Herään valkenevaan aamuun ennen kellonsoittoa, mikä tapahtuu harvoin. Onneksi aamulla ja illalla alkaa jo olla valoisaa, vaikka ilma nyt viime aikoina ei olekaan hellinyt Etelä-Suomen asukkeja.

Syön lähes aina saman aamupalan: jogurttia, marjoja, mysliä, chiansiemeniä ja kahvia. Olen siinä mielessä tapoihini pinttynyt. Syön mielelläni samoja ruokia. En nyt joogaa, koska en jaksa käydä suihkussa moneen kertaan samana päivänä.

Peseydyn muutoin ja piirrän naaman, koska tänään menen kirjastoon työskentelemään. Puoliso tekee välillä etätöitä kotona, mikä häiritsee minua huomattavasti, koska hänellä on paljon kokouksia. Pakenen mieluummin jonnekin, missä voin keskittyä JA olla tuntematta murhanhimoa.

Lähetän kutsuja vielä käynnissä olevaan kyselyyni, ja käyn vielä muutamia keskusteluja sosiaalisen median kanavissa, missä olen pyytänyt yksityisviesteillä ihmisiä vastaamaan kyselyyni mediankäytöstä ja maksumuurien vaikutuksesta siihen.

Hahmottelen kutsuja asiantuntijoille kyselyä seuraavaan tutkimuksen vaiheeseen, mikä on työpaja.

Lounaaksi syön valmisaterian, pakkaan repun ja suuntaan kohti kirjastoa, mihin olen varannut työtilasta työpöydän.

Kirjastossa luen tutkimusartikkeleita ja käännän niistä ne kohdat, jotka olen jo päättänyt, että voisivat sopia opinnäytetyöhöni. Olen jo aikaisemmin hahmotellut, miten voisin kenties rajata ja kehystää tutkimukseni tulokset. Seuraan välillä kyselyni vastausmääriä. Osa ei ole vielä vastannut, ja päätän lähettää muistutusviestin lauantaina.

Istun kirjastossa neljä tuntia ja haen samalla saapuneet kirjavaraukset: kirjapiirin kirja saapui parahultaisesti – nyt on vielä yli kaksi viikkoa aikaa lukea se. Kirjaston varausbingo todella osui kohdalle, ja päädyn lähtemään kotiin viiden paksun opuksen kanssa. Kotimatkalla sateessa tarpoessani ja kirjoja kantaessani toivon, että olisipa auto. (Vaikka en oikeasti siis halua kuitenkaan autoa!) Ja missäköhän vaiheessa minulla on oikeasti aikaa lukea kaikki nämä kirjat?

Syön välipalan, annan Torsti-kissalle vitamiinit ja – sepä olikin jo toinen kerta tänään, kun Torsti on saanut vitamiinit ja makupalat, tietää puoliso sanoa kun vahinko on jo tapahtunut. Ahne pikku paskiainen!

Aloitan blogin kirjoittamisen.

Syön päivälliseksi valmiskeiton.

Tilaan netistä kortteja. Tykkään Putinkin valikoimista, ja tilaan sieltä varmaan kerran vuodessa.

Koska en millään halua pistää enää nokkaani ulos, päätän lintsata salitreenistä ja tehdä sen sijaan Youtubesta treenin. Lämmittelen kehoni ensin joogaamalla. Treenistä siirryn suoraan saunaan.

Olen vähentänyt alkoholinkäyttöäni, joten saunan jälkeen maistuu alkoholiton olut. Sipsipussin kuitenkin avaan, koska jotain rajaa nyt terveellisissä elämäntavoissakin!

Loppuilta kuluukin sipsidippikoomassa television ääressä tölläten Netflixistä The Bubble -elokuvaa. En suosittele, todella epäonnistunut parodia – menetin lähes kaksi tuntia elämästäni (kuinka kauan leffa kesti, siitä ei ole varmuutta: tuntui siltä, että ikuisesti), ja puolisokin katseli mieluummin unia kuin leffaa.

Aino Elina

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan