Lily

Halipula

Halipula
halipula

Kirkko ja kaupunki -lehti kumarsi väärälle jumalalle

Pappi ja teologi Kari Kuula kritisoi kovin sanoin nykyistä eläinten tehotuotantoa ihmisten raaka-aineiden ja tarpeiden eteen.

Kuula toteaa: ”Jumalan kuvana oleminen kutsuu viljelemään ja varjelemaan, ei omistamaan ja orjuuttamaan.”

Jopa tämmöinen pelkkä kirkollisveron maksaja vaivaantui ruokakaupan ostotottumuksistaan ja kanaviillokki meni väärään kurkkuun. Puolipakanakin herkistyy, kun puhutaan synnistä ja lankeemuksesta, armosta ja pelastuksesta. En ollut kuitenkaan Kuulan kanssa samaa mieltä eläintuotantolaitosten rinnastamisessa  keskitysleireihin – en haluaisi mitätöidä tällä keskitysleireiltä selvinneiden kokemuksia.

Sikoja aitauksessa.
Sika on sympaattinen ja älykäs eläin.

Koko Kuulan kirjoituksen pääset lukemaan tästä. Linkki johtaa webarchiveen, koska Kirkko ja kaupunki -lehti poisti kolumnin verkkosivuiltaan painostuksen vuoksi.

Kenellä sitten on näin suuri valta vaikuttaa journalistin ohjeita noudattavan julkaisun kolumnin poistoon? (Tässä lehden päätoimittaja pesee kätensä kolumnista).

Kyseessä oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK. MTK uhkasi kolumnisti Kuulaa oikeustoimilla. Suomen laista ei vain löydy kohtaa, joka kieltäisi kiihottamisen ammattiryhmää vastaan, totesi twiitissään Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski.

Lehmä laitumella.
Maidontuotannon varmistamiseksi lehmä poikii – sen jälkeen vasikka otetaan emältään pois.

Esseisti Antti Nylen puolestaan kiinnitti twiitissään huomiota teologisten argumenttien poliittisesta voimasta maallistuneessa Suomessakin.

https://twitter.com/a_nylen/status/1354016691861262337?s=21

Juttujen poistaminen jälkikäteen on todella harvinaista – sen sijaan toinen osapuoli voi yleensä vastata lehden palstalla omalla vastineellaan.

Näin ratkaisua kommentoi LongPlayn perustaja, toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo:

Minun mielestäni kirkko tarvitsisi enemmän Kuulan kaltaisia tulisieluja. Tuskinpa Jeesuskaan kauhean sovinnollisesti rupatteli rahanlainaajat ulos temppelistä: ”kamoon hemmot, lähtekääpä siitä”. Kirkon on uskallettava ottaa kantaa.

Uidaan vaarallisilla vesillä, jos iso edunvalvontajärjestö määrää, mitä journalistisin perustein toimitettu lehti saa ja ei saa julkaista. Kyse on sananvapaudesta.

Journalismilla on itsesääntelynsä, ja tapauksesta on jo tehty kantelu Julkisen sanan neuvostoon.

Tällä hetkellä MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila uhkailee kantelulla tuomiokapituliin ja tukeutuu kirkkolakiin:

On aika paksua, jos kirkkolailla lyödään todenpuhujapappia päähän. Tähänkö on tultu? Palvotaan kultaisen vasikan sijaan kotimaista mullikkaa?

Aino Elina

Avainsanat: ,
Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus
halipula

Jouduin luomaan uudestaan suhteeni ruokaan päästäkseni irti ahmimisesta

Twitterissä kysyttiin neuvoja painonpudotukseen.

Ja tietty vastasin laihdutuksen kokemusasiantuntijana näin:

Ja sitten aloin miettimään, mitä tulikaan kirjoitettua ja mitä se kertoo minusta.

Kurikuurista ahmimiskohtauksiin

Olen nuorena ja aina 28 -vuotiaaksi saakka ollut laiha. Tuon jälkeen kilot kuitenkin alkoivat karttua. Aloitin ensimmäisen laihdutusurakkani joskus 2013, ja paino tippui ihan kivasti, mutta juuttui lopulta mielestäni liian korkeaan painoon.

Selfie sporttivaatteissa.
Olin tässä kuvassa hoikka, mutta en siltikään ollut tyytyväinen painooni.

Mielestäni paino oli saatava vielä alemmas – keinolla millä hyvänsä, joten tilasin netistä kunto- ja kurikuurin. Noudatin ruokavaliota, ja sainkin painon alemmaksi. Mutta millä hinnalla. Ohjelmaan kuului yksi ”cheat day” viikossa, jonka tarkoitus oli buustata aineenvaihduntaa syömällä kaloreita laskematta. Minusta se teki ahmimisongelmaisen.

Saavutettuani tavoitepainoni en uskaltanut palata täysin normaaliin syömiseen, vaan jatkoin käytännössä kanan ja raejuuston syömistä seuraavat pari kolme vuotta, ja lauantaisin tyhjensin kuiva-ainekaapit kaikesta rasvaisesta, sokerisesta ja suolaisesta. Kaikki vain sen eteen, että pysyisin laihana.

Tuorepuuroa puolukoilla valkoisessa kulhossa.
Nykyään syön aamupalaksi joko tuorepuuroa tai mysliä siksi koska pidän niiden mausta, en siksi että joku käskisi.

Eihän kukaan jaksa tuollaista elämää lopun ikänsä. Joku on sanonut, että itsekuri on kuin kuminauha, joka jatkuvasti venyy ja venyy, kunnes lopulta ei palaudu ja napsahtaa. Lopulta aloin syömään normaalisti, ja kilot tulivat tietysti takaisin. Kehoni oli varmasti muutenkin jo säästöliekillä (huolimatta lauantain ahmimisesta), joten kilot palasivat nopeasti.

Kaksi kuvaa minusta, jossa painoa toisessa +13 kiloa ja toisessa -13 kiloa.
Painoni seilaa näiden kahden ääripään välillä – ja se on täysin ok.

Ei dieetti vaan elämäntapa

Päätin jouluna 2019 panostaa – tällä kertaa omaan terveyteeni ja lisätä liikuntaa ja lopettaa arvottamasta ruokaa hyväksi tai huonoksi. En enää kieltäisi itseltäni mitään ruokaa, vaan kiinnittäisin huomiota annoskokoihin ja siihen, että lopettaisin ruokailun heti kun olen kylläinen. Tämä siksi, etten myöhemmin retkahtaisi ahmimaan suuhuni kaiken mitä kaapista löytyy.

Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra.
Loin ruokasuhteeni uudelleen.

En edusta intuitiivista syömistä tai muuta -ismiä. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat kutsuvat kaltaisiani ruuan punnitsijoita dieettimielisiksi ”diet mind”. Haluan kuitenkin summittain tietää paljonko syön. Jokainen taplaa tyylillään, ja ainakin tämä tyyli on ehkäissyt ahmimiskohtaukseni jo yli vuoden ajan.

Syön ihan tavallista kotiruokaa, eineksiä ja puolivalmisteita. Välillä saatamme tilata ruokaa kotiin. Tätä kirjoittaessani esimerkiksi sulattelen juuri erinomaista napolilaista pizzaa. Niin ja pienen määrän karkkia syön lähes päivittäin – tähän aikaan vuodesta olen varsinainen sokerihiiri.

Kuva pizzasta.
Elämässä pitää olla tasapainoa. Pizza silloin tällöin tekee hyvää.

Elämä on elämästä nauttimista, ei kurikuureja ja sitkun -elämää varten. Jo aika pitkälle pääsee hyvillä yöunilla ja säännöllisellä ateriarytmillä. Pyrin olemaan keholleni kiltimpi, enkä jatkuvasti rääkkää sitä vähäkalorisuudella tai vedä sykkeitä tappiin hikiliikunnalla. Tilalle on tullut lempeämpi jooga, kävely ja vaellus luonnossa. Summa summarum: kohtuus kaikessa. Ja jos oikeasti haluat bikinikuntoon, niin pue sopivat bikinit päälle ja voilà, olet rantakunnossa!

Aino Elina

Avainsanat:
Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys