Keskittymiskyky nollassa – mikä avuksi?

Keskittymiskykyni on laskenut viime vuosina, ja se on täysin oma syyni. Lisäksi: tule mukaan Kallion klassikkolukupiiriin! (Linkki FB-ryhmään lopussa.)

En edes tiedä, missä vaiheessa aloin täyttämään jokaista hereilläoloaikaani viihteellä, mutta tässä ollaan. (Siis tilanteessa, että jos unohdan töihin mennessä kuulokkeet kotiin, on elämä pilalla.) Jos olen yksin liikenteessä, kuuntelen joko uutisia, musiikkia tai äänikirjoja. Palkitsen itseni työrupeaman jälkeen selaamalla jonkin aikaa kissavideoita netistä. Jos olen liian väsynyt tekemään mitään muuta, selaan puhelintani etsien jotain viihdykettä.

Kuvassa puhelin ja tykkäys sosiaalisessa mediassa.
Kuva Unsplash.

 

Niinpä minun on ollut hankala keskittyä mihinkään. Välttämällä pitkästymistä viimeiseen asti olen tehnyt itsestäni urbaanin legendan kultakalan, jonka muisti ulottuu vain parin minuutin päähän. This ain’t build a bitch, this is building a bore.

Luovuutenikin on tässä rytäkässä, tai oikeastaan hiljaisessa hiipumisessa, kärsinyt. Joten päätin, että tämä ei voi jatkua näin.

Joten yritän oikeasti olla tarttumatta tauoilla puhelimeeni. Lisäksi varasin sunnuntaista aikaa kulttuuririennoille ja lukemiselle. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan luin koko viime sunnuntain. (Ensimmäinen kirja oli sen verta hankalia tunteita herättävä, että luin sen jälkeen lohturuokaan vertautuvan teoksen.)

Kuva kirjan kannesta.
Michel Tournierin Keijujen kuningas oli hyvä, mutta häiritsevä.

 

Kuva kirjan kannesta.
L.M. Montgomeryn Sininen linna olikin sitten huomattavasti helpompi. (Tätä Montgomeryn teosta en lapsena lukenut, ja se on ehkä hieman vanhemmille tarkoitettu.)

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö välillä vahingossa uppoutuisi somejättien fiidiin, kun algoritmi tarjoaa kissavideoita ja huonekalujen korjausvideoita.

Tänään kävin Facebookissa tekemässä uuden ryhmän (ja juutuin taas vaihteeksi asunnon flippausvideoihin), eli jos asut Helsingissä itäisessä kantakaupungissa, niin tervetuloa Kallion klassikkolukupiiriin! Ryhmä kokoontuu joka kuun toinen keskiviikko, eli ensimmäinen tapaaminen on ke 11.6.2025 klo 17.30, paikka päätetään myöhemmin yhdessä. Ensimmäisenä lukulistalla on Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Tulevaisuudessa äänestetään sitten yhdessä luettavista kirjoista.

Ryhmä syntyi ihan omasta halusta lukea enemmän maailmankirjallisuuden klassikoita. Toisessa kaupungissa asuva läheiseni kuuluu tällaiseen ryhmään, ja on tykännyt. Kaikki ovat tervetulleita mukaan keskustelemaan kirjallisuudesta, vaikka kyseinen kirja olisikin siltä kerralta jäänyt lukematta.

Eli pitemmittä puheitta: lämpimästi tervetuloa, FB-ryhmän linkki löytyy tästä. (Löytyy myös hakemalla Facebookin ryhmistä Klassikkolukupiiri Kallio)

Aino Elina

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään

Viiden vaatteen vuoden kolmas hankinta kevätkeleihin

Osallistun nyt kolmatta vuotta viiden vaatteen vuoteen, ja viime aikoina osallistumisfiilis on ollut vähän hukassa.

Mistä viiden vaatteen vuodessa on sitten kyse? Kestävän kuluttamisen haasteessa pyritään rajoittamaan uusien vaate- ja kenkäostosten määrä yhteensä viiteen kappaleeseen vuodessa. Tähän lukuun eivät sisälly second hand -löydöt. Lisäksi haasteessa saa ostaa uusia alusvaatteita ja sukkia. Haaste perustuu saksalaisen Hot or Cool -instituutin raporttiin, jonka mukaan maapallon kannalta kestävä vaatekulutus olisi noin seitsemän uutta vaatetta vuodessa. Idean jalostivat kotimaiseksi viiden vaatteen vuodeksi Julia Thurén ja Aku Varamäki. Tarkoituksena ei siis ole kieltää vaatteiden ostamista kokonaan, vaan kannustaa ihmisiä tekemään tietoisempia ja kestävämpiä valintoja.

Tiedän jo nyt, että vaikka ostankin usein romanttisia hörhelöitä, arkena päälleni päätyvät hyvin käytännölliset, jopa maskuliiniset valinnat.

Bloggaaja hotelli Tornin aulassa.
Esimerkki naisellisemmasta tyylistäni, kävin taannoin hotelli Tornissa holittomilla drinkeillä ennen illallista.

 

Kiitos tavoitteellisen treenauksen, vanhat kevättakit eivät oikein mahdu enää päälle. Otin kuvakaappauksen Instagramin tyylitililtä törmättyäni sellaiseen takkimalliin, jonka haluaisin päivittäiseen käyttöön.

Nainen kävelee kadulla tyylikkäässä mustassa asukokonaisuudessa.
Lähde: What people are wearing Instagram-tili (kuvakaappaus videosta).

 

Raja nykyään muodissa oleviin 80-luvun pusakkamallisiin nahkatakkeihin (jotka ovat mielessäni taksikuskitakkeja, koska vähän jokaisella taksia ajavalla sedällä oli sellainen 80 ja 90-luvulla päällä) on hiuksenhieno, mutta siinä missä en haluaisi edellä mainittua nahkatakkia päälleni, tuollainen pusakkamallinen, jopa utilitaristinen takki sopisi arkeeni kuin nenä päähän – etenkin barrel-mallisten farkkujen kanssa (vaikka takki varmasti näyttäisi aika hyvältä pillifarkuillakin!)

(Ja kyllä, pukeudun kyllä myös naisellisiin hörhelöihin, mutta vain vapaa-ajan menoissa!)

Koska takin malli on niin uusi, en löytänyt sitä kierrätettynä. En myöskään oikein löytänyt Pinterestistä sopivia esimerkkejä tauluuni (yleensä teen harkitsemistani vaate- tai sisustusostoksista inspiraatiotaulun Pinterestiin.) Ostin takin uutena ja se on Mangon. Aluksi olin hieman varautunut väristä, koska ajattelin sen tekevän kasvoistani kalpeat kuin lakana, mutta ihan hyvin tuo tuntuu toimivan. Rennon mallin olettaisi sopivan päälleni olin minkä kokoinen tahansa.

Minä uusi takki päälläni.

Minä uusi takki päälläni.

Aino Elina

 

PS: Kiertäkää tämän merkkiset pukupussit kaukaa: olen laittamassa vaatteita talvisäilöön, ja tämä pukupussi hajosi laittaessani takkia sisään, vetoketjun vedin katkesi. Mitä lie sutta ja sekundaa.

Kuva pukupussin logosta: Nord Clean Garment Bag.
En muista, onko tämä ostettu Tokmannista vai mistä.
Muoti Ostokset Päivän tyyli