Punttimimmi kasvaa, vaatteet kutistuvat: miten käy viiden vaatteen haasteen?

SV: painopuhe, yleinen ketutus

Treenaan voidakseni paremmin. Syön jaksaakseni treenata. Nyt en mahdu vaatteisiini. Hartiat, hauikset, reidet, berberi… kaikki kasvaa, mutta vaatteet kutistuvat. Ihan kiva. En ehkä miettinyt tätä ihan loppuun asti(!)

Kuva selästäni urheilurintaliivit päällä.

Koska osallistun viiden vaatteen haasteeseen, oikean kokoisten kierrätettyjen vaatteiden etsintään menee aikaa ja vaivaa. Tätä kirjoittaessani tilasin juuri Vestiairesta tummansinisen puolitrenssin. Tällä hetkellä päälle menevät vain kaksi äitini vanhaa kevättakkia, jotka molemmat ovat vanhempia kuin minä (täytän loppuvuodesta 50 vuotta). Ovathan ne laadukasta vintagea, mutta silti!

Minä vintagetrenssissä ja muhkupipossa.
Vintagetrenssi on 70-luvun Burberry. Sen nahkaosat ovat menneet huonoon kuntoon, joten seuraava projekti on niiden korjauttaminen.

Kolmas viiden vaatteen vuosi onkin minun kohdallani tympääntymisen vuosi. Ei huvita, ja haaste tuntuu työläältä. Kyllästyin etten mahdu farkkuihini, ja lopulta ostin kahdet uudet farkut. Olen loputtoman väsynyt ostamaan vaatteita, olivat ne sitten uusia tai kierrätettyjä. Seuraavaksi pitänee hankkia kaapuja, mihin kääriytyä, kun mikään muu ei enää mahdu päälle. (Toogabileet, anyone?)

Peiliselfie kokovartalopeilistä naulakolla.
Lähdössä töistä kotiin. Pusero on Kati -merkkinen ja vintagea (ostettu ensimmäisenä viiden vaatteen vuotena) ja bootcut-tyyliset farkut ostin uutena.

Oikeastihan olen kyllästynyt taas kuun alussa alkaneeseen ruokavalion kiristämiseen. Yritän juhannukseen asti syödä hitusen vähemmän ja pikkasen fiksummin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jouduin jättämään pikkuherkkuset pois. Vähempikin vetää mielen matalaksi. Rakastamani mämmi menee pääsiäisenä pakkaseen, ja nautin sitä sitten yhtä aikaa keskikesän juhlan kanssa.

Kuva toisista farkuista päälläni.
Toiset uutena ostamani farkut ovat barrel-malliset, niin reisille on kasvunvaraa.

Lisäksi tämä tavaramäärä (siis etupäässä vaatteet, mutta myös muu sälä kuten paperit) ottaa päähän niin paljon, että ilmoittauduin mukaan Ilana Aallon vetämälle Paikka kaikelle -kurssille. Kurssi alkoi kuun alussa, mutta tähän mennessä en ole arjen oravanpyörässä saanut mitään aikaiseksi. Saa nähdä, hyydynkö jo kalkkiviivoille vai henkiikö kotini järjestystä ja tasapainoa kuuden kuukauden päästä.

Aino Elina

PS: Kirjoitin tämän blogin jo eilen, ja tänään puoliso oli siirtänyt aamun punttitreenin aikaan limoviikunan eilen ostettuun isompaan ruukkuun, kylläpä tuli hyvä mieli!

Limoviikuna ja minipeikonlehti.
Limoviikuna ja minipeikonlehti viihtyvät yhdessä, mutta vain jälkimmäinen kukoistaa. Toivon, että limoviikuna nyt innostuu enemmän elämästä uudessa ruukussa.
Kuva polyrottingilla päällystetystä ruukusta.
Uuden ruukun ostin läheisestä Jyskistä.
Hyvinvointi Ajattelin tänään Vastuullisuus Ostokset

Epätoivoa mattokaupoilla

Kolusin Lanternan kaikki kaupat eilen etsien työpisteelle ja keittiöön mattoa siinä loistavasti epäonnistuen.

Etsin käytävämattoa keittiöön, koska nykyinen käytävämatto hajoaa muovitetusta pohjastaan (on noin 20 vuotta vanha, puolisoni aikoinaan omaan kotiinsa ostama) ja työpisteiden väliin, koska nykyinen matto on kissojen raatelema (vain noin 5 vuotta vanha, tämän uusiminen kyllä kirpaisee!)

Kuvassa rikki revitty maton kanttaus ja kulmasta löytyy toinen syyllisistä, eli Torsti-kissa.

Olin katsonut mattoja jo nettikaupoista, mutta halusin tsekata valikoiman myös kivijalkakaupoissa, joten suuntasin eilen Itä-Helsinkiin Lanternan ostoskeskukseen. Sanoin puolisolleni ennen lähtöä, ehkä pikemminkin muistutukseksi itselleni: mitään ei ole pakko ostaa. Jos valinta ei ole täydellinen, jää se kauppaan.

Ja tulos oli puhdas nolla. Mattovalikoima oli todella niukka. Vepsäläisellä oli kyllä katalogit, minkä mukaan tilata, mutta sielläkin kiinnostuin vain Woodnotesin matoista, enkä ole varma, kestäisivätkö ne kissakodissa. Onko mattojen myynti siirtynyt jo kokonaan nettiin?

Mattovalikoimaa esillä Jyskissä.
Vaalean haaleat olivat mattojen värit, eli aivan liian arat meidän kissakotiin.

Haluaisin käytävämattoon vähän enemmän väriä nykyisen beessin sijaan, ja työpisteiden matto tulisi olla tarpeeksi sileä, jotta työtuolit liikkuvat sillä sujuvasti. Mikään arka väri (nykyisessä on vaalealla pohjalla tummia kuvioita) ei myöskään käy (koska kissat). (Viimeksi Dottie oksensi matolle vihreän yllätyksen syötyään viherkasvia – onneksi pahempia oireita ei tullut!)

Kuvassa oranssinkeltaisia tulppaaneita pyöreässä maljakossa.
Onneksi tällaiset nahkeat (ja myrkylliset) kasvit jätetään kissojen toimesta rauhaan.

Shoppailuturneen tulos oli, että ostin Rustasta istutushanskat (limoviikuna pitää istuttaa isompaan ruukkuun) sekä Lanternan viereisestä K-raudasta kirsikankukan oksia ja ehkä maailman kitcheimmän pääsiäismunan (mutta kun se pirskahteli minulle!) Näytin munaa puolisolleni, koska se oli niin överi sanoen vitsinä ”lähes aito Fabergé”, mutta niinpä vaan palasin sen luokse kaupassa kierrettyäni napatakseni sen mukaan. Harakka mikä harakka!

Kuvassa varsinainen kultamuna ja H&M:sta aikoinaan ostettu kynttilä.
Tästä munan kuvioinnista tulee mieleen se Lontoon maamerkki, minkä nimeä en saa mieleeni. Henkkamaukan kynttilä on ostettu vuosia sitten. Kissojen vuoksi en uskalla polttaa sitä.

Ostoskierros tuli halvaksi: yhteensä kulutin reissulla alle 30 €.

Tänään kävin vielä läheisessä ostoskeskuksessa kevätkukkaostoksilla ja katsomassa uutta ruukkua limoviikunalle.

Krysanteemi, narsissit ja krookukset.
Krysanteemi pääsi ulos, jään jännityksellä seuraamaan, selviääkö vielä ulkona parvekkeella.
Limoviikuna ja minipeikonlehti.
Limoviikuna ja minipeikonlehti viihtyvät yhdessä, mutta vain jälkimmäinen kukoistaa.

Limoviikunan uusi ruukku on nyt kaupasta hakemista vaille valmis, mutta tänään keskityn loppupäivän lukemaan huomisen lukupiirin kirjan (onneksi se on lyhyt!)

Kuva kirjan kannesta.
Lukupiirikirjana tällä kertaa Mohsin Hamidin teos Viimeinen valkoinen mies.

Aino Elina

Koti Sisustus