Vielä kaksi vuotta sitten tähän aikaan minulla oli ystävä nimeltään Marja. Pidin häntä aivan itsestäänselvänä asiana. Ajattelin, että hän olisi aina siinä. Tai jos ei siinä, niin jossain. Viestin tavoitettavissa. Sanojen ääreen saatavilla.  Kuten toki pidin itsestäänselvyytenä sitäkin, että voisin vapaa-aikanani matkustaa halutessani vaikkapa toiseen maahan ilman kummoisempia kommervenkkejä. Tai maleksia julkisissa lokaatioissa ilman pelkoa […]

On ystävänpäivä. Hyvää sitä. Tunnen tänä(kin) päivänä merkillistä riittämättömyyttä, vaikka kukaan ei ole vaatinut mitään. Tunnen usein sellaista selittämätöntä, möykkymäistä ahdistusta ystävyyssuhteisiini liittyen. En oikein koskaan saata olla varma siitä, ovatko jotkut ihmiset ystäviäni. Edelleenkään. Vaikka olemme tunteneet vuosia, vaikka he itse kutsuvat minua ystäväkseen, jopa rakkaaksi ystäväkseen, ja vaikka he ovat niin tehneet vuosia. […]

On nyt käynyt sillä tavalla, että minusta tuli kolumnisti. Olen myös vaihtanut työpaikkaa sitten viimeisen tekstini. Kaikenlaista! Näin sitä elämässä livuskelee suuntaan jos toiseen, merkillistä. Mutta niin siis, kolumnisti. Aloitin Seuran kolumnistina vuoden alusta. Ensimmäisen kolumnini lopussa lukee, kuten kolumneissa nyt on tapana lukea, että kuka olen. Tai kuka olen siis sen kautta, että mitä […]

Vaikka minut on kuinka syvälle häpeään harhauttaen kieputettu, on olemassa asioita, joita minäkään en osaa hävetä. En enää. Minä olen sairastanut masennusta, kai sairastan edelleen. Siitä ei kaikissa tapauksissa pääse oikein eroonkaan. Se on haamu, se on perässä kulkeva surullinen kulkukoira, se on rinnan päälle öisin istumaan kiipeävä hahmoton olio, se on jossain mieleni muistissa […]

ME ELÄMME AAMUIHMISTEN TYRANNIASSA, on kerrottu meille uutisotsikoissa ja tutkimuksissa. Näin se on, siihen on tyytyminen. Koulu alkaa kahdeksalta ja remontoinnin saa aloittaa seitsemältä, kun hiljaisuus taloyhtiöissä päättyy. Itsellenihän kaikki tämä on tyystin samantekevää, sillä teen vuorotyötä. Puolensa on siinäkin. Yksi puoli on se, ettei koskaan tule sellaista Karvismaista maanantaituskaa, kun mikä tahansa päivä voi […]

Kuuntelin Antti Holman uutta kirjaa ääniversiona, häpesin valintani kirjailijalle suomaa pientä korvausta ja kuuntelin ja kuuntelin, kun Holma puhui itsestään häpeänsä kautta, kun minä pyöräilin iltavuorosta kotiin. Kun Holma mainitsi rohtuneet pimpit, minua nauratti niin, että minun oli pysähdyttävä. Onneksi olivat liikennevalot juuri sopivasti siinä, niihin ihmisen piti pysähtyä muutenkin. Nauroin ja häpesin sitä nauramistani. […]

Aina, kun minuun viitataan kirjailijana, koen häpeää. En ole mielestäni kirjailija. Toki, olen kirjoittanu kaksi kirjaksi määriteltävää asiaa eli juttua eli teosta kai, mutta en koe niistä kirjailijuutta. Pääsi vain käymään sillä tavalla, että tapahtui kirjoittamista. Hävettää, että täälläkin olen kirjoittanut esittelytekstiini, että olen joku kirjailija. Tunnen itseni teeskentelijäksi. Kuuntelin hiljattain Epäonnistumisten CV -podcastia Yle […]

Oli hyvin lähellä, etten esittänyt elämäni erikoisinta anteeksipyyntöä poistuessani hammaslääkärin vastaanottotiloista. ”Niin ja siis anteeks siitä mun kielestä”, olisin halunnut sanoa. Hävetti niin paljon. Hetkeä aiemmin olin maannut kitalakeni kattoa kohden hammaslääkärin tuolissa, ja hammaslääkäri oli painanut kieltäni syrjään työmaansa tieltä. Sehän tarkoitti sitä, että kieleni oli tiellä. Minun kieleni haittasi hänen työtään, joka tapahtui […]

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää. Josko edes yhtenä päivänä vuodesta meistä jokainen voisi olla ajattelematta itseään vääränlaisena. Alkuun sisältövaroituksia: puhetta syömishäiriöstä ja kaloreiden laskemisesta.  Havahduin kotijumppaa (en jotenkin voi sanoa ”-treeniä”, koska se kuulostaa jotenkin ammattimaiselta ja influensserimaiselta, sellaiselta, jonka voisi ikuistaa videoitse internetiin muille esimerkiksi) tehdessäni ajatukseen siitä, miten tapani urheilla on vuosien aikana […]

Ehkä pitää vakavoitua. Tosin ensin tunnustan, että unohdin tämän koko blogintapaisen ja häpeän sitä. Sitä unohdusta (myös blogia, blogihan on sananakin ihan kauhea ja tässä sitä vaan blogistellaan).  Koska vallitseva tila kaikkialla on korona, ovat ihmiset keksineet erilaisia tapoja olla sosiaalisia ja tukea toisiaan, rakentaa yhteyksiä ja olla läsnä. Harrastan urheilulajia urheiluseurassa, joka on täynnä […]