Peter von Bagh aikoinaan kuvaili synnyinkaupunkiani Oulua tällä ilmauksella, mutta se kuvaa hyvin myös tämänhetkisiä fiiliksiäni.

Sosiaalisen median perusteella tuntuu, että kaikki ovat todella aikaansaavia, ja jonglööraavat vaivattomasti niin työn, harrastukset, perheen, sosiaalisen elämän: you name it! Ja itselläni ovat pallot pudonneet, ja osa niistä on jo hukassa. Pidän tiukasti sylissäni niistä viimeisiä, ennen kuin nekin putoavat ja pyörivät huonekalujen alle. Tietysti luomme somessa kuvaa ihanneminästä, joten kuinkahan todenpitävä tämä saamani kuva on? Silti tunnen itseni täysin riittämättömäksi.

Panostan ruokaan ja lepoon (menen nykyään nukkumaan jo yhdeksän tai puoli kymmenen maissa) ja silti tuntuu, etten palaudu. Welltoryn sovellus varoittelee joka aamu, että voimavarasi ovat huonot (toisaalta en tarvitse sovellusta sen toteamiseen, että TUNNEN itseni väsyneeksi.) Joten olen tämän viikon pitänyt treeneissä kevyempää viikkoa. Ja sekään ei tunnu auttavan.

Meillä aloitti töissä uusi tiiminvetäjä, joka vaikuttaa kyllä kivalta ihmiseltä, mutta yritän kovasti luoda itsestäni hyvää ensivaikutelmaa, joten tämä varmasti omalta osaltaan on nostanut stressitasoja. Lisäksi hengähdystaukoja työssä ei juuri ole, joten en pysty tauottamaan tekemisiäni ja palautumaan työpäivän aikana. Sormeni kiitävät näppäimistöllä uutta luoden.

Lauantaiaamu alkoi kivulla: vetelin vielä hirsiä, kun Torsti-kissa hyppäsi päähäni kaapin päältä. Pahin naarmu piiloutui hiusrajaan, mutta vekki tuli myös kasvojen iholle ohimoon. Olen täynnä arpia Torstin kynsistä. Kyse oli kuitenkin puhtaasta vahingosta.

Eilen olisi ollut punttitreenipäivä, mutta sen sijaan kävelin aamupäivällä Hakaniemestä uutta siltaa pitkin rantareittiä Katajanokalle, pysähtyen välillä ihailemaan maisemia. Piipahdin lounaalle, minkä jälkeen tipuin täysin.

Tarkoitus oli tsekata Fredrikinkadun ja Iso Roban second hand -myymälät (tarvitsen pienen olkihatun) sekä Sokoksen kosmetiikkaosasto, mutta päädyin vain käymään Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamossa hakemassa varaamani keramiikkateoksen. En tiedä, onko kuinka järkevää hankkia keramiikkaa kissakotiin, mutta uskoisin löytäneeni työlle sellaisen paikan, mistä kissat eivät sitä helposti tiputa.

Kissakodeista puheenollen: tämä on merkkisi tarkistaa parvekkeen kissasuojaus! Meillä parveke on lasitettu, enkä pidä sen ikkunoita yhtään kesällä auki. Ystäväni kissa putosi perjantaina 6.kerroksesta kissaverkon kiinnityksen pettäessä (nippusiteetkään eivät ole ikuisia!), mutta vaikuttaa siltä, että onnettomuudesta selvittiin onneksi suhteellisen ehjin nahoin.

Aino Elina