My week: Pakko jaksaa painaa

Sunnuntai

Koko viikonloppu on kulunut akkuja ladaten. Aloitan uuden dekkarin lukemisen törmättyäni somessa sen jatko-osan suositukseen. Aloitan siis ykkösosasta, joka on Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeuksen Mentalisti.

Kuuntelen kirjaa, joten samalla voi esimerkiksi siivota kotia ja laittaa kesävaatteita säilytykseen. Haen säilytyksestä flanellipyjamat – nyt on totisesti niiden aika.

Selfie kuulokkeet päässä.
Voitin arvonnassa vastamelukuulokkeet, jotka pääsivät heti tositoimiin.

Vaatehuone on kaaos, mutta nyt ainakin henkarirekki on nyt ajan tasalla.

Mietin siivotessani sitä, miten tuttavani tytär ei suostunut ottamaan kotoaan mitään huonekaluja muuttaessaan omilleen. Minä paitsi otin huonekaluja, ne ovat lähes kaikki vielä käytössä. Kyse on vanhoista puuhuonekaluista, joista vanhimmat ovat kotoisin 1800-luvulta. Joskus mietin uusien ostoa, mutta ei – en saisi mistään näin hyvin kulutusta kestäviä. Ja ei, minusta ei tunnu, että asun museossa. Yhtenäistä sisustustyyliä minulla ei kenties ole, mutta jos kotini olisi kuin Avotakan kuvissa, en viihtyisi siinä. Nämä vanhat huonekalut tekevät kodin minne tahansa muutankin.

Kirjoituslipastoni.
Kirjoituslipastoni yläosan lukko on irronnut, en ole saanut sitä vielä kiinnitettyä takaisin.

Uni su-ma: 6,5 h

Maanantai

Viikon aloittaa palaverisuma, ja laskeskelen istuneeni työpäivän aikana yhteensä 5 tuntia etäpalavereissa. Vähempikin syö akkua.

Lyhyt yöuni näkyy siinä, että koko ajan tekisi mieli jotain makeaa, joten napostelen pitkin päivää ja pihistän puolisonkin herkkupiilosta.

Selfie kuulokkeet päässä tietokoneen vieressä.
Viikko alkoi reippaasti kokoustaen.

Töiden jälkeen suuntaan parasympaattista hermostoa aktivoivaan, rauhoittavaan yinjoogaan.

Joogan jälkeen en enää jaksa tehdä mitään järkevää, selaan somea vähän aikaa, ostan itselleni ja ystävälleni Habitaren liput nettikaupasta ja menen nukkumaan.

Uni ma-ti: 8 h

Tiistai

Työpäivän jälkeen on tarkoitus käydä kampaamossa. Sovitan lempifarkkujani ja ne kyllä menevät päälle, mutta ovat tiukentuneet sitten viime näkemän! Argh! Tämä jos mikä ajaa minut – jälleen kerran – laskemaan kaloreita koko loppuviikon. Ja niin kuin luulin jo päässeeni siitä tavasta eroon!

Syytän Herkkuisaa eli kotimaista, vegaanista versiota Nutellasta. Oon muodostanut siihen epäterveen riippuvuussuhteen, mikä näkyy nyt muodoissani.

Kuva Herkkuisan purkista.
Herkkuisa on myös vegaanista.

Kampaamossa hiusten latvoja lyhennetään ja hiukset sävytetään.

Piipahdan kampaajan jälkeen hakemassa syötävää ja apteekissa. Syötyäni teen vielä yhden työjutun.

Illalla katsomme HBO Maxin House of Dragonia ja puuskahdan puolisolleni: ”Miten tämä VOI olla näin tylsä! Milloin tämä muuttuu kiinnostavaksi?”

Samaan aikaan somessa: maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen julkaisi Instagram-stoorin Saga Fursin turkishuutokaupasta ja ihmiset älähtivät.

Uni ti-ke: 9 h

Keskiviikko

Tämä viikko on töissä ollut yhtä matalalentoa. Kaiken lisäksi nokka vuotaa aamulla, joten jään etätöihin. Päivän aikana oireet vähän pahenevat, joten perun tämän ja huomisen päivän iltamenoni.

Bootcamp oli siirretty tällä viikolla keskiviikolle, ja tuntuu tosi kurjalta, etten pääse treenaamaan. Tästä nuhasta tämä jatkuva väsymys luultavasti johtuu. Toivon, että tokenen lauantaille, koska silloin olimme aikoneet mennä kaverini kanssa Habitareen.

Samaan aikaan somessa: Animalian Suomessa vetämä EU-kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on saanut lyhyessä ajassa 10 000 ääntä Suomesta lisää Kurvisen ansiosta. Linkki Fur free Europe -kansalaisaloitteeseen löytyy tästä.

En ymmärrä väitettä turkiksen ekologisuudesta. Käsittelyaineidensa vuoksi (jotka estävät turkiksen lahoamista käytettäessä) turkis ei ole ekologinen valinta, vaan se hävitetään sekajätteessä. Puhumattakaan tietysti eläimille aiheutettavasti kärsimyksestä.

Taannoin äitini jäämistöstä kukaan lapsista ei halunnut hänen minkkiturkkiaan. Lopulta lahjoitimme sen sisareni ystävän äidille.

Nykyään oikein kukaan ei enää käytä turkkia. Sen sijaan turkiksia näkyy somisteena toppatakkien hupuissa ja pipojen tupsuissa. Molemmissa toppatakeissani on tämmöinen tekoturkis”somiste”. Tosin pari vuotta sitten uutisoitiin, että vaatevalmistajien alihankkijoiden oli halvempi ostaa aitoa turkista kuin tekoturkista, joten tietääkö siitä lopulta, mitä ne oikein ovat. Ajattelin kuitenkin käyttää takkini loppuun, toinen on 7 vuotta vanha ja toisen ostoaikaa en enää edes muista. Vastuullisin vaate kun löytyy omasta kaapista.

Uni ke-to: 10 h

Torstai

Perun vielä perjantainkin treenin. Työpäivän kruunaa iltapäivän kolmen tunnin kokous, jonka jälkeen olen aivan lopussa.

Stressin pahentama IBS vaivaa ja olen riippuvainen Laxogasin, Imodiumin ja ViSiblinin kolmiyhteydestä. Onneksi on etätyötä.

Torstaina vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää, mutta lukutunti menee minulta ohi. Otan sen sitten kiinni illalla lukien aloittamaani dekkaria.

Samaan aikaan muualla: Kuningatar Elisabet kuolee, ja nähtävästi häntä ei saa nyt enää kritisoida kuoleman tehdessä hänestä pyhimyksen.

Uni to-pe: 6.30 h

Perjantai

Koko työviikko on ollut yhtä ad hoc häsläämistä ja työmuistini on todella kuormittunut. Saunavuorolla muistan yhden tekemättömän työasian, jonka teen saunan jälkeen illalla. Josko nyt olisi viikko pulkassa.

Aloitamme puolison kanssa katsomaan Netflixistä Sandmania, ja sehän toimii.

Olen lukenut lähes kaikki vuoteen 1993 mennessä ilmestyneet Sandmanit juuri tuona vuonna vierailtuani vaihto-oppilasperheeni sukulaisen luona, joka harrasti sarjakuvia. Tuo viikko menikin sitten etupäässä lukiessa sarjakuvia. (No okei, kävimme kyllä läpi myös Floridan nähtävyydet).

Sandman -sarjakuvan kansi (osa Brief Lives).
Sandmania on mielestäni kritisoitu turhaan somessa, sarja on hyvin tehty.

Uni pe-la: 8 h

Lauantai

Lauantaina vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Halaus jokaiselle, jolla on vaikeaa tai jonka läheinen kipuilee, tai ei enää ole täällä, koska ei enää jaksanut. Apua on saatavilla, älä jää yksin.

Teen aamulla koronatestin, joka on negatiivinen. Näemme ystäväni kanssa Habitaressa heti kun se aukeaa. Jotenkin koko messut ovat ihan meh. Yritän etsiä materiaaleja tulevaisuudessa siintävään kylppäriremonttiimme (säästöprojektini) ja uutta valaisinta ruokapöydän ylle, mutta sopivia ei oikein tunnu löytyvän. Iso hallitila on liian steriili, että sinne saisi oikeasti laitettua tuotteita houkuttelevasti esille. Sen sijaan sohvia näkyy silmänkantamattomiin ja sänkyjä. Saan enemmän kiksejä elämääni kiertämällä Ikean.

Jotain hyvin suunniteltuja messuosastoja hallista kuitenkin löytyy. Lisäksi antikvariaattipuoli on huomattavasti kiinnostavampi kuin muu näyttely. Löydän sieltä ryijyn, johon ihastun. Otan myyjään yhteyttä, ja sovin noudon sunnuntaille.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva messuilta:

Kuva tuolista jossa on tyyny ja taustalla on kangas.
Utu Textilesin Syyssade kuosi tyynyssä ja verhossa. Tumma vihreä on selvästi nyt hittiväri.
Vihreäkuosinen sohva ja 80-luvun tyylinen ryijy.
Framework sohva, Soft-kaluste, verhoilu Annala sekä Kartta -ryijy Avotakan osastolla.
Vihreä torkkupeitto ja ryijytyyny.
Vihreää esillä myös Taitojärjestö Taidon osastolla.
Torkkupeittoja ja tyynyjä Finarten osastolla.
Messujen herkullisin osasto löytyi Finartelta.
Violettikuvioinen torkkupeitto.
Souvenirs-viltti on Minni Havaksen suunnittelema.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Tämä viikko oli kyllä yhtä tarpomista – toivottavasti ensi viikko on helpompi!

Aino Elina

puheenaiheet museot-ja-nayttelyt vastuullisuus oma-elama
Kommentit (2)
  1. Tsemppiä uuteen viikkoon, olisiko tuo nuha, joka vei puhdin alkuviikostakin jo ennen varsinaista puhkeamistaan. Samaistun tuohon, että jatkuva (ilman siirtymiä pahimmillaan) etäpalavereisa päivystäminen syö akkuja.

    Minna

    1. Kiitos! 😘 Uskon, että tällä viikolla kun kunto ei ollut paras mahdollinen myös työt tuntuivat kaatuvan päälle. Nyt olo on onneksi parempi, joten uudella energialla kohti uutta viikkoa! 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *