Letting yourself age gracefully is far more beautiful than plastic surgery. Here’s proof:
Madonna at 64 My mum at 64 pic.twitter.com/VWdqxnBmsc
— Layah Heilpern (@LayahHeilpern) February 6, 2023
Saako nainen rupsahtaa rauhassa?
Viikko sitten jaettiin Grammyt jenkeissä. Pääpuheenaiheeksi tapahtumasta nousi palkintojen, esitysten ja puheiden sijaan popin kuningatar Madonnan muuttunut ulkonäkö.
Ah, Madonna. We go way back. Jo esiteininä seinälläni riippui Madonnan juliste, koska pidin hänen musiikistaan ja asenteestaan. Desperately Seeking Susan -leffa tuli katsottua monta kertaa VHS-nauhalta ystävien kanssa ja ihailtua sekä Madonnan tyyliä (se takki olisi ihana vieläkin) että no fucks given asennetta. In bed with Madonna dokkarikin tuli katsottua useampaan kertaan.
Nainen ei tietenkään saa nyky-yhteiskunnassa vanhentua. Ei varsinkaan, jos sattuu olemaan musiikki-ikoni. Kun nainen ikääntyy, tulee hänen tehdä se ”mahdollisimman luonnollisesti”, eli toimenpiteitä saa toki tehdä, mutta ne eivät saa missään nimessä näkyä ulospäin, kirjoittaa Jessica DeFino kauneuden uutiskirjeessään The Unpublishable.
Tämä on osa ulkonäkötyötä, jota naisilta odotetaan. Plussaa, jos ulkonäkötyö häivytetään eli esimerkiksi meikataan ja otetaan fillereitä ja botoxia niin, ettei se näy.
Madonnalta on viimeisimmän esiintymisen perusteella tehty DeFinon mukaan (toimenpide jota esteettiset kirurgit eivät oikein suosittele, mutta joka on nyt todella suosittu) eli alaleuasta sivuilta rasvanpoisto (buccal fat removal), poskipäitä ja huulia on korostettu ja kulmakarvat on vaalennettu. Tietysti Madonnalla on satojen miljoonien omaisuutensa ansiosta rahaa näihin toimenpiteisiin ja halua tehdä ne. Ne eivät vain vastaa ”luonnollista kauneuskäsitystä”, eli tällä hetkellä voimassa olevaa kauneuden ideaalia.
Me kaikki vanhenemme. Se, että Madonna ei suostu vanhenemaan ilman että tekee sille näkyvästi jotain, sotii joidenkin käsityksiä vastaan. Aikaisempina vuosikymmeninä olivat esillä sekä Madonnan isot käsivarren lihakset (liian isot naisellisiksi(?)), että hänen käsiensä vanheneminen eri tahtiin kasvojen kanssa (ikä näkyi kuulemma kämmenselissä). Pitäisikö hänen vain linnoittautua kotiinsa, koska hän on ”hyi, vanha”, kuten takavuosien elokuvatähti Greta Garbo teki?
Kauniisti ikääntyminen ei ole vaivatonta, vaan vaatii aikaa, rahaa ja panostusta. Osalla on tähän enemmän pelimerkkejä käytettävänä kuin toisilla. Madonna syytti reaktioita ulkonäköönsä ikäsyrjinnäksi ja naisvihaksi. Totta varmaan tämäkin. Enemmänkin tulisi miettiä sitä, miksi nyky-yhteiskunta vaatii meiltä niin paljon ulkonäkötyötä – minkä ikäisenä tahansa – jonka tulisi kuitenkin pysyä salassa. Meitä ei todellakaan kannusteta rupsahtamaan rauhassa, vaan tämä salainen ulkonäkötyö jatkuu hautaan saakka.
Ja miksi sen teemme? Kyse ei ole vain siitä, että kelpaisimme jollekin toiselle ihmiselle, vaan kyse on isommasta asiasta: lopulta siitä, että tämä yhteiskunta hyväksyy meidät. Ei sellaisena kuin olemme, vaan työn ja tuskan jälkeen.
”te naitte pienen blondin
jolla ei ole liian lyhyt eikä liian pitkä tukka
joka ei ole liian laiha eikä liian lihava
joka on säädyllisellä tavalla seksikäs
ei varsinkaan älykäs vitsikäs rivo hauska
eikä varsinkaan miehekäs”
(Ote Marjo Isopahkalan runosta Teille kaikille paskapäille)
Aino Elina
Kuvat Unsplash.
Tuntuu monesti että tämä viehättävyyden vaatimus kohdistuu nimenomaan naisiin. ”Vanhene, mutta nätisti. ” Entä jos vanhenenkin rumasti? Lällällää!
Rumalle mielelle ei juuri voi mitään oli kuori kuinka kaunis vain. Toisaalta sisäisesti kauniit eivät aina ole ulkoisesti tavallista kummosempia, mutta tuntuvat silti enemmältä.
Miesten kauneusoperaatioista ei vain puhuta. Vanheneminen on rajua miehillekin. Tosin on hyvin yleistä, että harmaapäinen mies on kaikkien mielestä vain charmantisti harmaantunut siinä missä nainen harmaantuvine hiuksineen on muille kauhistus – mutta olen kyllä tähän jälkimmäiseen huomannut muutoksen, kun yhä useampi nainen antaa luonnollisen harmaan värinsä näkyä.
Edelleen olen sitä mieltä että kauneus tulee sisältäpäin, silloin myös vanhenee kauniisti, oman asenteen ratkaistessa kuinka itsensä näkee. Rypytkin ovat elämää kuten luonnollinenkin vanheneminenkin. Kauneus on muutenkin katsojan silmissä , juuri rippikoulun käynyt katsoo vanhempia henkilöitä eri silmällä kuin sata vuotias toista satavuotiasta. Satavuotiaskin näkee nuoruuden kauneuden, mutta näkee myös kauneuden kuoren sisällä. 🤔
Tästä oli hyvä pätkä Margaret Atwoodin The Blind Assassin romaanissa (taisi olla suomennettuna nimeltään Sokea surmaaja). Kirjassa edesmenneen kirjailijan sisko käy pitämässä vanhoilla päivillään oppilaitoksessa puheen, ja miettii nuorisoa nähdessään, miten ihan jokainen nuori ihminen on kaunis. Kaikissa meissä on kauneutta. En oikein usko tähän asenne ratkaisee näkökulmaan. Itseluottamus tietysti auttaa kantamaan itsensä itsevarmasti. Tuskinpa nekään mitään ihmishirviöitä ovat, jotka haluavat tehdä erinäisiä toimenpiteitä itselleen vanhetessaan. Jokainen meistä on kykenevä niin hyvyyteen kuin pahuuteenkin. Se sinun mielestäsi ikävä ihminen voi olla jonkun toisen mielestä tosi hyvä tyyppi.