Helsinki second hand
Tervetuloa mukaan seuraamaan kirpputorikierrosta Helsingissä!
Kävimme ystäväni kanssa kiertämässä eilen kirpputoreja ja second hand myymälöitä Helsingissä. Itsehän olen vuoden vaatelakossa, joka päättyy 22.1.2023, joten katseeni oli sisustustekstiileissä ja astioissa – joita kumpiakaan ei paljoa tullut vastaan, joten minulle tämä oli edullinen ostoskierros 😄
Tapaan ystäväni Fredrikinkadun Uffissa hieman yli sopimamme klo 11, koska jouduin kotoa lähdön hetkellä vielä paimentamaan kissat takaisin sisälle parvekkeelta. Tarjolla on niin ihania villavaatteita kuin pehmeää samettiakin. Ystäväni sovittaa useampia mustia hameita. Liikkeen boutique puoli on katutasossa, mutta todelliset löydöt löytyvät pohjakerroksesta. Ystäväni sovittaa useampia mustia hameita (esimerkiksi täyttä villaa olevia kotimaisia merkkejä siltä ajalta, kun Suomessa oli vielä omaa vaatetuotantoa).
Ihastun useampaan villapaitaan. Osa niistä on vieläpä käsintehtyjä ihanuuksia. Lisäksi Uffin hinta-laatusuhde on erinomainen. Tänne tulen heti uudestaan, kun vaatelakko päättyy!
Suuntaamme seuraavaksi viereiseen Préportén. Ja tässä törmäämmekin heti kaupallisten second hand -liikkeiden ongelmaan – sisältö ei ole valmiiksi kuratoitua, vaan ryhmitelty vaatteiden myyjien mukaan. Sen vuoksi todellisten löytöjen tekeminen on huomattavasti hankalampaa kuin käytettyjen vaatteiden myymälöissä, missä vaatteet on ryhmitelty teemojen mukaan jo valmiiksi. Lisäksi myyntipaikan ottanut myyjä saattaa tuoda myytäväksi mitä hirveämpiä rättejä, joilla ei olisi enää oikeasti arvoa kuin materiaalikierrätyksessä. Liikkeen sisustus ei innosta tutkimaan tarjontaa kauaa ja sen hintataso on aika korkea – en olisi valmis maksamaan yli paria kymppiä käytössä jo nukkaantuneesta Marimekon pitkähihaisesta t-paidasta. Löydän rekiltä Burberryn mustan trenssin, josta pyydetään 500 euroa. Omien vaatteitteni myyntiin käyttämäni Zadaa on edullisempi, sieltä takin saattaisi löytää sopuhintaan. Tosin Zadaassa kestää ikuisuuden, että kauppa käy.
Matka jatkuu vähän matkan päässä olevaan Birkaan. Tämänkin liikkeen hintataso on liian korkea, lisäksi ystäväni bongaa tarjonnasta ketjuliikkeen puuvillaneuleen, joka on myynnissä jopa 30 euron hintaan. Pusero maksoi saman verran varmasti uutena. Tämä on juuri ongelmana liikkeissä, joissa asiakas hinnoittelee tuotteensa itse – usein luulemme, että meille tarpeettomat tavarat olisivat arvokkaampia, kuin ne oikeasti ovat.
Käymme lounaalla Bulevardin Ekbergillä. Valitettavasti syömäni lohikeitto ruisleipineen ärsyttää mahaani, otan aina laukussani mukana olevan Simexin rauhoittaakseni mahaani ja käyn ruuan jälkeen viereisessä apteekissa ostamassa Laxogasia varalta mukaan, koska Simexejä on enää vain yksi. Vatsani on muuttunut kipeäksi palloksi, jossa velloo.
Seuraavaksi suuntaamme Iso Roballe (ääk, inhoamassani Punavuoressa!) Reloveen. Kello on nyt yhden maissa, ja muutkin ovat saaneet saman idean – niin Reloven kahvilapuoli kuin myymälä ovat tupaten täynnä, ja liikkeessä liikkuminen on hankalaa. Jälleen kerran löydöt jäävät laihoiksi, koska tuotteet on jaoteltu myyjien mukaan eikä teemoittain. Liikkeessä on tukala olla ihmismassojen puristuksessa, joten suuntaamme kipin kapin ulos.
Kierroksemme toinen kohokohta on käynti Roban Fidalla. Reloven jälkeen väljät käytävät ihastuttavat, ja tuotteet on kuten Uffissakin teemoiteltu omiksi ryhmikseen. Ystäväni kokeilee jälleen mustaa villahametta, mutta koko ei ole oikea. Hinta-laatusuhde on kohdallaan – myös täällä täytyy käydä heti kun vaatelakko päättyy. Vatsani oireilee aivan kammottavasti. Otan viimeisen matkalla mukana olevan Simexin.
Kierroksemme päättyy Fleaan. Liike on kohtuullisen kokoinen verrattuna muihin kaupallisiin second hand myymälöihin, ja sen myötä jotenkin kutsuvampi koska tilaa on enemmän. Ystäväni bongaa Mulberryn mustan käsilaukun, mutta se jää hyllyyn. Tässä vaiheessa vatsakipuni ovat niin kovat, että päädymme lähtemään kohti kotia.
Kotona otan päiväunet sikiöasennossa, ja kipu vähitellen hellittää. En toivoisi IBS-vaivoja pahimmalle vihamiehellenikään!
Aino Elina
