Pakastettava herkku kuuluu mielestäni jouluun kuin porkkana lumiukon päähän. Onko se jäädyke vai jäätelö? Ei, vaan jotain siltä väliltä. Tämän ei niin jäätyneen piparisen luumujäädykkeen eli semifreddon voi tehdä joulupöytään jo hyvissä ajoin, koska se säilyy pakkasessa juhlahetkeen.
Ihastuin aikoinaan luumujäädykkeeseen viettäessäni jouluja ex-poikaystäväni suvun kanssa, joiden joulupöytään luumujälkiruoka ehdottomasti kuului. (Terveisiä Ouluun!)
Joten vuosien aikana olen koittanut löytää yhtä toimivaa ja herkullista ohjetta. Viime vuonna tein helpon luumujäädykkeen tällä ohjeella, mutta tein sen niin hyvissä ajoin, että se oli kivikovaa, eikä myöskään mielestäni tarpeeksi luumuista. Minulla ei oikein ollut mitään järkeviä astioita, joten pakastin jäädykkeen pieninä kerta-annoksina pakasterasioissa.
Tänä vuonna olen kuitenkin varautunut, ja ostanut sopivat astiat jo hyvissä ajoin: metallisen muffinivuoan ja paperisia vuokia.
Rakenteeseen pitäisi siis saada viimevuotista enemmän kuohkeutta ja luumun makua, joten kokeillaan tehdä se tällä kertaa jäädykkeen sijaan semifreddona😉
Jos et halua tehdä piparipohjaa, voit skipata paperiset vuoat. Muista tuolloin kastella vuoka ennen kuin laitat siihen luumumassan. Sen jälkeen jäätyneet annokset irtoavat vuoasta, kun lämmität sen ulkopuolta vedellä. Mutta helpointa on käyttää paperisia vuokia, koska silloin annoksia ei tarvitse kumota. Voit toki tehdä jäädykkeen myös yhteen isoon astiaan ilman piparipohjaa: astian vetoisuuden pitää sitten olla 1,2 litraa. Jos teet yhteen isoon astiaan piparimurupohjan kanssa, tuplaa pohjan ohje (eli 200 gr pipareita ja 1 dl voita). Tällöin astian vetoisuuden pitää olla hiukan isompi. Itse käyttäisin yhteen isoon, murupohjalliseen semifreddoon ehkä mieluiten irtopohjakakkuvuokaa leivinpaperilla vuorattuna.
Jos aikaa on rajallisesti, voit tehdä luumusoseen (eli kuivatut luumut, vesi, sokeri ja mausteet) jo edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan muita työvaiheita.
Semifreddolle riittää pakastimen pikajäädytyslokerossa noin 3,5 tuntia ja tavallisessa lokerossa noin 5 tuntia.
Tunnelmat jälkiruuan nauttimisen jälkeen (koemaistoimme itsenäisyyspäivänä): onnistuin yli odotusten, tästä tuli todella hyvää!
Itse aiomme jouluna nauttia jälkiruuan luumusnapsien parina, mutta joku jälkiruokaviini käy myös hyvin kyytipojaksi. Resepti on lakto-ovovegetaarinen. Laita ihmeessä viestiä, jos pystyt toteuttamaan reseptin täysin vegaanisena!
Aino Elina
Piparinen luumusemifreddo
Ainekset
(12 annosta)
Pohja
100 gr
pipareita
0,5 dl
sulaa voita tai margariinia
Täyte
2 ps (500) (gr)
kuivattuja, kivettömiä luumuja
2 dl
vettä
1 dl
sokeria
2 tl
kanelia
2 tl
kardemummaa
1 kpl
sitruunan mehu
200 gr
vaniljan makuista tuorejuustoa
2 kpl
keltuaista
½ dl
sokeria
1,5 dl
kuohukermaa
2 kpl
valkuaista
Koristeluun
piparimurua (pohjan ohje ilman paistamista)
mustaherukoita
7 h 30 min
{
AKTIIVINEN2 h 30 min
PASSIIVINEN5 h
Tee näin:
Pohja:
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Hienonna keksit (itse laitoin tyhjään muoviseen leipäpussiin ja pamauttelin lihanuijalla) ja sekoita joukkoon voisula. Laita metalliseen muffinivuokaan paperiset muffinivuoat (käytin Pirkan Amerikan muffinivuokia) ja painele seos muffinivuokien pohjille (jokaiseen vuokaan menee noin ruokalusikallinen). Paista uunin keskiosassa noin 8 min ja anna jäähtyä. Nosta kylmään (ulos / jääkaappiin) jäähdyttyään odottamaan täytettä.
Täyte:
Pilko luumut (itsehän käytin keittiösaksia), poista mahdolliset kivet ja kivenpalat ja keitä hiljalleen veden (2 dl) ja sokerin (1 dl) kanssa sekoittaen. Kun seos on tasaista, lisää mausteet (kaneli, kardemumma ja sitruunamehu). Jäähdytä ja soseuta. Sekoita monitoimikoneessa luumusose ja tuorejuusto tasaiseksi seokseksi (RIP oma monitoimikone, käytin sauvasekoitinta, mutta se oli sotkuista hommaa. Muista suojautua essulla!)
Tarvitset kolme sekoituskulhoa seuraavaksi. Vaahdota keltuaiset ja sokeri (½ dl). Vaahdota kerma erikseen. Samoin valkuaiset erikseen, ja koita saada sekä valkuaisista että kermasta kovaa vaahtoa. Jos käytät yhtä ja samaa kulhoa, pese ja kuivaa se huolellisesti ennen seuraavaa vaahdotusta. Sama vatkaimen ja vispilän kanssa. Sekoita kaikki kolme valmista vaahtoa kevyesti nostellen luumuseokseen. (Itsellä meni aikavaan nosteluun hermot, ja lopulta vain sekoitin nätisti 😉)
Lusikoi seos vuokiin piparipohjan päälle ja halutessasi tasoita pinta. Pane vuoat pakastimeen ja anna jäätyä pakastimen pikajäädytyslokerossa noin 3,5 tuntia ja tavallisessa lokerossa noin 5 tuntia. Nosta jääkaappiin noin 30 min ennen tarjoamista.
Marraskuussa sairastettu virus vaikutti siihen, että moni tekemäni asia tuli tehtyä ihan vain kotosalla. Tässä 15 parasta katsomaani, kuuntelemaani, kokemaani, syömääni ja ostamaani asiaa marraskuussa.
Katsomaani
Mina Le: Clothes are so much worse now (Youtube)
Mina Le käsittelee kulttuuria sekä muotihistoriaa mielenkiintoisella kanavallaan niin kiehtovasti, että olen aivan (yli-ikäinen) fangirl! Tämä video lähti äksäyksestä, jossa kritisoitiin, miten villapaitojen laatu on huonontunut sitten 80-luvun:
The quality of sweaters has declined so greatly in the last twenty years that I think it genuinely necessitates a national conversation https://t.co/sbjNYp4KSy
En tiedä teistä, mutta ainakin itsellä video sai kaipuun oikeaa ihanaa muhkeaa irlantilaista Aran-villapuseroa kohtaan 😉 Jospa löytäisin sellaisen hyvään hintaan ja hyvässä kunnossa käytettynä, kun nyt viiden vaatteen vuotta yhä vietän.
Guillermo del Toro’s Cabinet of Curiosities (Netflix)
Sain tämän kauhuantologia TV-sarjan katsottua loppuun vasta marraskuussa. Vaikka Halloween on jo kaukana takanapäin, aina voi katsoa kauhua! Jo vuosi sitten ilmestyneessä sarjassa taso on todella vaihteleva, mutta parhaat jaksot kannattaa katsoa.
Omat suosikit sarjasta olivat:
Eka jakso: ”Lot 36”, joka perustui del Toron omaan kertomukseen. Mitä tapahtuisi, jos Varastojen metsästäjät -tv sarja menisi pahasti vikaan ja ostamasi varasto paljastuisikin kirotuksi?
Neljäs jakso: ”The Outside”, joka kertoo synkän tarinan työpaikan rumasta ankanpoikasesta, joka haluaa kaunistua ihmerasvan avulla. Tarina perustuu Emily Carrollin nettisarjakuvaan.
Viides jakso: ”Pickman’s Model” perustuu H.P.Lovecraftin novelliin, jossa taiteilijan houruisista teoksista tulee karmivalla tavalla totta. En suosittele heikkohermoisille tai lapsirakkaille!
Kuudes jakso: ”Dreams in the Witch House”, jossa veli on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kuolleen kaksoissiskonsa takaisin. Tämäkin tarina perustuu H.P.Lovecraftin novelliin.
Etenkin neljäs ja kuudes jakso olivat sellaisia, että ne palaavat mieleen yhä.
Mitä saadaan kun risteytetään tv-sarja Homelandin alkukaudet ennen yhä härömmäksi mennyttä sekoilua (en edes muista, millä kaudella sen katsomisen luovutin) vanhan miehen Nobody-elokuva tyylisiin turpajuhliin? Tämä! Vaikka minulla onkin ollut välillä pie-ni-ä hankaluuksia nähdä Jeff Bridges enää koskaan minään muuna kuin The Dudena Coenin veljesten Big Lebowskista, hän vakuuttaa vanhan, eläköityneen vakoojan roolissaan. Plussaa päähenkilön kahdesta uskollisesta rottweilerista, jotka siis oikeasti ovat mitä parhain koirarotu (meillä oli lapsuudessa kotona, onneksi rodun häntiä ei enää raakalaismaisesti typistetä!)
The Killer (Netflix)
David Fincher ei taaskaan petä, vaan Killer on – alun keikan odottelun jälkeen – todella hyvä trilleri. Olen nähtävästi samaa ikäluokkaa tappajan kanssa, koska meillä on täysin sama musiikkimaku 😉 Puolison mielestä kumarsi palkkatappajaleffa Samuraille (1967), jossa pääosassa oli Alan Delon. (Valitettavasti itsellä näkemättä.) Palkkatappaja käyttää leffassa vanhoista tv-sarjoista otettuja aliaksia niminään – kuinka monta saat bongattua? Me hoksasimme neljä.
The Holdovers (elokuvateattereissa pöljästi vasta 5.1.2024 lähtien)
Onko tässä uusi jouluelokuvaklassikko? Yrmeä opettaja (Paul Giamatti) joutuu valvomaan opinahjoon vanhempiensa unohtamia lapsukaisia. Sidewaysilla lopullisen läpimurtonsa tehneen Alexander Paynen ohjaamalla elokuvalla voi olla yrmeä ulkokuori, mutta sillä on hyvä sydän. Muissa rooleissa mm. Da’Vine Joy Randolph ja Dominic Sessa.
Siis minähän rakastan kansanmusiikin tuomista nykymusiikkiin (tässä tapauksessa räp sekä r&b), ja Vilma Jää tekee sen onnistuneesti esikoisalbumillaan. Kuuntelin ennen albumin julkaisua singlen Humalahullu varmaan puhki – niin täydellinen nykymusiikkia, kansanmusiikkia ja karjan kutsuhuutoja yhdistelevä bailubiisi on. Mutta albumi on syntynyt vahvoista tunteista: vihasta ja surusta. Levyn aiheena on seksuaalinen ja henkinen hyväksikäyttö ja siitä toipuminen. Ammatillisesti Jää tuntuu onnistuvan kaikessa mitä tekee: hän on toiminut myös yhtenä solistina Kaija Saariahon viimeiseksi jääneessä, kouluampumisen seurauksia käsittelevässä Innocence-oopperassa maailmankiertueella saaden siitäkin ylistäviä arvioita ihan kaikkialla. Tästä lahjakkaasta nuoresta naisesta kuullaan vielä tulevaisuudessa – ja paljon!
Kokemaani
Jethro Tull, Kulttuuritalo
Jethro Tull Kulttuuritalolla. Ainoastaan viimeisen biisin aikana sai kuvata, niin monella on kännykät esillä.
Meiltä kotoa on lyhyt bussimatka Kultsalle, joten ei tekosyitä – aina sieltä löytyy joku hyvä keikka! Tällä kertaa kävimme ihmettelemässä Ian Andersonin huilunsoittoa yhdellä jalalla 😉 Vaikka huilu vielä komeasti soikin, on Andersonin lauluääni vanhuuden myötä (ikää 76 vuotta) niin painunut, ettei laulaminen oikein suju. Komeita biisit joka tapauksessa olivat! Etenkin sykähdytti Sweet Dream ja uudempaa tuotantoa oleva Wolf Unchained. Anderson on kuulemma tosi tarkka, ja niinpä keikkakin kesti aika tarkalleen 2 tuntia ja 15 minuuttia taukoineen. Koko keikan settilistan näet täältä.
Murha kahdelle, Musiikkiteatteri Kapsäkki
Musiikkikomedia-murhamysteerissä on vain kaksi esiintyjää, joista toinen esittää murhaa tutkivaa poliisia ja toinen kymmentä eri epäiltyä. Erityiskiitokset loistavasta heittäytymisestä roolista toiseen salamannopeasti vaihtavalle Juha Pullille, jonka komediallinen ajoitus on vailla vertaa! Aika kului siivillä – minulla on paha tapa katsoa kelloani, jos yhtään pitkästyn katsomossa, ja tällä kertaa en katsonut kelloani kertaakaan! Vahva suositus! Bravo!
Esitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä 3.2.2024 asti ja kevätkaudella 2024 esitykset jatkuvat Linnateatterissa Turussa.
Alexander-tekniikka
Toinen puoli suoristettu, toinen vielä edessä. Minä Alexander-tekniikan hoitopöydällä. Kuva Sirpa Tapaninen.
Käyn Sirpalla säännöllisen epäsäännöllisesti oikaisemassa ruotoani ja poistamassa turhia jännityksiä kehosta. Pituutta tuntuu tulevan monta senttiä, ja kävelymatka takaisin kotiin käy kevyesti. Alexander-tekniikan oppien mukaan pyrin päivittäin istumaan työpisteelläni paremmin, rentouttamaan purennan ja ottamaan olkapäät pois korvista. Julkaisin pullistelukuvan levenneestä selästäni (mikä ohessa) salitreenaajien ryhmässä sosiaalisessa mediassa, ja ryhtini kehuttiin parantuneen vuoden takaisesta. Suurin osa tästä kehusta kuuluu kyllä Sirpalle!
Uusimaa23 -valmiusharjoitus
Kaksi ja puoli päivää valmiusharjoittelua töissä kuvitteellisissa skenaarioissa kyllä tyhjensi sekä läppärin että oman akun. Kriisitilanneharjoitus vailla vertaa, johon osallistuu sekä valtiohallinnon että kuntien toimijoita. Opimme harjoituksen avulla toimimaan paremmin kriisissä, jos tilanne oikeassa elämässä sitä vaatii. Tiimin henki oli hyvä ja meillä oli selvästi tekemisen meininkiä. Tämä viikonloppu kuluikin harjoituksesta toipuessa.
Syömääni
Qvevri Georgian Vibe, Kurvi
Ihanaa käydä georgialaisessa ravintolassa, jossa hatsapuri on juuri oikeanlainen sopivasti paksu ja juustoinen, eikä semmoinen ohut, omituista harmaata visvaa pursuava Haapasalo-p*ska. Tilasimme alkuun hatsapurin lisäksi myös pähkinäiset munakoisonyytit, jotka veivät kielen mennessään. Itse tilasin pääruuaksi kasvisruuan (todennäköisesti myös vegaanisen, mutta mitään tällaisia merkintöjä ei ruokalistassa ollut) herkullisen munakoison ja paprikan makuisen adjafsandalin, puoliso söi kana-annoksen (ojaxuri). Ruuan kyytipoikana oli kerrassaan mainio Saperavi-punaviini. Ravintola oli puolityhjä, joten suosittelen kyllä tutustumaan, ruoka oli taivaallisen hyvää ja palvelu ystävällistä ja nopeaa.
Ostamaani
Neulemekko
Seuraamallani vaikuttajalla (naisellisiayksinpuheluita instagramissa) oli ihana sammaleen värinen neulemekko päällä videollaan, mihin ihastuin. Hain mekkoa käytettynä – ja löysin! Hinta kyllä hirvitti: käytetty maksoi lähes saman verran kuin uusi, mutta ehkä oli kuitenkin järkevämpää ostaa joltain turha vaatekaapintäyte pois kuin itselle täysin uusi. Vähän kyllä otti päähän, kun mekko saapui tuoksuen vahvasti pesuaineelle. Itse olen tottunut pesemään pyykkini ilman sen kummempia tuoksuja. Ja lisäksi neuleitahan ei saisi pestä muuta kuin villalle tarkoitetuilla pesuaineilla, koska tavallinen pesuaine tuhoaa villan hyvät ominaisuudet – pahimmassa tapauksessa aiheuttaen jopa reikiä.
Toppatakki
Tunnetustihan olen nykyään punttitreenin myötä hirveä Hulk, jonka pullistelevat selkälihakset tekevät selvää flanellipyjaman yläosista. 🙄Laitoin siis S-kokoisen kermanvaalean toppikseni pesulan kautta myyntiin, ja etsin second handina vastaavan. Tein Pinterestiin itselleni taulun siitä tyylistä, mitä etsin ja laitoin ostohousut jalkaan. Kiva Hilfigerin armeijanvihreä puolipitkä toppatakki löytyikin. Kokoa XL. Tämän tiedon sulatteluun meneekin nyt tovi. 🤪 Onneksi kymmenen vuotta vanha yleensä käyttämäni Fjällrävenin toppatakkini oli aikoinaan niin isoa kokoa mediumiksi, että se menee varmaan loppuelämän.
Luottotuote, jota käytän joka päivä. Sävyni raspberry tuntui olevan osassa luonnonkosmetiikkaa myyvistä liikkeistä lopussa, joten tsekkasin myymäläsaatavuuden, ja tein täsmäiskun Triplaan, mistä sain kuin sainkin viimeisen.
Flow Cosmetics: olut-kauraproteiini shampoopala
Tässä toinen jatkuvassa päivittäisessä käytössä oleva tuote (tai no, ihan joka päivä en hiuksia pese jos en treenaa, vaikka suihkussa muuten käynkin). Plussaa kotimaisuudesta ja siitä, että pahvipakkaus menee käytön jälkeen kierrätettäessä pieneen tilaan. (Tuntuu kyllä, että koko elämä on yhtä kierrätystä: puoliso haluaa hifistellä pahvipakkaukset mahdollisimman pieneen tilaan, joten meillä on useampi juomatölkki odottamassa pahvilla täyttämistään keittiön altaan reunalla. Näky, josta en ole iloinen, vaikka kierrätys hyvä juttu onkin!)
Bubbling under: kuukauden huonoin 👎
Venetsian aaveet (Disney)
Miten hyviltä näyttelijöiltä saa näin pökkelömäisiä näyttelijäsuorituksia? Jätin katsomisen kesken, koska oli niin kehno.
Aino Elina
Kirjoituksen idea on saatu Haley Nahmanin Substackista Maybe Baby
