Viiden vaatteen vuoden toinen uusi ostos

Trendit vaihtuvat, tyyli säilyy.

Kierrätyslöytöjen aarteenetsintä on aikaa vievää puuhaa. Niinpä annoin lopulta – jo yli vuoden 70-luvun leveitä trumpettilahkeita himonneena – periksi, ja ostin farkut uutena. Käytännössä farkut ovat korkeavyötäröiset ja tiukat muualta, mutta leveät lahkeista muistuttaen hyvin paljon bootcut-farkkuja, mitä minulla oli nuorempana (ja jotka eivät enää mahdu päälle). Olen hyvin tietoinen, että yhden farkkuparin valmistus kuluttaa 10 000 litraa vettä, joten tarkoitus on käyttää näitä farkkuja (kuten muitakin farkkuja, jotka omistan) loppuelämä.

Kuva farkkujen lahkeista, niissä on alaspäin levenevät lahkeet.
Näitä ei enää kutsuta bellbottomeiksi, vaan tyylin nimi on flare. Nämä ovat Leen farkut.
Yläosa ylläoleville housuille.
Tämä oli lookkini lauantaina kun kävimme ulkona syömässä. Pellavapaita on By Pias ja ostettu ennen vaatelakkoa.

Kyseessä on toinen tämän vuoden aikana ostamani uusi vaate viiden vaatteen haasteeseen. Kerään haluamistani tyyleistä Pinterestiin tauluja (tilini löytyy nimellä ahela, mutta suurin osa tauluistani on yksityisiä, joten olen vähän tylsä seurattava). Tämä selkeyttää sen, mihin pyrin.

Syksyllä haluan ostaa uuden villakankaisen housupuvun, joka nostaa vuoden uusien vaatteiden kulutuksen sitten neljään vaatteeseen. En pidä tämän hetken isosta laatikkomaisesta jakkutyylistä, vaan haluaisin niin tyköistuvat, kuin mitä näillä hartioilla, hauiksilla ja reisillä on tällä hetkellä mahdollista. Tämä edellyttää tietty kierrosta vaatekaupoilla, mitä en muista tehneeni naismuistiin. Edellisen tummansinisen housupukuni ostin 2015, ja koska se on klassinen maliltaan, menisi se yhä – jos siis mahtuisi päälle. Turhauttavaa!

Selfie sivuvalossa päälläni sininen bleiseri ja sinivalkoraitainen paita.
Tämän jakun ostin viime vuonna kierrätettynä, mutta valitettavasti se on liian tiukka hartioista.

Trendien seuraamisessa on omat vaaransa: se, mikä himottaa yhtenä päivänä, onkin auttamattoman vanhanaikaista toisena. Vaihdammeko siis kovalla työllä ansaitut rahamme lainelautailuun trendien aallonharjalla, vai onko kyseessä vain kasvu aikuiseksi, jolloin jossain vaiheessa päätämme, mikä on meille esteettisesti toivottava tapa ilmaista itseämme vaatteilla, ja pysymme siinä.

Urheilutrikoon verhoamat jalkani ja lenkkarini, istun maton päällä.
Parhaat second hand ostokseni ovat olleet vähän käytettyjä treenivaatteita. Löydän useat niistä Zadaasta.

Muodin tulisi olla kuitenkin myös hauskuutta ja elämyksiä. Uskon, että tämä vaatelakkoilu: ensin vuoden vaatelakko, sitten viiden vaatteen vuosia peräjälkeen (toinen menossa) on auttanut minua ymmärtämään paremmin omaa tyyliäni. Ja sallitut second hand -ostoksetkin ovat vähentyneet. Olen oppinut yhdistelemään jo omistamiani vaatteita uusin tavoin. Ja se jos mikä on oman vaatekaapin hyötykäyttöä!

Aino Elina

Muoti Ajattelin tänään Trendit

Kehorauhaa etsimässä

Seuraamani fitness-vaikuttaja kertoi, ettei enää mainosta palveluitaan ennen-jälkeen -kuvilla. Ensimmäinen reaktioni oli, että hienoa, mutta saakohan lisää asiakkaita tällä taktiikalla. Ihmiset kun pitävät edistymiskuvista, ja ne vaikuttavat olevan monen fitness-vaikuttajan keskeinen keino saada lisää seuraajia ja asiakkaita.

Treenilenkkarini ja puntit jumppa-alustalla.

Pari vuotta sitten bloggasin painorauhasta. Tuolloin olin vasta aloittamassa lihasten kasvatusta, eikä käynnissä ollut vaatelakko huolettanut, koska kaikki vaatteet kaapissani mahtuivat päälle jne. Tämä oli siis ennen massakautta. Tällä hetkellä kehonkuvani ei ole muuttunut samaa tahtia lihasten kasvamisten kanssa, vaan jotenkin miellän itseni talon kokoiseksi. Tämä siitä huolimatta, että tavoitteenani oli leventää hartioitani, ja inspiraationani oli takavuosien tv-sarja soturiprinsessa Xenasta.

Kuva legginsjaloistani ja lenkkareistani, istun matolla.

Kuitenkin en ole koskaan ollut yhtä kovassa kunnossa kuin nyt (ensimmäinen leuanveto on enää hiuskarvan päässä), syön terveellisesti ja elän säännöllisesti. Alkoholia en enää juurikaan nauti, koska vaihdevuosien myötä vähäinenkin määrä voi aiheuttaa seuraavana päivänä ahdistusta. Olen kiitollinen toimivasta kehostani, ja ruokasuhteenikin on parempi kuin aikoihin. Silti en löydä kehorauhaa uudesta isommasta kehostani. Ja tämä on kaikki oman pääni sisäistä; en ole saanut ilkeitä kommentteja keneltäkään.

Haluaisin olla kiltimpi itselleni, ja siihen sisältyy myös itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen. Isompi keho ei ole syntynyt sattumalta, vaan on vaatinut panostusta kuntosalilla ja keittiössä. Miksi minun on kuitenkin hankala hyväksyä itseni isompana: tämähän oli tavoitteeni(?)

Jännitän hauista kameralle hikisenä treenitopissa.

Aino Elina

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään