Nykyään ihanteena on minimalismi ja liika tavara on uusi läski. Siinä missä kehopositiivisuus kehottaa hyväksymään itsensä ja muut sellaisina kuin olemme, ei minimalismi tunne armoa. Ja puhe on samanlaista kuin ennen painonhallinnasta puhuttaessa. Liika tavara kertoo, ettei ihmisellä ole itsekuria. Ja itsekuri on tärkeää ihmisen identiteetin rakentamisessa, siihen koko elämän mittainen projekti rakentuu.

Marie Kondoni lukeneena vierastin heti alusta kirjojen ja muistojen karsintaa. Miksi ihmeessä haluaisin heittää jotain pois, joka muistuttaa siitä mistä tulin ja matkastani täksi ihmiseksi mikä olen nykyään? Lisäksi konmariin kuuluu olennaisena osana todellakin tavaroiden poisheitto, ei kierrätys, mikä ei nykyaikana ole kovinkaan ekologista.

Lisäksi: en asu yksin. Mieheni ei varmaankaan ilahtuisi siitä, että ronskisti heittäisin hänen tavaroitaan pois.

Poistamalla kaiken yksilöllisen tulee kodeistamme toistemme kopioita. Itse ainakin olen saanut aivan tarpeekseni skandinaavisen vaaleanhaaleista kodeista instassa ja sisustuslehdissä. Steriili koti ei näytä kodilta vaan hotellilta. Ja kuka sellaisessa haluaisi asua?

Aino Elina