Suomen ylikulutuspäivää vietettiin jo maaliskuussa

Suomen ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna jo 31.3. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa. Päivä tulee joka vuosi aina vain entistä aikaisemmin.

Maisema heijastuu vesipisaraan, joka näyttää ihan sinivihreältä planeetalta..
Olemmeko tuhoamassa lopullisesti jotain, joka ei edes ole meidän, vaan jälkipolvien?

Mikä sitten on maailman ylikulutuspäivä? Se on se laskennallinen päivä, jolloin ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Koko maailman ylikulutuspäivä on Suomen WWF:n mukaan viime vuosina ollut heinä-elokuun vaihteessa. Kuitenkin Global Footprint Networkin kehittämää ekologisen jalanjäljen mittaria, johon päivä pohjaa, on kritisoitu. BIOS tutkimusyksikön Ville Lähde kirjoittaa jo 2018, että ajatus siitä, että vasta elokuun alussa ihmiskunta on elänyt yli ekologisten reunaehtojen, ei kuvaa todellisuutta. Olisikin Lähteen mielestä parempaa joko sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. Tai tunnustaa, että koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä.

Metsäpalo.

Suomessa ylikulutus näkyy metsäluonnon köyhtymisenä, uhanalaisina kalakantoina ja arvokkaiden luontotyyppien vähenemisenä. Nämä ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, miten ylikulutuksen haitat näkyvät muualla maailmassa äärimmäisinä olosuhteina, kuten fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamana ilmaston lämpenemisenä, joka tuo muassaan lämpöaaltoja ja metsäpaloja, hikipajojen tuottamien saasteiden pilaamana juomavetenä (puhumattakaan työpajojen työskentelyolosuhteista) ja arktisen alueen sulamisena.

Äärimmäinen kuivuus kuvaa aavikkoa.
Suomessa viljelysmaa ei todennäköisesti häviä mihinkään, vaikka ilmasto muuttuu. Toisin on lämpimimmissä maissa.

Miten sinä voit sitten vaikuttaa? Hillitse kulutustasi: Sitran mukaan lähes 70 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta, jotka koostuvat asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja muista tavaroista ja palveluista.  Loput yli 30 % syntyivät julkisesta kulutuksesta ja investoinneista.

Kotitalouksien kulutusvalinnoilla on merkitystä. Vähähiilistä kulutusta voidaan Sitran mukaan vauhdittaa esimerkiksi liiketoimintamallien muutoksilla (kuten kulutuksen siirtyminen tuotteista palveluihin) ja tiedolla ohjaamisella (kuten ympäristömerkit). Myös julkinen ohjaus vaikuttaa tuotekehitykseen (kuten siirtyminen hehkulampuista energiansäästölamppuihin.)

Mielenosoituksen kyltti: There's no planet B.

Tarvitsemme niin tiedolla ohjausta, julkista ohjausta ja päätöksentekoa, lainsäädäntöä kuin henkilökohtaisiakin päätöksiä, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoite saavutettaisiin ja maapallon keskilämpötilan nousu rajattaisiin 1,5 asteeseen. Keskimääräisen hiilijalanjäljen tulisi sen vuoksi laskea 2,5 tonniin vuoteen 2030 mennessä.  Tällä hetkellä Suomessa asukkaan hiilijalanjäljen keskiarvo on 10,4 tonnia vuodessa.

Sitran sivuilta löytynyt hiilijalanjälkilaskuri tunnetaan nyt elämäntapatestinä, jolla voit selvittää, kuinka ekologisia elämäntapasi ovat.

Nyt on jo kiire, koska kuten Lähde kirjoitti: ylikulutuspäivä on joka päivä.

Graffiti: If not us, then who, if not now then when? Act now ja Elokapinan logo.Aino Elina

Kuvat Unsplash.

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan

PS: Vaatteiden ostolakkoa nyt takana 10 viikkoa. Jos pysyn tässä elopainossa ja ruumiinrakenteessa, tulen nykyisilläni vaatteillani toimeen vuosikausia, ellen sitten lähes koko elämääni. Samalla pohdin sitä, miten kulutusyhteiskunta on saanut meidät riippuvaisiksi siitä, että kaipaamme kotiimme tai vaatekaappiimme jatkuvasti jotain uutta – aivan kuin se, mitä meillä jo on, ei täyttäisi tarpeitamme. Nettishoppailu on yhtä dopamiinipiikkiä toisen jälkeen, mutta kun tavarat sitten saapuvat kotiisi, et jaksa niistä enää innostua. Joten ostat uutta. Ainakin tämä tauko on saanut minut näkemään asian siten, että jos vielä uusia vaatteita ostan, tapahtuu se vaatekaupassa, jossa harkitsen pitkään valintaani.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Painorauha

Olisiko aika jo lopettaa painonpudotuksen arvottaminen aina hyväksi ja painonnousun arvottaminen pahaksi?

Olen päättänyt olla kommentoimatta enää kenenkään painoa, koska yritän olla olematta mulkku. (Tämä itse asiassa summaa elämänasenteeni muutenkin ihan hyvin, yritän olla tänään parempi ihminen kuin eilen.)

Sivukuva portaista, jossa on tasanne.
Tässä elämän tasohyppelyssä haluan vain olla parempi ihminen kuin aikaisemmin.

Elämme kulttuurissa, missä painonpudotusta on teollistumisen aikakaudesta pidetty hyvänä asiana. Sitä se ei välttämättä ole. Painonpudotus voi esimerkiksi johtua vaikeasta sairaudesta, suremisesta tai masennuksesta. Hoikempi olemus voi olla tulos siitä, että henkilö on kehittänyt sairaalloisen suhtautumisen ruokaan (check), joka vähitellen voi viedä syömishäiriöön (toivottavasti ei). Hoikka varsi voi kertoa myös siitä, että henkilö kompensoi jokaisen syömänsä kalorin ylenpalttisella liikunnalla (check). Eli ainakin osittain been there, done that.

Silti hoikkuutta pidetään itseisarvona, jota kohti kaikkien pitäisi pyrkiä. En edes aloita niitä länsimaisessa kulttuurissa olevista uskomuksista, joita liitetään hoikkuuteen – tai ylipainoon. Aikaisemman laihtumiseni jälkeen lihoin, koska en jaksanut elää pelkällä kanalla ja raejuustolla. (Vaikka ihan oikeasti, ei kenenkään mielenlujuus kestä pelkkää terveellistä ruokavaliota, josta on riisuttu kaikki kiva.) Lopulta ostin jättipussin juustonaksuja ja päätin alkaa leppoisasti lihavaksi, koska toisella puolella näin pelkkää itseinhosta kumpuavaa lihan rääkkäämistä.

Kuva lakupussista ja sipsipussista.
Joskus on mässyjen hetki.

Toisella kerralla kun laihdutin – eli miten päädyin nykyiseen painooni – päätin, että en kiellä itseltäni mitään. Kohtuus kaikessa. Ja tämä pitää kutinsa vielä tänäänkin. Toisin kuin ennen en myöskään rankaise itseäni, jos syön paljon tai raskasta ruokaa, ylenpalttisella liikunnalla tai paastoamalla jälkeenpäin. Vaikuttaa ehkä pikkuasialta, mutta minulle se oli iso juttu: että saan syödä, että on ok syödä, että ravitsen kehoani syömällä. Ja syöminen on iloinen asia. Rakastan ruokaa! (Mutta sattuneesta syystä raejuusto ja maitorahka eivät maistu vieläkään.)

Lumme.
Muutos ei ole hyväksi, jos menetät siinä mielenrauhasi.

Liikunta on toinen iso muutos: siinä missä aiemmin tein korkean sykkeen aerobisia harjoituksia monta kertaa viikossa kuluttaakseni syömäni kalorit – en liikunnan ilosta – olen vaihtanut ne kävelyyn, joogaan ja punttien nostoon. Yleisin antamani kommentti vetäjälle tunnin päätteeksi on: ”Kiitos, oli kivaa!”

 

Ja niin sen kuuluisi ollakin.

Aino Elina

Kuvat oma arkisto ja Unsplash.

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan

PS: Vaatteiden ostolakkoa nyt takana 9 viikkoa. Tässä ajassa olisin normaalisti ostanut vaatteita ja asusteita jo useammilla sadoilla euroilla. Nyt ostoksiin on tullut uutta harkintaa. Olen jo päättänyt, minkä vaatteen ostan, kun lakko päättyy. Todennäköisesti tarvitsen myös uudet kesäkengät. Sen jälkeen suunnittelen jo aloittavani uuden vaatteidenostolakon. Oikeasti en tarvitse lähes mitään: peruspuvusto on jo olemassa.

 

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään