Mitä jos et tekisikään uuden vuoden lupauksia tänä vuonna?
Uusi vuosi lupaa uusia alkuja, mutta tarviiko sinun oikeasti keksiä itsesi uudelleen joka vuosi?
Törmäsin ennen vuodenvaihdetta kirjailija Elisabeth Gilbertin (tunnettu Eat, Pray, Love -teoksesta) videoon, jossa hän toteaa, että sinun ei tarvitse ns parantaa juoksuasi joka vuosi, koska et ole Fortune 500 yritys. Sen sijaan voit vain keskittyä olemaan olemassa ja selviytymään uudesta vuodesta tällä vihreällä pallollamme.
Ja niin ajattelin tehdä, en lisäämään muuta kuin toivottavasti laatuaikaa ystävien ja perheen kanssa.
Aikaisemmin märehdin tätä hetkeä, mennyttä ja tulevaa ihan tarpeeksi.
Näin toiseksi vanhempaa siskoani joulunpyhinä, ja kerroin olevani nykyään ihan vaan pinnallinen, koska en enää jaksa angstata koko ajan.
Osasyynä on se, että treenaan aktiivisesti. Katastrofiajattelulle ei vaan enää riitä energiaa. Nostin punttitreenit viime vuonna tarpeeksi moneen kertaan viikossa, että tämä toteutuu ja toivottavasti näkyviäkin tuloksiakin syntyy. Tavoitteena on nyt päästä tänä vuonna tekemään leuanvedot ensimmäistä kertaa ilman kuminauhan apua. Lisäksi haluan kehittyä pistoolikyykyssä entistä paremmaksi.
Toinen syy vähentyneelle angstailulle on se, että aloitin viime vuonna terapian, jossa olen tullut tietoisemmaksi omista opituista käsityksistäni ja siitä, että on mahdollisuus myös toimia toisin. Ja että itseensä – ja muihin – voi suhtautua myös lempeydellä, eikä olla itsensä pahin kriitikko.
Ja entä jos niitä lupauksia tuli tehtyä, mutta niitä onkin hankala pitää? Ei hätää, et ole yksin: tammikuun toinen perjantai on jopa nimetty luovuttajan päiväksi (quitters day), koska silloin niin monet luovuttavat vuodenvaihteessa asettamistaan tavoitteista.
Aino Elina
Kuvat Unsplash ja oma arkisto.
