos ystävät ovatkin niitä oikeita sielunkumppaneitasi? (Edit: internetin mukaan tämän totesi Charlotte.) Romanttinen rakkaus ei ole kuin onnellisuuslaastari, joka paikkaa elämän yht’äkkiä onnelliseksi. En löytänyt itsestäni puuttuvaa palaa. Löysin itseni. Ja ymmärsin, että arvotan ystävyyssuhteitani (sisaruussuhteitani myös) enemmän kuin parisuhdettani.

Ystäväni ovat nähneet minut parhaimmillani ja he ovat nähneet minut huonoimmillani. Ja silti he välittävät minusta. Puolisoni on nähnyt minusta vain yhden elämänvaiheen, joten hän ei mitenkään voi tuntea minua yhtä hyvin kuin ystäväni. Ja se on ihan fine – onhan tässä vielä aikaa tutustua.

Aino Elina

Ps: 18 viikkoa vaatteidenostolakkoa takana(!) Kissat tiputtivat vaatehuoneen tasoilta vaatelaatikoita alas, joten tällä hetkellä vaatehuoneessa odottaa setvittävä kaaos, johon en ehtinyt opinnäytetyön viimeisissä väännöissä paneutua (työ on nyt palautettu ja kypsyysnäyte tehty). Kissataloudessa avohyllyt ovat aivan saatanasta, joten ensi kuussa voisikin vähän mittailla, mitkä säilytysjärjestelmät vaatehuoneeseen mahtuisivat. Pohdin nyppyjen poistajan ostoa, jolla uskon, että yksikin neuletakki olisi kuin uusi käsittelyn jälkeen. En vieläkään löytänyt lempimekkoani talvisäilytyksen jälkeen ja ihmettelen, minne olen sen tunkenut.

Kuvat oma arkisto ja Unsplash.

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan