Katsoin elokuvan Substance ja vaikutuin.

Mitä jos saisit joka toinen viikko olla nuorempi, paranneltu versio itsestäsi. Ottaisitko sen mahdollisuuden, koska ette kuitenkaan jakaisi samaa tietoisuutta?

Vuokrasin eilen Demi Mooren tähdittämän Substance -elokuvan, ja toden totta – en ihmettele, etteivät perinteiset yhdysvaltalaisstudiot innostuneet siitä (leffa toteutettiin ranskalaisvoimin mutta englanninkielisenä) ja että elokuva jäi erikoisuudestaan, mieleen jäävyydestään ja hyvistä roolisuorituksistaan huolimatta lähes palkinnoitta. (Mieleeni tuli jopa Cronenbergin elokuvat, leffa oli täyttä body horroria).

Leffassa Demi Mooren esittämä entinen näyttelijä, nykyinen tv-jumppapirkko työnnetään liian vanhana syrjään. Studiopomo toteaa vain, että 50-vuotiaana naisen elämä on ohi. Ehkä Moore on jopa liian hyvännäköinen rooliin – 62-vuotiaana hän kun näyttää yhä mielestäni upealta. Moore on tähtitaivaan raskassarjalainen, ja hänen kehonsa on ollut yksi hänen työvälineensä, esimerkiksi muistan 90-luvun otsikot, kun Moore hankki rooliinsa lippuluukuilla epäonnistuneeseen Striptease -komediaan etuvarustukseensa lisää fyllinkiä (mistäköhän tämä johtuu, että kaikki naisten operaatiot kyllä otsikoidaan, mutta jos mies tekee jotain operaatiota itselleen, se ei ole niin iso asia). (Moore oli aikoinaan Hollywoodin tulokuningatar GI Jane (tässäkin hän panosti omaan kehoonsa treenaamalla itseään säälimättä) ja Striptease -elokuvilla, mutta kumpikaan leffoista ei menestynyt.)

Juuri siitä syystä, että Moore on tehnyt niin kehollisia rooleja elokuvaurallaan, oli hän nappivalinta rooliin. (Fun fact: The Body -nimellä kuitenkin kutsuttiin Hollywoodissa aikoinaan, 80 ja 90-luvuilla Jamie Lee Curtisia, tuttu mm True Lies ja Everything everywhere all at once -elokuvista.)

Leffa herätti monia kysymyksiä, joista ehkä päällimmäisenä sen onko luonnollinen vanheneminen enää tänä botoxin ja fillerien aikana mahdollinen valinta naiselle? Haluammeko oikeasti olla ilmeettömiä, vanhenemattomia nukkeja?

Olen itse päättänyt, että vanhenen luonnollisesti, mutta silti seuraan myös invasiivisia operaatioita tekeviä somessa. (En tiedä, mikä minussa on, mutta pidän ennen jälkeen -kuvista, oli kyseessä sitten asunnon flippaus, tiikkisenkin entisöinti tai laihdutusoperaatio.) Yksi asia, minkä olen huomannut, että kaikki pyrkivät kauneusoperaatioissa melkein samaan lopputulokseen. Moni operaatioissa käynyt näyttää kuin hiilikopiolta muista samoissa operaatioissa käyneistä. Onko luonnollisuudelle enää tilausta?

Olen jakanut somessani myös epäedustavia kuvia itsestäni, jossa näkyvät niin kasvojen arvet kuin kaksoisleukakin, koska mielestäni some on nykyään niin pintakiiltoa, että vähemmästäkin tulee kehodysforia. Tämä johtaakin siihen kysymykseen, että pelkäämmekö luonnollisesti vanhenemista, koska esimerkkejä sellaisesta on niin harvakseltaan. Mistä me tiedämme, miltä luonnollisesti vanheneminen näyttää, jos esimerkkejä siitä ei julkisuudessa ole?

Ainoa operaatio, jonka ajattelin ehkä tehdä, olisi yläsilmäluomien leikkaus, jos ne alkaisivat riippua häiritsevästi näkökentässä.

Lopetin jopa hiusteni värjäämisen, ja annan niiden harvojen harmaiden näkyä, ilman että yritän enää vaalentaa niitä piiloon. Oma hiusten väri myös passaa monen ihoon parhaiten – idean sain viime kesänä, kun omaan hiusväriinsä palannut ystäväni suorastaan hehkui.

Tämä ei tarkoita, ettenkö panostaisi ulkonäkööni: hoidan ihoani syömällä sekä terveellisesti että nauttimalla muutamia lisäravinteita ja huolehdin siitä käymällä kauneushoitolassa ja kotona käyttämällä eri rasvoja, hoitovesiä ja seerumeita. Aurinkosuoja on ihan must! En yleensä edes rusketu herkästi, joten olen aika kalpea kesät talvet. Eli jonkinlaista ulkonäkötyötä kuitenkin teen.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, ikääntyminen on etuoikeus, jota kaikki eivät saavuta. Rypyt eivät ole säröjä ulkokuoressa, vaan kertovat eletystä elämästä, jonka aikana olen niin rypistänyt otsaani ihmisten hölmöydelle kuin nauranut katketakseni ystävieni hyville jutuille.

Ikä ei ole häpeä. Se on tarina joka saa näkyä.

Aino Elina

PS: Toinen kulttuurivinkki nykytanssia: Dreamer Studio Pasilassa. Suosittelen!