Eteenpäin, sanoi täti raekuurossa!

SV: painopuhe

On ilmoja pidellyt! Mutta muutaman tunnin pääkaupunkiseudulla vieraillut takatalvikaan ei pysäytä kevään etenemistä.

En palannutkaan torstaina treenien pariin, vaan lepään maanantaihin asti. Syynä on hieman höntsä olo, mikä tuli keskiviikon TBE-rokotteesta eli tutummin punkkirokotteesta. Liikun kuitenkin kesäisin alueilla, joilla rokotusta suositellaan.

Kävin torstaina ekaa kertaa puntarilla sitten en muista milloin, ja paino oli samoissa lukemissa kuin viimeksi. Vaikka siis syön nykyään ihan urakalla, jotta saisin lihaksia ja energiaa treeneihin. Nähtävästi kehoni on ollut säästöliekillä vuosikausia syömisten rajoittamisen vuoksi, ja nyt kun syön normaalisti, tuntuu, että mätän hirveitä määriä.

Sushilajitelma.
Oikeasti vei kielen mennessään! Sushit Xoxo:sta.

Tämä on etenkin surullista, koska oikeasti rakastan ruokaa. Juhlimme elämän eri etappeja käymällä mieluusti jossain syömässä tai sitten kutsun ystäviä meille syömään. Minulla on tietynlaista yliherkkyyttä ääniä kohtaan, joten mieluusti suuntaisin sellaiseen ravintolaan, missä olisi paitsi hyvä ruoka, myös ravintolasalissa kimpoilevalta puheensorinalta suojaavat looshit. Valitettavasti näitä ravintolasisustuksen jäännöksiä 80-luvulta ei oikeastaan ole enää missään ☹️ Vinkkejä pääkaupunkiseudun ravintoloista, joissa ei ole kauheaa kakofonista puheensorinaa otetaan mielellään vastaan! Huonoin äänimaailma on tähän mennessä ollut täyteen ammutussa Messeniuksessa, paras oli jo edesmenneessä venäläisravintola Bellevuen loosheissa.

Minä kippistän viinilasilla Bellevuen looshissa.
Ah, Bellevue. Good times!

Viikko on kulunut työn touhussa, mutta viikonloppu ei sujunut pelkästään himmaillessa, vaan suuntasimme lauantaina puolisoni enon 80-vuotissyntymäpäiville. Aamulla laitoin kuuliaisesti koronatestitikkua nokkaan. Jännitysmomenttia aamuun syntyi siitä, että kotelomekossa, jonka meinasin laittaa päälle (Lauren Ralph Lauren, ostettu 2017) oli tahra. Sen sijaan laitoin päälleni Tauko Designin Aurelia mekon, joka on ollut minulla vuodesta 2020. Kenkäni olivat italialaiset ja Guglielmo Rotat, ostin ne aikoinaan Kenkäfriikistä (ostovuosi 2015). Sukkahousujakaan ei tarvinnut ostaa, koska omistan niitä nähtävästi tarpeeksi useamman vuoden tykötarpeiksi. (Jos olet samanlainen sukkahousuhamsteri kuin minä, niin anna itsesi ilmi kommenteissa!)

Tauko Design Aurelia mekko.
Taukon Aurelia mekko. Kuva otettu juhlien jälkeen. Juhlissa ei ollut tuo ruma älykello kädessä, mutta unohdin ottaa sen kuvaa varten pois.
Tauko Design Aurelia mekko.
Tauko myy enää ymmärtääkseni kaavoja vaatteisiinsa. Tämä mekko on tehty kierrätetyistä sairaalatekstiileistä. Yritin poseerata, mutta näytän siltä kuin selkäni oisi kipeä 😂
Lähikuva meikeistäni.
Käytän todella harvoin näin paljon meikkiä, meikkivoide tuntuu siltä, kuin iholla olisi liikaa kerroksia.
Kävelykengät.
Rotan kengät ovat Kenkäfriikistä, ja tarkoituksena on käyttää ne osaavalla suutarilla fiksattavana ja puhdistettavana. Tällainen on esimerkiksi Hakaniemen hallista löytyvä Metrosuutari. Käytin nämä kengät muualla fiksattavana, ja jälki on näin rumaa.

Eilen vietettiin Syömishäiriöliiton lanseeraamaa Älä laihduta -päivää. Ehdin illalla pohtimaan omaa kantaani siihen, ja tottahan se on, etten haluaisi laihduttaa enää grammaakaan. Samalla haluaisin kuitenkin kiristää ylimääräisiä toppauksia pois kropasta. En kuitenkaan haluaisi olla esimerkiksi yhtä laiha kuin viime kesänä, jolloin näytin kuvissa ihan köyhän kesän oravalta, aivan liian laihalta.

Kuva minusta kävelyllä viime kesänä.
Siis pojathan lauloivat minulle teini-iässä: ”ei laaksoa, ei kukkulaa”. Koen tässä kuvassa näyttäväni liian laihalta. Kuva otettu kesällä 2023.

Tavoitefarkutkin on olemassa – mies osti minulle synttärilahjaksi 2021 old school nappi-Levikset, jotka ovat nyt epämukavan tiukat. Haluaisin mahtua niihin silleen mukavasti. Ja koska kyseiset farkut on saatu lahjaksi, en millään kehtaa laittaa niitä kiertoon (muilla samoja ongelmia tavaran hilloamisen kanssa?) Tämä siis siitä huolimatta, että kannatan ajatusta, että vaatteiden tulisi sopia kantajalleen eikä kantajan vaatteisiin. Nähtävästi mieluummin laihduttaisin, kun lähtisin metsästämään second hand liikkeistä ”uusia” farkkuja, mikä on hieman ongelmallista. Or to be frank, seriously fucked up.

Mistä tunnistat laihdutuskuurin? Kaikki erilaiset elämänhallintaan keskittyvät kurssit ovat yleensä niitä.
Tämä kiteyttää hyvin, mistä tällä kertaa kirjoitan. Kuva stephaniemichelle.

Kasvoin painopuheen keskellä. Jo edesmennyt äitini oli ikuisella dieetillä. Nyt somessa puhutaan mantelimammoista (almond moms), ja vaikka äitini ei tukahduttanutkaan ruokahaluaan juuri manteleilla, oli hänellä monia muita kikkakolmosia. Olen vasta aikuisena suhtautunut kriittisesti siihen, mitä minulle lapsena ja teininä sanottiin. Sujuvasanainen äitini oli tunnettu lentävistä lausahduksistaan, joista haitallisin oli hänen toistelemansa: ”Nainen saa olla kaikkea muuta, paitsi lihava”. Vasta aikuisena ymmärsin, että elopainoni on vähiten kiinnostava asia minussa.

Aino Elina

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Kuinka hankalaa on pysähtyä ja levätä

Miten oppisi antamaan itselleen aikaa myös palautumiseen?

Viime perjantaista lähtien olen viettänyt täyttä lepoviikkoa treeneistä. En enää jaksanut treenata täysin sata lasissa ja älykellon mukaan en palautunut nukkuessani enää samaan malliin kuin aikaisemmin. Lisäksi leposyke oli noussut normaalista. Viimeksi pidin kevennettyä viikkoa maaliskuussa, kun portaissa kaatuessani niukahtanut nilkka alkoi oireilla. Käytännössä se tarkoitti silloin sitä, että tein neljän tai viiden treenin sijaan 3, mikä ei ollut kunnon lepoa ensinnäkään.

Minä lenkkipolulla poseeraamassa.
Kuinka hankalaa on antaa itselleen lupa vain olla.

Olen antanut itselleni luvan käydä palauttavissa restoratiivisessa ja yinjoogassa tänä aikana. Muutama rauhallinen kävely on myös ihan jees.

Vapunkin otin palautumisen kannalta, enkä juurikaan nauttinut alkoholia. Näin ystävää kävelyn ja kuoharin merkeissä ja kävimme puolison kanssa vappulounaalla, mutta silleen nätisti. Tiistaina kun oli heti aamuvarhain yksikkökokous, eli täydellinen paluu arkeen.

Tuusulanjärvi vappuaattona.
Sateinen Tuusulanjärvi vappuaattona.

Treenitauko kestää torstaihin, jolloin on seuraava bootcamp.

Pitkän viikonlopun aikana olen antanut itseni vain olla. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että tämä elämä on silkkaa suorittamista hautaan saakka.

En ole yhtä kyyninen kuin Trainspottingin Renton tässä Choose life -monologissaan, mutta tottahan se on, että länsimaisessa patriarkaalisessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassa elämä on yhtä oravanpyörää. (Suosittelen myös Irvine Welshin teoksen lukemista, sekä se että leffa olivat hyviä!)

Kun panostamme johonkin, haluamme sille tuottoa. Tähän mennessä noin vuoden tavoitteellinen treenaus on johtanut siihen, että lihakseni ovat kasvaneet ja voimatasot nousseet. Samalla myös painoni on noussut, mitä minun on hieman hankalampi hyväksyä. Tämä siis siitä huolimatta, että marraskuussa 2021 julistin Espanjassa käydessäni ystävälleni, että haluan näyttää tulevaisuudessa soturiprinsessa Xenalta. En arvannut, että viiden vaatteen vuosi -haasteen vastaanottaneena tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa siisteistä työpaidoistani on nyt hartioista auttamattomasti liian kittanoita. Haasteessa saa kuitenkin ostaa second hand -aarteita, joten tämä tarkoittaa sitä, että nyt on aika kiertää muutkin kuin Fidan ja Roban second hand myymälät. (Tässä taannoinen arvioni niistä).

Vessaselfie päälläni kittana paita.
Tämä pusero on jo auttamattomasti liian pieni harteista. 

Viiden vaatteen vuosi -haasteessa saa siis ostaa viisi uutta vaatetta tai asustetta vuodessa. Tämän on katsottu olevan länsimaiselle kuluttajalle oikea määrä ja se on maapallon kestokyvyn rajoissa Hot or Cool instituten mukaan. Alusvaatteita ja sukkia ei lasketa haasteeseen, eli tällä hetkellä olen ostanut yhden tuotteen uutena, ja se oli lenkkitossut vähän aikaa sitten intervallijuoksua varten.

Uudet lenkkarini.
Ostin uudet lenkkarit Stadiumin alesta. Viiden vaatteen vuoden ostovarasta 1/5 nyt käytetty.

Viime vuonna olin kokonaan vaatelakossa, jonka aikana huomasin, ettei minulla ole oikeastaan tarve ostaa vaatteita. Olen pohtinut vuoden antia muun muassa tässä kirjoituksessa. (Toisin kun aiemmin kirjoitin, en omistamieni rintaliivieni huonon kunnon vuoksi pystynytkään laskemaan tähän viiteen vaatteeseen myös alusvaatteita).

Jos jotain vielä lähistöltä kaipaisin, niin vaatepesulaa ja ompelijaa. Jälkimmäisestä saa nyt käydä yhdestä blogista linkkinä löytämäni Menddie. Lähetän sinne nyt kokeiluna ainakin yhden villatakin kyynärpääpaikkaukseen ja äidiltä perityn 60-luvun mokkatakin vuoren uusimiseen.

Etupäässä kyllä tulee käytettyä sporttivermeitä, mutta niitä löytyy jo ihan hyvin käytettynä. Nämä molemmat setit olen tilannut Zadaasta, ja ne olivat paitsi hyväkuntoisia, myös hajuttomia. Myyn itsekin Zadaassa tavaraa, koska FB markkinaryhmien jatkuva säätö arsyttää.

Vihreä treenisetti: legginsit ja pitkähihainen napapaita.
Ostos, jolle on todella tullut käyttöä.
Harmaa treenisetti: pitkähihainen napapaita ja legginsit.
Molemmat setit ovat Gymsharkin.

Summa summarum: väliviikko treeneistä auttoi jonkin verran hengähtämään. Oli kiva tehdä välillä kevyttä ja palauttavaa liikuntaa, kuunnella itseä ja levätä kerrankin tarpeeksi.

Aino Elina

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään