Opintovapaani jatkuu vielä tämän kuukauden, vaikka opinnäytetyöni on jo valmis. Tervetuloa mukaan seuraamaan viikkoani!

Sunnuntai

Kävimme kahdesti elokuvissa – ensin elokuva-arkiston näytöksessä Oodissa Kino Reginassa katsomassa Akira Kurosawan Rashomonin ja myöhemmin illalla katsomassa Everything everywhere all at once Maximissa. Siinä missä Rashomon vei uskon ihmiskuntaan, täytyy kyllä sanoa, että jälkimmäinen elokuva palautti sen. Jos sinulla on mahdollisuus nähdä molemmat, suosittelen lämpimästi. Tosin sisältövaroitus: Rashomonissa on raiskauskohtaus, jota muun muassa käsitellään sitä seuraavassa oikeudenkäynnissä.

Pistäydyimme myös Junky Veganissa syömässä mehukkaat burgerit. Itse otin Junky Burgerin ranskalaisilla ja täytyy sanoa, että parhaat ranskalaiset mitä olen syönyt pitkään aikaan!

Hain postista naamarasvani, jonka löysin sopuhintaan yhdestä nettikaupasta. Nyt Me Naisten nettikosmetiikka-artikkelin lukeneena (valitettavasti artikkeli ei löydy netistä) epäilen ostaneeni kopiotuotteen, koska hinta oli niin halpa. Avaan tuotteen ja huhhuh, näyttää olevan ihan aito tuote.

Maanantai

Sorruin käymään aamulla puntarilla. Argh, tässä on tapa, josta yritän oppia pois.

Hoidin aamupäivän asioita tietokoneella. Puoliso kävi Lidlissä töiden jälkeen ja toi koko päivän himoitsemaani korvapuustia. Yleensä mieliteko vaatii just sen tietyn ruuan: muuten syön kaapit tyhjäksi kaikkea muuta.

Kävimme illalla alle 10 kilsan kävelyllä. Kuinka romanttista, not. Etupäässä katselen pitkäjalkaisen puolisoni selkää, joka pinkoo seitsemän peninkulman saappaillaan kaukana edessä, ja minä kipitän hiki hatussa perässä. Sykkeeni huiteli ihan omiaan, mikä vähän huolestutti. Sisko irvaili sen johtuvan siitä, että olen oikeasti sohvaperuna😂 Se on kyllä totta: olen myös sitä. 😉

Koti on aivan kaaoksessa, mikä ahdistaa, mutta ei tarpeeksi, jotta tekisin asialle jotakin.

Tiistai

Pyykkipäivä. Luen samalla Laura Pörstin Viimeinen vuosi: muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista teosta. Kastelen kukat ja viherkasvit: nähtävästi olen tappanut auringonkukantaimeni ja värinokkoseni tänä vuonna huolimattomalla kastelulla. Henkiin jäivät kehäkukat ja pelargonian taimet. Otan amaryllikset talvilevolta, kastelen ja siirrän parvekkeelle – saa nähdä saanko näin innostettua uuteen kukintaan. Myös orkideat siirtyvät parvekkeelle.

Pohdin, jos jatkaisin vaatelakkoani koko vuoden. Olen nyt siis viikolla 20 – en edes puolivälissä, jos päätän jatkaa koko vuoden. Tämmöinen tekemättömyyteen perustuva haaste sopii laiskalle luonnolleni 😉Löysin vaatehuoneen perältä vielä avaamattoman sukkapaketin, joten enköhän pärjää. Valmistujaisiin suunnittelemassa mekossakin on vielä laput tallella (ostin sen marraskuussa Espanjasta).

Mietin syitä eilisen kävelyn korkealle sykkeelle. Ehkä Suunnon aktiiviranneke (Suunto 3) on tullut tiensä päähän? Hankala kyllä uskoa – kello kun on ollut tähän mennessä erinomaisen kestävä verrattuna muihin aktiivirannekkeisiin, joista aikaisemmin minulla on ollut käytössä Polarilta pari mallia ja Fitbit, jotka ovat puolestaan ihan lahonneet käytössä. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta Suunto on minulla aina ranteessa. Tämä Suunnon malli on valmistettu Suomessa eikä siinä ole hipaisunäyttöä, mitkä painoivat vaakakupissa ostoksesta päätettäessä. Miinusta on se, ettei siinä ole gps-paikannusta.

Puolison sunnuntaina ostamassa pionikimpussa kaikki nuput näyttävät avautuvan. Success! Viimeksi kun vuosi sitten ostin pelkän pionikimpun, niistä aukesi vain yksi. Tiedän kyllä, että leikkokukkien ostaminen on epäekologista. Satuin nimittäin lukemaan pari kuukautta sitten twiittiketjun, jonka mukaan leikkokukat ovat ongelmallisia.

Pääset lukemaan ketjun itse tästä:

https://twitter.com/chocochilinet/status/1237393990523088896?s=21&t=_I3bXIvAOKVVVaQPIHHEsA

Illalla lintsaan joogasta, koska annan kehoni levätä ennen huomista treenipäivää. Sen sijaan nautin juustonaksuja ja alkoholittoman oluen töllätessäni Ozarkin loppukauden jaksoja. Balance, baby!

Keskiviikko

Herään aikaisin, koska minulla on personal trainerille varattuna aamulla treeniaika. En meinaa löytää urheilurintaliivejä, kun kaikkiin pitäisi asetella toppaukset takaisin. Urheiluvaatevalmistajat: kukaan nainen ei halua jatkuvaa askartelutehtävää työntää pesussa omille teilleen päätyneet täytteenpalaset takaisin rintsikoihin! Lopulta löydän kaapin perältä riemunkirjavat ja siksi käyttämättömät. No sama se, mitä mustan paidan alle laittaa.

Kerrankin salilla on tilaa elää ja olla. Pitäisi ottaa aamusali tavaksi. Jälleen kerran pt Saara ei päästä minua helpolla! Tänään treeni kulkee ja jaksan tehdä paremmin kuin viimeksi. Viimeiset 13 kyykkyä kyykkään 30 kg painolla ja enemmänkin menisi. Tunnin lopuksi yritämme venyttää onnettoman jäykkää rintarankaani.

Treenin jälkeen suuntaan eläinkauppaan ostamaan kissoille märkäruokia, mitkä käytännössä ovat tonnikalaa eri muodoissaan. Muu jää syömättä. Torsti kyllä rakastaa kanaa, mutta sen täytyy olla pakastekuivattua. Niillä makupaloilla Torsti-boy onkin saavuttanut nykyiset mittansa. Kissani on lihava.  Eläinlääkärin mukaan painoa ei saa tulla enää lisää, joten Torsti saa vain kaksi säälittävää pakastekuivattua kanakuutiota päivittäin (kiitokseksi siitä, että syö vitamiininsa). Haluaisin ostaa kissoille parvekkeelle uuden vesikupin, mutta kaupassa ei ole oikeaa kokoa. Yhtenä päivänä nimittäin suljin vahingossa Dottien tunniksi parvekkeelle, ennen kuin se maukui haluavansa takaisin sisälle. Joten nesteytyksestä pitää huolehtia, jos näin pääsee vielä käymään. Tällä hetkellä parvekkeella on vesikuppina ah niin tyylikäs kattila.

Kotiin päästyäni anon valmistumista.

Epäilen, että maanantain korkea syke kävellessä johtui nikotiinisuihkeesta, jota olen käyttänyt nyt korvaustuotteena saatuani nikotiinitableteista vatsavaivoja. Olen ollut juhannuspäivänä kolme vuotta polttamatta, ja olen yhä koukussa korvaustuotteisiin. Nikotiiniteollisuus on melkoinen bisnes 🙄 Tänään en ole suihketta käyttänyt, ja sykkeet säilyivät treenatessa normaalina. Nikkikset! Päätä alkaa särkemään, kunnes löydän tabletteja – mieluummin vatsasärky kuin päänsärky ajattelen ottaessani nikotiinitabletin.

Torstai

Pitäisi siivota, mutta ehei! Sen sijaan googlaan ohjeita DIY-huonetuoksun tekoon. Ne kun ovat yleensä kaupasta ostettaessa kammottavia, luonnolle vaarallisia myrkkyjä. Eteeristä öljyä minulta löytyy – nyt tarvitaan mahdollisimman hajutonta viinaa. Onneksi läheisestä kauppakeskuksesta yhä löytyy Alko, vaikka moni liike onkin siellä lopettanut. Sinne siis, vaikka vähän hävettääkin mennä viinaostoksille tyyliin ”halvin hajuttomin viinanne, kiitos!” Hmm. Ohjeessa käyttivät vodkaa, mitäköhän Alkon myyjä tähän sanoo?

Sain Alkosta apua, ja mukaan tarttui miedoimman tuoksuinen vaihtoehto. Kävin kauppakeskuksessa myös ostamassa vaatteiden nypynpoistajan ja mustia kasvomaskeja. Nappasin mukaani vielä salaatin myöhäiseksi lounaaksi.

Löytämäni ohjeen mukaan DIY-huonetuoksun sekoitussuhde on yhden (vodkaa) suhde neljään (vettä). Innostun ja lisään varsinaisen tuoksun eli sitruunaruohontuoksuista eteeristä öljyä, mutta sitä menee aika reippaasti. Kannattaa siis olla varovainen, jos teet tällä ohjeella! (Laitoin siis 50 tippaa – älä tee perässä!)

Tarkoitus oli mennä iltapäivällä joogaan, mutta tunti on peruttu. Nettijooga ei ole mitään verrattuna livetuntiin 😒 Sen sijaan istuttelen kuivuudesta kärsineet miniauringonkukan taimet (vain kolme säilyi hengissä huonosta hoidostani – tai oikeastaan kaksi koska yhdellä ei ole enää elinhaluja) ja kaksi pelargonian tainta isompiin ruukkuihin. Olen nähtävästi tappanut myös yhden sitruksen taimeni. Damn! Yhden istutusastian sisällöstä en tiedä, kummat ovat jääneet henkiin: värinokkoset vai kirjorevonhännät. Istutan henkiin jääneet isompaan ruukkuun ja siirrän parvekkeelle.

Siis olen nähtävästi valmis tekemään ihan mitä tahansa muuta, kunhan ei vaan tarvitse siivota täällä. Lisäksi toinenkin mieluisa kesämekko on hukassa. Olen laittanut parhaimmat kesävaatteeni niin hyvään jemmaan, etten löydä niitä enää. Kunpa en olisi näin huonomuistinen! Löytämäni kesävaatteet odottavat nyt sängyllä toimintaa – syksyisemmät pitäisi viedä kellariin ja kesäiset ripustaa kaappiin.

En tietenkään laita niitä oitis kaappiin, vaan käyn kävelyllä. Ja sitten pitää käydä suihkussa ja katsoa Ozarkia. Nukkumaan mennessä siirrän vaatteet takaisin säilytyslootaan. Jos tarvitsette elämänhallintaohjeita, täältä niitä ei löydy! Let’s make poor decisions!

Perjantai

Herään aikaisin, koska minulla on aamuaika kampaajalle. Kuontaloni on tarkoitus raidoittaa ja sävyttää. Viime kerrasta on – no useita kuukausia. Silloin minulle leikattiin pyynnöstäni otsatukka, jonka totesin jälleen kerran olleen virhe. Aina kolmen vuoden välein saan iilin ja leikkaan / leikkautan otsatukan – ja aina se on mielestäni lopulta virhe. Otsatukka vaatii hyvältä näyttääkseen väkerrystä, mihin minulla ei ole kapasiteettia. Ja lopulta se on se ja sama, näkeekö maailma otsaryppyni ja sibelius-ryppyni.

Olen jo niin täynnä vaatelakkoilun paloa, että saarnaan kampaajan tuolissa istuessani pikamuodin paheellisuudesta. Puoliso ihailee sitä, että jaksan vielä olla idealisti. Ehkä se vain kertoo naiiviudesta.

Näen somessa kivan asunnon ilmoituksen, minkä linkin lähetän puolisolle. Tulemme keskustelussamme siihen tulokseen, että asunto ei kenties sovikaan meille.

Jaan jo toista päivää putkeen Instagramin tarinoissa tietoa Thermacellistä. Jos yksikin jättää laitteen tämän takia ostamatta, olen saanut edes jotain aikaan. Esimerkiksi tästä Ylen artikkelista selviää, minkälainen hermomyrkky ja suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle on kyseessä. Nähtävästi tätä monen vaikuttajan jakamaa viestiä komppaa nyt the one and only Ville Rantakin, jonka pilapiirros kuvastaa kyllä hyvin suomalaisten erikoista luontosuhdetta.

Käyn illalla vielä salilla ja rääkkään itseni likomäräksi. Käymme saunassa ja katsomme start up pöhinälle irvailevan kotimaisen Peruna -leffan, joka on ihan oikeasti hauska. Puoliso ei ole ostanut juustonaksuja tai sipsejä, vaan yrittää johdattaa meitä kohti terveellisempiä elämäntapoja kuivilla minipretzeleillä, jotka eivät ole tarpeeksi suolaisiakaan. Mieluummin söisin sahajauhoa. Lohduttaudun pussilla suklaalakuja.

Lauantai

Ah, kammoamani siivouspäivä.

Tavoitteena on siivota koko kämppä ihmisasutuksen näköiseksi ja siivota samalla vielä parvekekin. Motivaatio nolla.

Käytännössä emme pääse loppuun saakka – aika kuluu järjestellessä, pyyhkiessä ja jynssätessä pintoja. Päätän samalla järjestellä opinnäytetyön edetessä täysin valtautuneen työpöytäni. Edesmennyt äitini oli korostetun siisti – meillä saattoi olla kyllä koirankarvoja ja villakoiria, mutta kaikki oli paikallaan ja pinnat siistit. En valitettavasti ole perinyt hänen järjestelmällisyyttään kodin puhtaanapidossa.

Ah, löysin työpöytäni sedimenttikerroksista opinnäytetyön aloitusseminaarista(?) muilta opiskelijoilta saamani palautteet. Ja siis nämä ovat vuodelta 2019. Nähtävästi työtä pidettiin sekä mielenkiintoisena että haastavana. Ja olihan se molempia.

Tilaamme pizzat päivälliseksi om nom nom.

Mies suorittaa vielä kaivauksia varastossa – ja löytää kuin löytääkin parhaimmat kesävaatteeni. Häkellyn kuinka paljon minulla on vaatteita kesäksi. En oikeasti tarvitse yhtään lisää.

Käymme leffassa katsomassa The Northmanin. Alexander Skarsgård on kyllä supertimmissä kunnossa. En valita 😉 Aika verinen Hamlet-versio.

Illalla päivitän blogin ja luen vielä Laura Pörstin teosta. Jos vielä ostaisin vaatteita entiseen tapaan, ahdistuisin lukemastani melkoisesti. Ensi viikolla olen vaatteidenostolakossa viikolla 21.

Aino Elina

Kuvat oma arkisto.

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan