Kukaan ei enää kaipaa laihdutuspuhetta
Nykyään suhtaudutaan kielteisesti laihdutuspuheeseen. Niinpä palveluja tarjoavat yritykset ovat joutuneet asemoimaan itsensä uudestaan terveempiä elämäntapoja tarjoaviksi. Silti se on yhä toimiala, joka ruokkii ihmisten epävarmuuksia. Ala ei edes halua, että muutoksesi on pysyvää, vaan sen tuottavimpia ovat palaavat asiakkuudet.
Jokainenhan haluaisi olla vahvempi, nukkua paremmin ja olla tehokkaampi, kun sen tarve on? Mitä kukaan ei enää halua on laihdutuspuhe, kiloista ja syömisestä syyllistäminen ja ruuan demonisointi mustavalkoisesti hyväksi tai pahaksi.
Joulun jälkeen ei voinut olla huomaamatta laihdutuspuheen määrää sosiaalisessa mediassa yritysten tarjotessa joulukiloista eroon pääsemiseksi kitu- ja kurikuureja. Yksi suurimmista palveluntarjoajista loi kampanjaansa varten kuvitteellisen sisäisen pullukan, ja lähetti kaikille postituslistalleen oleville silkkaa kettuilua kertyneistä kiloista. Kampanja löi ideoijiensa näpeille heti alkumetreillä ja peruttiin nopeasti vuolaiden anteeksipyyntöjen kera.
Minäkin sain kirjeen, koska olin postituslistalla. Eikä tässä vielä kaikki: vuosien aikana olen osallistunut paitsi tämän firman kitukuuriin tai kahteen, myös etsinyt kuningattaren korsettia toisella kuurilla ja perehtynyt yleiseen hyvinvointiin kolmannen gurun opastuksella (kuuri, josta oli oikeasti hyötyä, koska aloin menemään nukkumaan aikaisemmin ja nukkumaan 8 tunnin yöunet).
Ongelmana näissä kuureissa on yleensä niiden ehdottomuus. Puhumattakaan siitä, että päivittäinen kalorinsaanti vastaa taaperoikäisen lapsen vastaavaa – ja itse olen aikuinen nainen. Treeniin yhdistettynä kuurit aiheuttavat vain järkyttävän nälän, mikä puolestaan ainakin itselläni laukaisi taipumuksen ahmia.
Yhdysvalloissa terveellistä elämäntapaa puffaaviin lehtiin on jo ilmestynyt kansiin isompia ihmisiä. Suomessa ehkä myös, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä on herättänyt keskustelua representaatiosta ja siitä, kenellä on oikeutta olla noiden lehtien kansissa. Ihmisen koko ei kuitenkaan kerro yhtään mitään siitä, miten terveet tai epäterveelliset elämäntavat tällä on: itse olin laihimmillani nuoruudessa, kun elin käytännössä pikaruualla ja kokiksella.
Itse vältin koronakilot, mutta vain siitä syystä, että käytin – ja käytän yhä – pandemia-ahdistukseni lääkkeenä liikuntaa. Kuntosalien ollessa yhä kiinni olen jäänyt kiinni Youtube-treeneihin. Aiemmin kurikuuriin ostamani painot ja muut tykötarpeet ovat nyt päivittäisessä käytössä. Kaipaan kuitenkin livetunteja ja ryhmärääkkejä. Olen ilmoittautunut jo bootcamp-ryhmään, joka aloittaa heti kun tämä sulku on ohi. Tänä vuonna aloitin lisäksi aamujoogan, joka herättää kehon lempeästi uuteen päivään.
Toivoisin kaikille armollisuutta suhteessa omaan kehoon. Kehosi on vienyt sinut läpi (tosin yhä jatkuvan) pandemian – ehkä olisi aika olla sille vihdoin kiltti ja unohtaa kurikuurit?
Aino Elina
PS: Ensimmäinen viikko takana vaatteiden ostolakkoa. Huomaan tylsinä hetkinä surffaavani vaatevalmistajien sivuilla tai avaavani heidän sovelluksensa vain katsoakseni tarjontaa. Lisäksi koska pääkaupunkiseudulla on niin liukasta, saa nähdä kadunko lakkoani pian kaatuessani ilman nastakenkiä.
