Halipula

30.3.2025 halipula

Epätoivoa mattokaupoilla

Kolusin Lanternan kaikki kaupat eilen etsien työpisteelle ja keittiöön mattoa siinä loistavasti epäonnistuen.

Etsin käytävämattoa keittiöön, koska nykyinen käytävämatto hajoaa muovitetusta pohjastaan (on noin 20 vuotta vanha, puolisoni aikoinaan omaan kotiinsa ostama) ja työpisteiden väliin, koska nykyinen matto on kissojen raatelema (vain noin 5 vuotta vanha, tämän uusiminen kyllä kirpaisee!)

Olin katsonut mattoja jo nettikaupoista, mutta halusin tsekata valikoiman myös kivijalkakaupoissa, joten suuntasin eilen Itä-Helsinkiin Lanternan ostoskeskukseen. Sanoin puolisolleni ennen lähtöä, ehkä pikemminkin muistutukseksi itselleni: mitään ei ole pakko ostaa. Jos valinta ei ole täydellinen, jää se kauppaan.

Ja tulos oli puhdas nolla. Mattovalikoima oli todella niukka. Vepsäläisellä oli kyllä katalogit, minkä mukaan tilata, mutta sielläkin kiinnostuin vain Woodnotesin matoista, enkä ole varma, kestäisivätkö ne kissakodissa. Onko mattojen myynti siirtynyt jo kokonaan nettiin?

Mattovalikoimaa esillä Jyskissä. — Vaalean haaleat olivat mattojen värit, eli aivan liian arat meidän kissakotiin.

Haluaisin käytävämattoon vähän enemmän väriä nykyisen beessin sijaan, ja työpisteiden matto tulisi olla tarpeeksi sileä, jotta työtuolit liikkuvat sillä sujuvasti. Mikään arka väri (nykyisessä on vaalealla pohjalla tummia kuvioita) ei myöskään käy (koska kissat). (Viimeksi Dottie oksensi matolle vihreän yllätyksen syötyään viherkasvia – onneksi pahempia oireita ei tullut!)

Kuvassa oranssinkeltaisia tulppaaneita pyöreässä maljakossa. — Onneksi tällaiset nahkeat (ja myrkylliset) kasvit jätetään kissojen toimesta rauhaan.

Shoppailuturneen tulos oli, että ostin Rustasta istutushanskat (limoviikuna pitää istuttaa isompaan ruukkuun) sekä Lanternan viereisestä K-raudasta kirsikankukan oksia ja ehkä maailman kitcheimmän pääsiäismunan (mutta kun se pirskahteli minulle!) Näytin munaa puolisolleni, koska se oli niin överi sanoen vitsinä ”lähes aito Fabergé”, mutta niinpä vaan palasin sen luokse kaupassa kierrettyäni napatakseni sen mukaan. Harakka mikä harakka!

Kuvassa varsinainen kultamuna ja H&M:sta aikoinaan ostettu kynttilä. — Tästä munan kuvioinnista tulee mieleen se Lontoon maamerkki, minkä nimeä en saa mieleeni. Henkkamaukan kynttilä on ostettu vuosia sitten. Kissojen vuoksi en uskalla polttaa sitä.

Ostoskierros tuli halvaksi: yhteensä kulutin reissulla alle 30 €.

Tänään kävin vielä läheisessä ostoskeskuksessa kevätkukkaostoksilla ja katsomassa uutta ruukkua limoviikunalle.

Krysanteemi, narsissit ja krookukset. — Krysanteemi pääsi ulos, jään jännityksellä seuraamaan, selviääkö vielä ulkona parvekkeella.

Limoviikuna ja minipeikonlehti. — Limoviikuna ja minipeikonlehti viihtyvät yhdessä, mutta vain jälkimmäinen kukoistaa.

Limoviikunan uusi ruukku on nyt kaupasta hakemista vaille valmis, mutta tänään keskityn loppupäivän lukemaan huomisen lukupiirin kirjan (onneksi se on lyhyt!)

Kuva kirjan kannesta. — Lukupiirikirjana tällä kertaa Mohsin Hamidin teos Viimeinen valkoinen mies.

Aino Elina

Avainsanat: sisustus, tavarasuhde

Koti Sisustus

23.3.2025 halipula

Pienoista uupumista ilmassa

Olen ehkä vaatinut itseltäni liikaa. Se, että joku väsyy ei välttämättä näy ulospäin.

T.S. Eliot kirjoitti runossaan Autio maa, että ”Huhtikuu on kuukausista julmin”, ja tämä pätee kyllä tämänhetkiseen olotilaani. Valon lisääntyessä olen yhtäkkiä ylipirteä (siis siitä huolimatta, että käytin kirkasvalolamppua pimeimpien kuukausien yli) – ja tänä vuonna myös uupunut. J.R.R. Tolkienin sanoin: ”I feel thin, sort of stretched, like butter scraped over too much bread.” ja Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomennos kuuluu kutakuinkin näin: ”Minä tunnen itseni ohueksi, jotenkin venytetyksi, niin kuin voinokare, joka on levitetty liian isolle leivälle.”

Valo siivilöityy puun oksien läpi. — Ehkä tunnelin päässä on valoa?

Tämä olotila iski aivan yllättäen viime viikonlopun käydessä mailleen, ja tämän viikon olenkin keskittynyt lepoon ja muutoinkin parasympaattisen hermoston aktivointiin yin-joogalla ja rentoutusharjoituksilla.

Osasyynä tähän on hektinen työtilanne, työkuorma tuntuu koko ajan vain kasvavan, ja vaikka yritänkin soutaa eteenpäin, tuntuu kuin olisin vain lastu laineilla.

Kuitenkin elän myös elämääni eteenpäin. Kävin esimerkiksi kampaajalla, joka valitettavasti leikkasi hiukset niin lyhyiksi, etten saa niitä enää treenatessa kiinni. No, hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, joten parin viikon päästä saan varmasti hiukset jo treeniä varten kiinni. Ja toki hiukset näyttävät nyt terveemmiltä.

Uusi polkkatukka, selfie. — Pidän kyllä uusista hiuksistani!

Peruin suurimman osan viikonlopun riennoista, että saatoin vain olla ja hengittää. Ja lukea – otin Rachel Kushnerin Luomisen järven kahden viikon pikalainaan kirjastosta, ja tietty jätin sen lukemisen viime tippaan. Teos ekoaktivisteja terrorismiin lietsovasta agentista on ajankohtainen aikana jolloin Greenpeacelta haetaan Yhdysvalloissa satoja miljoonia dollareita vahingonkorvauksia ja brittiaktivistit ovat saaneet kovia tuomioita.

Eiköhän tämä olotila hellitä siihen mennessä, kun luonto alkaa jo vihertää (ellei takatalvi yllätä). Nyky-yhteiskunnassa oletetaan vahvasti, että ihmisellä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Minäkin teen kaikkeni, että pysyn työkykyisenä, mutta onko se oikein, jos itse olemassa oleva järjestelmä ajaa meitä pahoinvointiin?

Aino Elina

Avainsanat: elämänhallinta, lukeminenkannattaaaina, lukuvuosi, treenitauko

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään