En halua suorittaa palautumista

Mutta ehkä minun on pakko.

Pidin vapaata viikon alun, ja kävin punttitreenissäkin tiistaina, mutta en kyllä kokenut palautuneeni. Nykyinen treenikuorma eli 3 punttitreeniä ja 1–2 Hiit-treeniä noin 130 keskisykkeellä viikossa vaikuttivat olevan keholleni liikaa yhdistettynä jonkin verran stressaavaan päivätyöhön. Nyt rankemmat treenit ovat viikon tauolla.

Minä jännitän hauista kameralle treenivaatteissa.
Olo on väsynyt, ja tuntuu etten ainakaan pelkällä levolla palaudu, vaan täytyy tehdä jotain muutakin. Suoritan aika usein asioita elämässäni, joten en haluaisi tehdä palautumisestakin yhtä suoritusta, mutta ehkä minun on pakko.

Lukunurkkaus.

Huomasin juuri Kirsi Pihan päivityksen Instagramissa palautumisesta lukemisen avulla, ja täytyy nostaa täälläkin käsi pystyyn. Samoin kun Piha, myös minä innostun helposti uusista asioista ja haasteista, joita tulee töissä vastaan, ja palautumiselle ei jää päivässä aikaa kuin nukkuessa. Nukkuminen onkin minulle todella tärkeää. Olen aina rakastanut nukkua, ja kun vaihdevuodet tulivat tullessaan univaikeuksineen, koin sen erityisen raskaana (tilanne nyt hallinnassa, sain hormonikorvaushoidosta avun univaikeuksiin).

Tämän väsymyksen eteen tähän mennessä tehty: täyslepo ja rentoutusharjoitukset (ei toimi, tuo ehkä hetkellisen avun, mutta ei auta pitkällä tähtäimellä). Rentoutusharjoituksia olen kuunnellut mm äänikirjapalvelusta, jonka tilaus minulla on. Niitä löytyy paljon myös Spotifysta ja Youtubesta. Tällä hetkellä menossa yinjooga, leppoisat kävelyt ja meditaatio.

Näkymä Louisianan ikkunasta.
Luonto, taide ja arkkitehtuuri kietoutuvat upeaksi kokonaiselämykseksi taidemuseo Louisianassa.

Mittaan aamuisin Welltoryn sovelluksella (yksi mittaus päivässä on maksuton) sykkeestä stressiä, onko minulla sen mukaan energiaa ja mikä on terveystilanteeni. Aivan aukottomasti en sovellukseen luota, välillä se antaa ihan eri tuloksia kuin Suunnon urheilukello. (Ja muutenkin, kyllähän sitä itsekin huomaa, milloin oikeasti on aivan poikki. Ja nyt totisesti olen.) Sovellusta minulle suositti läheiseni, jonka kehotuksesta olen nyt lukemassa Kaisa Jaakkolan teosta Palaudu & vahvistu. Valitettavasti äänikirjapalvelustani ei löydy kirjan työkirjaa e-kirjana, joka varmasti toisi lisää syvyyttä teokseen (luen kirjaa, aika harvoin ne kuuntelen). Läheiseni ehdotti myös didgeridoon soittoa (haa, tämä varmasti parantaa naapurisuhteita 😉) ja aikuisten värityskirjoja (toisaalta en halua pysyä rajojen sisällä, mutta aloin miettimään, että jos alkaisin piirtämään: en ole piirustellut mitään aikoihin). Lisäksi minulle on ehdotettu hengitysharjoituksia ja jos mikään muu ei auta: akupunktiota.

Auringonlasku merellä.
Auringonlasku merellä.

Joka tapauksessa palautin ruokavaliooni viherpirtelöt: ne ovat kaikkine silppomisineen ja kuorimisineen niin paljon työläämpiä kuin pakastemarjoista, proteiinijauheesta ja banaanista aamuisin tekemäni proteiinismoothie, että olin vähän aikaa ilman.

Ja nyt aion palautua niin maan perkeleesti. Wish me luck!

Kuva tekemästäni vihersmoothiesta.
Aino Elina

Edit: pahoittelut, unohdin viherpirtelöstä inkiväärin, jonka nyt lisäsin siihen!


blogit-150x60.png

Vihersmoothie

Ainekset (2 annosta)

1/3 kokonaisesta
parsakaalin kukinnosta
¼ pienestä
hunajamelonista
1 dl
kookosvettä
2 kourallista
pinaattia
1 pala
tuoretta inkivääriä (peukalon pään kokoinen)
Hyvinvointi Hyvä olo Terveys

Pikamuodista hitaaseen muotiin?

Jos jokin on hidasta muotia, se on kulutuksen rajoittaminen viiden vaatteen haasteen viiteen uuteen vaatekappaleeseen.

Minä katsomassa Nereidi-patsasta.
Minä ja Nereidi-patsas. Takin ostin joitakin vuosia sitten ennen vaatelakkoaikojani.

Näin unta, missä shoppailin shoppailemasta päästyäni, ja heräsin aivan pyörällä päästäni: olenko nyt kuluttanut jo yli viisi vaatetta vuodessa? Jos asennoituminen kulutuksen rajoittamiseen on hankalaa minun ikäpolvelleni, joka tottui ajan viettämiseen ostoksilla kiertelyssä, voin vain kuvitella, miten hankalaa ostamisen rajoittaminen on nuorilla sukupolvilla, jotka ovat tottuneet jatkuvasti uusia mallistoja lanseeraavaan ultrapikamuotiin.

Minä harmaassa neulemekossa.
Harmaa DVF:n kietaisumekko on jo nähnyt vuosia, mutta yhä päätyy päälle. Päällä ,myös 25-vuotiaana lahjaksi saadut korut.

Suomalainen kuluttaa pukeutumiseen keskimäärin 870 euroa vuodessa. Jos tämän jakaa viiteen vaatteeseen, pystyy silloin ostamaan kenties laadukkaampia ja vastuullisemmin tuotettuja vaatteita (tämä on kuitenkin hankalaa, koska brändien omia vastuullisuusväittämiä ei valvo kukaan. Myöskään hinta ei ole nykyään tae laadusta. Silloin kannattaa nojautua kolmannen osapuolen arvioihin, kuten Good On You -sivustoon ja Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:n selvityksiin. Itsekin astuin harhaan heti ensi ostossani tammikuussa.)

Minä mustassa talvihaalarissa.
Talvihaalarini ei sitten ollutkaan niin eettinen, mitä valmistajan sivut lupasivat.

Samalla vaatteisiin käytetty suhteellinen osuus koko kulutuksesta on vähentynyt viime vuosina, koska vaatteet ovat entistä halvempia. Halpa hinta ja heikentynyt laatu vähentävät vaatteiden käyttöikää, joka on yli kolmanneksen lyhyempi kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi ostettuja vaatteita käytetään vain vähän: brittitutkimuksen mukaan vain noin seitsemän kertaa. (En ymmärrä, mistä luku on saatu, kun Ellen MacArthur -säätiön selvityksen mukaan tuotteita käytetään keskimäärin 160 kertaa.)  Olen sanonut sen aiemminkin, mutta toistan nyt itseäni: Vastuullinen fashionista shoppailee omasta kaapistaan – todellinen tyylitaituri käyttää samaa asua lukuisia kertoja. Mielestäni kyse on myös vaatteiden arvostuksesta: vaatteita ei enää arvosteta kuten esimerkiksi 50-luvulla, jolloin vaate oli sijoitus. Aikoinaan vainajan vaatteet merkittiin jopa perunkirjaan, koska ne olivat arvokkaita. Nykyään kulutuskiimassa ostamasi rätit eivät kelpaa kenellekään, vaan ovat ongelmajäte, joka kasautuu vaatevuoriksi köyhään etelään.

Takkeja Fidalla.
Takkeja ja hattuja Fidalla.

En nyt anna synninpäästöä edes kirppishaukoille, koska sekin on kulutusta. Käytettyjen vaatteiden kauppaan päätyy kuitenkin vain murto-osa ostetuista tekstiileistä. Esimerkiksi UFFille lahjoitetuista vaatteista myyntiin päätyy vain 6,4 prosenttia.

Muotiteollisuus on vastuussa noin 4 prosentista maapallon vuosittaisista kasvihuonepäästöistä. Resurssien rajallisuuden takia on löydettävä uusia tapoja tuottaa ja kuluttaa. Kiertotaloudessa tavoitteena on hyödyntää olemassa olevia materiaaleja, mutta kyse ei ole pelkästään materiaalin kierrosta vaan myös käyttöiän pidentämisestä. Joten käytä uudelleen, lainaa ja vuokraa sekä huolla, korjaa ja muokkaa vaatteitasi! Meidän tulee vähentää kulutusta tulevia sukupolvia varten.

Aino Elina


blogit-150x60.png

Muoti Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta