No sex in the city: Sinkkuelämän paluu
Yay keski-ikäisiä naisia julkisuudessa! 🙌
Nay oikeastaan kaikki muu 😑
Varoitus: kirjoitus sisältää spoilereita And Just Like That -sarjasta.
Sinkkuelämää (1998–2004) palasi eetteriin vuoden vaihteessa. Sarjan päätyttyä faneille tehtiin vielä kaksi elokuvaa, jotka eivät yltäneet alkuperäisen sarjan tasolle – ja sama helmasynti on sarjan uudelleenkäynnistyksellä And Just Like That. Vanha taika puuttuu. (Ja pakko lisätä, onhan alkuperäisessäkin sarjassa ongelmia, kun katsoo sitä nykyhetkenä, koska maailma on muuttunut.)
Palaamme New Yorkiin kolmikoksi pienentyneen ystäväporukan, Carrien (Sarah Jessica Parker), Mirandan (Cynthia Nixon) ja Charlotten (Kristin Davis) pariin.
Uudelleenlämmittelystä uupuu Samantha (Kim Cattrall), joka kuulemma kiusattiin ulos työyhteisöstä. Eikä Samanthan hahmoakaan kohdeltu silkkihansikkain alkuperäisessä SATC:ssa, vaan siitä löytyi useita kohtauksia, jossa Samanthan seksuaalisuutta arvostelivat kovin sanoin hänen lähimmät ystävänsä. Slutshaming anyone?
Samanthan puuttuminen on ongelma, koska hän edusti seksiä Sex And The Cityssä. Joku teki jopa pylväskaavion, joka osoitti Samathan vastanneen sarjan seksikohtauksista yli puolet enemmän kuin muut hahmot. You got to love Internet!
Samantha kirjoitettiin kuitenkin ulos uudesta sarjasta, koska kuusikymppinen Cattrall ei halunnut enää palata rooliin. Sarjan maailmassa Samantha muutti Lontooseen ja katkaisi välit Carrien lopetettua hänen PR-toimistonsa palveluiden käytön. Ensimmäisessä jaksossa kaverikolmikko toteaa, että tuntuu, kuin Samantha olisi kuollut.
Jäljellejäänyt kolmikko on jotenkin täysin hukassa nykymaailmassa, eikä New Yorkkaan vaikuta yhtä kutsuvalta kuin alkuperäisessä sarjassa, kun koko maailma oli avoin mahdollisuuksille. Nyt kausi käsittelee menetystä monin tavoin: nuoruuden, kumppanien, seksielämän ja ystävyyksien.
Sarjaan on täytynyt tuoda sivuhenkilöitä, jotka vastaavat seksisisällöstä ja takaavat castingin monimuotoisuuden olemalla jotain muuta etnisyyttä ja sukupuolta kuin valkoisia CIS miehiä ja naisia.
Naisen malli vanhenneelle kolmikolle on kuitenkin ahdas: Charlotte on etupäässä äiti (miksei hän palaa jo töihin, kun lapsetkin ovat teini-ikäisiä?), Miranda kyseenalaistaa parisuhteensa ja palaa opiskelemaan (jonka aloitus aiheuttaa yhden vaivaannuttavista kohtauksista ikinä – miten aikaisemmin älykkäästä naisesta tehtiin yhtäkkiä typeryyksiä möläyttelevä hölösuu) ja Carrie tekee surutyötä Mr Bigin (Chris Noth) kuoltua treenin jälkeiseen sydänkohtaukseen, sekä tekee podcastia ja kirjoittaa menetyksestään kirjaa.
Mielestäni on hienoa, että +50-vuotiaita naisia näkyy julkisuudessa. Aikaisemmin keski-ikäisille naisille oli televisiossa ja elokuvissa varattu pelkästään isoäidin rooli – samanikäisten miesten vastanäyttelijöiksi kun pestataan yleensä vähintään 20 vuotta nuorempia naisia. Kyse on laajemmasta ilmiöstä koko yhteiskunnassa: vanhetessaan nainen aivan kuin menettää oikeutensa olemassaololleen. Joten tässä mielessä sarja on virkistävä ja toivottavasti tienraivaaja sille, että tulevaisuudessakin nähtäisiin oikeasti ikäisensä näköisiä keski-ikäisiä naisia julkisuudessa.
Ja kyllä, kritiikistä huolimatta aion katsoa sarjan loppuun!
Aino Elina