Hetken ajan elämä on juhlaa

Tänä keväänä valmistunut: ei ole mitään kiirettä, maailman ei tarvitse olla heti valmis.

Onnea sinulle, joka valmistuit loistavin arvosanoin, sinulle joka taistelit tiesi läpi henkilökohtaisien ongelmien kohti valmistumista ja sinulle takapulpetissa, joka polttaisit koulusi loppuessa koulukirjasi tanssien villisti kokon ympärille, elleivät oppikirjat nykyään olisi pelkästään sähköisiä. Sinulle joka suoritit koulusi pikkuaikuisena tarkka päämäärä mielessäsi ja sinulle, joka viihdyit paremmin koulun tupakkapaikalla.

Kukkiva kirsikkapuu Roihuvuoressa.

Suoritusyhteiskunta antaa ymmärtää, että jos ei menesty, vika on itsessä, mutta se ei ole niin. Arvosanat eivät mitenkään voi mitata arvoasi – lisäksi ketään ei työelämässä kiinnosta arvosanasi, vaan se, oletko valmis oppimaan uutta ja tulemaan toimeen työkaveriesi kanssa. Älä vietä elämääsi vain virtuaalisesti, vaan jätä älypuhelin taskuun ja kohtaa ihmisiä oikeassa elämässä. Väärin käytettynä tekoäly tyhmistää, joten älä ulkoista sille kaikkea ajatteluasi.

Maailma on ihan tarpeeksi karu paikka, joten ole itsellesi lempeä. Pidä kiinni ystävyyssuhteistasi, parisuhteet saattavat päättyä, mutta ystävyys on pysyvämpää.

Kaksi naista.
Ystävät tulevat AINA ennen miesystäviä. Kuva Unsplash.

Näissä maailman myrskyissä minä en tiedä vielä itsekään (täytän loppuvuodesta 50 vuotta) mitä haluaisin olla isona, joten ei sinunkaan tarvitse tietää sitä heti.

Ole utelias, eksy, erehdy ja löydä. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja ehkä eksyminenkin on tänä tuottavuutta korostavana nykyaikana ylellisyyttä. Että kokeilee, ja erehtyy, mutta löytää oman polkunsa. Rohkeus ei aina ole pelottomuutta, vaan sitä, että pelkää, ja silti kulkee kohti pelkoaan.

Meillä on vain tämä yksi ainutkertainen elämä, joten ota siitä kaikki irti! Kuten Yoko Ono on sanonut: ”Ole vapaa ja tanssi läpi elämäsi.”

Aino Elina

Minä Aleksanterin teatterin edessä ennen oopperaa käsissäni ystävälleni tarkoitetut kukat.

Hyvinvointi Tapahtumat ja juhlat

Hajatelmia itsensä mittaamisesta

Tavoitteellisessa treenaamisessa itseään tulee mitattua eri tavoin, mutta tulosten ei pidä antaa liikaa määrätä omaa tekemistään.

Kävin InBody-mittauksessa, ja tulosten mukaan olen yhä lievästi ylipainoinen. Olen asennoitunut treenaamiseen siten, että olen tavoitteessani noin kolmen, neljän vuoden kuluttua. Lopetin pitkäksi venähtäneen massakauden jo viime vuoden huhtikuussa, mutta paluu rasvattomammaksi on hidasta, koska en halua näännyttää itseäni enää koskaan millään kitudieetillä.

Kuva minusta by Piasin pellavamekko päällä.
Kuva viime viikolta kierrätettynä ostettu uusi kesämekko päällä. Mekko vaatii vielä fiksausta yläosastaan.

Massakauden hyöty oli siinä, että lihas kyllä kasvoi, ja tein raskaan raudan nostossa uusia ennätyksiä. Lisäksi jaksoin hyvin työssä ja vapaa-ajalla. Massakauden haitta oli siinä, että uudet lihakseni peittyivät kerrokseen silavaa, vaatekoko kasvoi ja jouduin hankkimaan uusia vaatteita (etupäässä tietty kierrätettyinä, koska noudatan viiden vaatteen vuotta – nyt jo kolmatta kertaa.) Lisäksi uusi, isompi keho jotenkin ahdisti ja ketutti, eikä mikään vaate näyttänyt hyvältä päällä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelisinkin massakautta vain niille, jotka ovat valmiit noudattamaan tiukempaa ruokavaliota kuin minä massakauden jälkeen tiputellakseen nopeasti löysät pois.

Kuva minusta ulkona varpujen seassa.
Ja tämä kuva on otettu tänä viikonloppuna.

Alkaisinko tämän kokemuksen jälkeen enää uudestaan massakaudelle? Todennäköisesti en.

InBody-mittauksen mukaan minulla ei kuitenkaan ollut onneksi viskeraalirasvaa, ja lihaksia oli tarpeeksi – nyt väin silavaa pitäisi saada sulateltua. Hieman hämmästelin sitä tulosta, että mittauksen mukaan ylävartaloni olisi nyt alavartaloani lihaksikkaampi.

Selkäposeerausta treenivaatteissa.
Poseerauskuva selästäni viime kuulta.

Mittaan itseäni myös Suunnon kellolla, mutta se kyllä mittailee ihan omiaan, ja jos esimerkiksi käperryn divaaniin lukemaan illalla kirjaa tai katsomaan suoratoistosta jotain, on kello sitä mieltä, että nyt on selvästi uniaika. Saman mittarin mukaan herään aamuun jo kolmen neljän aikaan, vaikka todellisuudessa vain havahdun, ja jatkan unosiani. En tiedä, miten tarkka kellon askelmittarikaan on, koska puhelimeni, joka siis ei edes aina ole mukana, mittaa järjestään isompia päivittäisiä askelmääriä. Suunto pysyy ranteessani, koska seuraan sen avulla palautumistani treeneistä sykevälivaihteluni avulla.

Suunnon urheilukello.

Ruokavalioni makroja, eli hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin suhteita seuraan puolestaan kalorilaskurisovelluksella. Itselläni on käytössä maksullinen sovellus, mutta ilmaisellakin sovelluksella (esim. ärsyttävästi nimetty Fat Secret) pääsee jo pitkälle.

Koen eri keinoin tehdyn treenitulosten mittaamisen välttämättömänä pahana, mutta en seuraa mittaustuloksia sokeasti. En esimerkiksi pidä itseäni tällä hetkellä ylipainoisena, vaikka InBody niin väittääkin.

Kuva minusta kävelyllä kesällä 2023
InBodyn mukaan minun pitäisi painaa saman verran kuin tässä kuvassa, joka on otettu kesällä 2023. Omasta mielestäni olen kuvassa liian laiha.

Olen tavoitteellisesti matkalla vahvempaan kehoon, en ideaalipainooni.

Aino Elina

Hyvinvointi Liikunta Terveys Ajattelin tänään