Miksi olen ihonhoidon shoppailuholisti?

Olen kenties lopettanut vaatteiden ostamisen, mutta kulutan pennosiani yhä ihonhoitoon.

Kuuntelen juuri Teemu Kunnon Minimalismi -teosta, mikä on käytännössä kuin Valittujen Palojen kirjavaliot-versio eri lifestyle -opuksista. Omaa sanottavaa Kunnolta ei paljoa löydy – mutta teos on ihan kätevä tutustumisopas minimalismiin ja sen saavuttamiseen auttaviin tapoihin. Kirjaa kuunnellessani olen samalla käynyt läpi vaatekaappiani. Luulin, ettei minulla olisi enää mitään kierrätykseen tai myyntiin annettavaa, mutta niin vain olen saanut kolme kaupan ostoskassillista täyteen. Minut tuntien kassit päätyvät keräyslaatikkoon todennäköisesti myöhemmin kuin ennemmin.

Teksti: reduce, reuse, recycle.

Olen samalla miettinyt omia kulutustottumuksiani. Enää en osta juurikaan sisustustavaraa (viimeksi Habitaresta ryijyn ja netistä uudet lukuvalot makuuhuoneeseen) ja en ollenkaan vaatteita tai fyysisiä kirjoja, mutta sen sijaan kulutan roponi erilaisiin ihovoiteisiin, seerumeihin ja öljyihin (ehkä siitä syystä, että konmarittamani kylppärin kaapit vetävät yhä tavaraa). Ja ehkä niistä syistä, että

  1. nuorena aikuisiän aknen läpikäyneenä (kiitos siitä eroon pääsemisestä Roaccutan eli lähimpien mukaan Ronkeli-lääkekuuri (olin aivan perseelle ammuttu karhu kun söin kuuria)) ihonhoito on vain minulle aika iso juttu.
  2. En halua neulaa tai leikkausveistä naamaani. Tai ainakin välttelen sitä viimeiseen asti – mut tosiaan, palataan aiheeseen 20 vuoden kuluttua, ehkä sitten on eri ääni kellossa 😅 Ja siis en tällä kritisoi kenenkään leikkauksia tai pistoshoitoja. You do you! Ne ei vaan ole mun juttu!
  3. Ihonhoito on lähes meditatiivista aikaa, jolloin pää tyhjenee poukkoilevista ajatuksista ja olen läsnä vain hetkessä. Mikään ei ole mukavampaa kuin kerran viikossa toteutettu gua sha -hoito. (Oikeastaan se pitäisi tehdä joka päivä, mutta tällä hetkellä pelinappuloita riittää elämässä vain hoitokertaan viikossa). Muutaman kerran vuodessa käyn kosmetologilla kasvohoidossa.Gua sha lasta, rolleri ja öljy.
  4. Vertailen itseäni muihin somessa (noloa, että yhä tässä iässä (!)) ja haluan ylläpitää nykyistä ulkonäköäni mahdollisimman pitkään, vaikka ymmärrän, että johonkin JLon ulkonäköön pääseminen vaatisi hieman rankempia hoitoja (ja hyviä kuvafilttereitä) kuin pelkkää rasvaa naamaan.
  5. Seuraan Youtubessa ihotautilääkäreitä, kuten Dr Dray. Nykyinen ihonhoitorutiinini onkin muodostunut pitkälti heidän suositustensa mukaan.

Koska minulla on kasvoissa maksaläiskiä auringosta, käytän talvisin c-vitamiiniseerumia päivisin ja iltaisin ”retinoliseerumia”. Tämä yhdistelmä vaalentaa maksaläiskiä. Lisäksi c-vitamiiniseerumi ehkäisee näppylöitä.

Seerumipullot pöydällä.
Luottotuotteeni Murumurun C-vitamiiniseerumi ja Bakuchiol booster Bybiltä.

Lisäksi kasvorasvassani on talvisinkin aurinkosuoja. Huolettoman oleskelun aika auringossa on auttamattomasti ohi – mitä enemmän kertoimia, sen parempi ja nykyisin käytän luonnonkosmetiikan mekaanisia aurinkosuojia, jotka myös tekevät iholle vaaleamman pinnan. Tämä ei sinällään ole niin huono asia, koska iho tummenee vanhetessaan. Aurinkorasvoja saa myös sävytettynä, jolloin ne käyvät meikkivoiteesta (itse asiassa käytän aurinkorasvaa nykyään meikkivoiteena, silloin kun sitä tarvitsen, koska suurin osa meikkivoiteista kasautuu tässä iässä ryppyihin ja juonteisiin).

Mitkä ovat sinun luottokosmetiikkatuotteesi? Kommentoi ihmeessä joko täällä, tai laittamalla minulle Instagramissa viestiä!

Aino Elina

Kuvat oma arkisto ja Unsplash.

Kauneus Iho Suosittelen Ostokset

Treeni kulkee, vaatteet kutistuvat

Tein sen virheen perjantaina aamusta, että kävin pitkästä aikaa vaa’alla. Eihän siitä tullut kuin paha mieli.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, etten enää mittaa ja punnitse itseäni enkä aterioitani. Silti viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi saatujen farkkujen käyminen epämukavan tiukoiksi ajoi minut perjantaiaamuna puntarille. Ja painoa oli tullut lisää. Ja olin heti freak out kuin Chic konsanaan ja päätin pitää taas lukua syömistäni kaloreista.

Kunnes tulin toisiin aatoksiin.

Kuva omasta stooristani, teksti pullan päällä: Jos jotain olen painon jojoilusta oppinut, niin sen, etten enää kiellä itseltäni mitään ruokaa. Lisäksi en laske kaloreita tai käy puntarilla. Keskityn siihen, mihin kehoni pystyy, en siihen, miltä se näyttää.
Kuva omasta stooristani. I must practice what I preach.

Olen itse asiassa kasvamassa ihan oikeista kohdista eli muun muassa hartioista ja yläselästä. Vaikka lihasmassa tuskin on kasvanutkaan tuota paria noussutta kiloa, minulla on nyt enemmän lihasta. Ja jaksan treenata intensiivisemmin tällä massalla ja isommilla painoilla kuin jos olisin jollain itseinhosta kumpuavalla kitukuurilla.

Minä takaapäin pullistelemassa.
Tämän pullistelukuvan jakaminen on hieman noloa, eikä pokka meinannut pitää sitä otettaessa.

Perjantaina en kuitenkaan päässyt salille treenaamaan flunssan vuoksi, toivottavasti edessä ei ole taas pitempi treenitauko. Panostin itseeni tässä vähän aikaa sitten ja ostin personal trainer -tapaamisia. Tapaamme pt Saaran kanssa kerran viikossa. Koen yhä olevani tavoitteellisessa salitreenauksessa ihan newbie, joten kerroista on oikeasti apua. Lisäksi treenaan itsekseni siihen päälle vielä kerran pari viikossa ja käyn joogassa.

Kuva kuntosalin painoista, taustalla nainen tekee olkapäätreeniä.
Personal trainerin palkkaaminen oli hyvä päätös! Kuva Unsplash.

Kaipaan kuitenkin jotain korkeasykkeisempää treeniä, joten mietin paluuta crossfitin pariin. Amrapin (as many rounds as possible) kun tekee, niin totisesti sen jälkeen tuntee elävänsä! Tätä pitää miettiä vuoden vaihteessa, vaikka moni muukin varmasti saa saman idean ja salit ovat ärsyttävän täysiä. Nyt hybridityön aikana tämä olisi aikataulullisesti mahdollista. Läheisellä crossfitsalilla, jossa aikoinaan kävin, tunnit olivat liian aikaisin illasta, joten töistä ehtiminen sinne (haluan viedä läppärin kotiin ja vaihtaa treenivaatteisiin kotona) oli käytännössä mahdottomuus.

Selfie kylpyhuoneessa.
Tiistain treenin jälkeen oli voittajaolo. Ja kyllä: minulla on juuri näin paljon harmaita hiuksia. Kännykän kamera siloittelee vähän turhankin verran ihoa, mutta kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä. Mielestäni filttereiden käyttö piilottelee sitä, että kaikki vanhenemme. Vanheneminen on etuoikeus!

Ja niistä tiukoista farkuista – ne pitänee varmaan laittaa myyntiin ja ostaa sopivat, jahka vaatteidenostolakko loppuu ensi tammikuussa. Elämä on liian lyhyt epäsopiville tavoitevaatteille. Tämän tajuaminen on oikeasti valtava saavutus, koska olenhan kasvanut nuoruuteni aikana, jolloin naisen arvo määrittyi siitä, mitä vaatekokoa hän käyttää. Fun fact: tekstiilialan vastuullisuusvaikuttaja Outi Les Pyyn mukaan käytämme yleisesti liian pieniä vaatekokoja. Vaatteessa pitäisi olla tarpeeksi varaa esimerkiksi alusvaatekertaan alla ja siihen, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni, mikä edesauttaa vaatteen pitkäikäisyyttä.

Viasin Cotton pyykkietikka.
Ostin uutta pyykkietikkaa läheisestä K-marketista torstaina, ja se pääsi heti tositoimiin. Tuoksu on hyvä!

Viimeksi kirjoitin kaamosväsymyksestäni, johon avuksi ostin Innoluxilta kirkasvalolampun. Lamppu saapui maanantaina, ja olen siitä asti käyttänyt sitä työviikon ajan. Olen nyt jo huomannut olevani jonkin verran pirteämpi, tosin sain lampusta aluksi päänsärkyä ja silmätkin aristivat. Tosin päänsärky voi tietty myös johtua flunssasta. Käytän lamppua ohjeiden mukaan, eli ennen klo 10 viitenä päivänä viikossa. Käytännössä istun lampun ääressä noin puoli tuntia aamiaista syödessäni.

Pyöreä kirkasvalolamppu.
Lamppu on supersöpö.

Aino Elina

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään