Maltillinen alkoholinkulutus brändättiin uudelleen

Ehkä otin, ehkä en. Tervetuloa sober curious, koska tietysti olimme vailla englanninkielistä nimeä ilmiölle.

Kaljapullojen kippistelyä.
Ei pitäisi olla kenenkään toisen päänvaiva, juoko joku tai ei, jos kyse ei ole ongelmasta. Kuva Unsplash.

On aina hyvä, kun maltillisesta alkoholinkulutuksesta puhutaan. Tai siitä, että on täysin ok olla juomatta sosiaalisissa tilanteissa. On kuitenkin hassua, että ilmiölle on englanninkielinen nimi, joka kertoo ilmiön olevan uteliaisuutta tilaa kohtaan, jossa normaali ihminen viettää suurimman osan elämäänsä. Selväpäisyyden luulisi siis olevan kaikille tuttua, eikä mikään myyttinen tila, mitä uteliaana kokeillaan. Työskentelen kielen ja ilmaisun kanssa töissäni päivittäin, ja minua risoo, ettei kukaan ole edes yrittänyt kääntää ilmiön nimeä. Eikö ilmaisu raitis enää käy? #selväpäisyys:kin olisi parempi termi kuin sober curious.

Juhlivia nuoria.
Raittiusseura on toiminut pitkälle yli 100 vuotta. Se ei vain ole tarpeeksi mediaseksikäs. Kuva Unsplash.

Toinen asia mikä minua pännii terminologian lisäksi on se, että tätä ilmiötä on käsitelty valtamediassa jälleen kerran vain hyvin elämässään pärjäävien näkökulmasta. Niiden voittajatyyppien, joiden työ ja ihmissuhteet kestävät jatkuvan dokauksen, ja joille AA näyttäytyy epäkutsuvana, koska hyi, siellähän on vain jotain vanhoja alkkiksia. Eikä niiden jotka eivät voi enää olla ”uteliaita”, vaan joiden on elämästä selviämisen vuoksi pakko kieltäytyä alkoholista.

Sober curious onkin pahimmillaan hypetetty elämäntapavalinta ihmisille, joilla on varaa elämäntapavalintoihin. Juuri sinulle, sinä omia arvojasi muita parempana pitävä oman elämäsi sankari. (Tosin tämä on ansa, johon me kaikki lankeamme.)

Appelsiinijmehua hiekkarannalla.
Kuinka hyvältä tämä alkoholiton juoma näyttää mielestäsi asteikolla 1-10? Kuva taannoiselta rantalomalta.

Toisaalta on hyvä, että ilmiöstä puhutaan. Ehkä se vähitellen normalisoi juomattomuuden kulttuuria. Sitä, ettei sosiaalisissa tilanteissa kyseenalaistettaisi jos joku on raitis ja leimattaisi tiukkapipoksi. Alkoholistin stigma on aikaisemmin ollut niin kova, että harva tavallinen tallaaja on kylillä huudellut raivoraittiudestaan eli absolutismistä. Mutta ehkä tämäkin nyt muuttuu.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävä hyvä.

Aino Elina

Puheenaiheet Hyvä olo Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään

Rautakanki joogaa

Olen syntymäjäykkä. Siitä huolimatta yritän ylläpitää kehonhallintaani joogan avulla.

Kirjoittaja istuu risti-istunnassa joogamatolla.
Tässä minun tämänhetkinen salini: olohuoneemme, josta korjaan tavarat ja maton pois alta ja levitän joogamattoni.

Pandemia-ajan alkaessa aloin itseäni rauhoittaakseni tekemään levollista yin-joogaa verkossa ja meditoimaan. Jaksoin olla aktiivinen vuoden vaihteeseen, jolloin ihan kaiken liikunnan harrastaminen jäi. Olin lopen kyllästynyt ja motivaatio oli hukassa. Yli vuoden etätöiden jälkeenkin työasentoni ei kuitenkaan ole mitä parhain, minkä vuoksi jouduin lopulta fysioterapeutin vastaanotolle selkävaivojeni vuoksi.

Lapsen lepoasento jooga-asana.
Laiskan joogaajan lempiasento on tietysti selällään makuu eli savasana, mutta lapsen lepoasento tulee hyvänä kakkosena.

Tästä oppineena olen yrittänyt nyt joogata lähes joka päivä. Olen huomannut paitsi selän vetreytyneen, myös mielialan kohonneen. Yin ja hatha-jooga rauhoittavat illalla, ja flow-jooga piristää aamun aurinkotervehdyksillään. Pidän myös joogaa ja pilatesta yhdistävistä tunneista, joita löytyy muun muassa Yogaiasta. Joogaan ei tarvitse käyttää kauan aikaa, jo 10 minuuttia on parempi kuin ei mitään.

Astangajooga ei ollut minua varten

Ensimmäisen kerran aloin harrastaa joogaa jo vuosia sitten, mutta fyysisesti rankka astanga ei oikein ollut sitä, mitä hain, joten harrastus jäi. Auttaa kuitenkin, että on tehnyt joogaa ihan livetunneilla ennen striimattujen tuntien aloittamista, näin perusteet ovat jotenkin hallussa.

Alaspäin katsova koira jooga-asana eli asento.
Alaspäin katsova koira on yllättävän rankka – etenkin jos asennossa ollaan pitkään. Vatsamakkarat näkyvissä, mutta so what, naisilla oikeasti on makkaroita ja muotoja.

Joogaaminen kotosalla onnistuu ihan hyvin improvisoitujen apuvälineidenkin avulla: joogatiilien sijaan voit käyttää kirjoja, joogavyön sijaan vaikka aamutakin vyötä, ja sylinterin muotoinen tarpeeksi iso tyyny käy minulla bolsterista. Eniten pidän kuitenkin tunneista, jotka eivät keskity liikaa välineisiin, vaan tekemiseen.

Stressitasot alas, kunto ylös

Etsin joogasta paitsi vetreytynyttä olemusta ja jaksamista, myös mielenrauhaa. Jooga laskeekin – ainakin minulla – stressitasoja huomattavasti. Tämä siis siitä huolimatta, että joogahengitys menee välillä ihan miten sattuu, enkä ole aina aivan varma, tuleeko liike tehdä sisään- vai uloshengityksellä. Olen myös huomannut olevani enemmän läsnä elämän hetkissä (josta on varmasti kiittäminen myös meditaatiota).

Post it lappu linja-auton istuimen selkänojassa: Make everyday count!
Kävin pitkästä aikaa toimistolla perjantaina, ja joku oli jättänyt tällä kertaa kivan heippalapun bussiin.

Vaikka olen nettitunteihin tyytyväinen, kaipaan omalla salilla käymistä. Lämmitetty sali rentouttaa lihakset, ohjaaja pystyy antamaan yksityiskohtaista ohjausta eri asanoissa ja lopun äänimaljarentoutuksen jälkeen sitä kokee olevansa kuin uusi ihminen. Puhumattakaan siitä, että olisi kiva tehdä harjoitus yhdessä muiden kanssa. Kotona kun joogakaverini on uskollinen kissani ja wannabe-daimionini Torsti.

Aino Elina

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Suosittelen