Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, osa 6: Vaatepaasto
Ystävät, on tullut aika myöntää jotakin: en ole ihan niin vastuullinen kuluttaja kuin haluaisin kuvitella olevani. Kohti vastuullisempaa vaatekaappia –sarjassa olen puhunut laadukkaiden materiaalien ja niiden huoltamisen puolesta, kannustanut ostamaan käytettyä ja kirjoittanut vähemmän omistamisen iloista. Kun ajattelee olevansa ”eettinen kuluttaja”, helposti kuitenkin tulee unohtaneeksi, että eettisin vaatevalinta on olla ostamatta yhtään mitään.
Tein listaa vuoden aikana ostamistani vaatteista, ja kurkkua alkoi kuristaa. Käytettyä paljon, toki, ja lempparimerkkien alevaatteita. Kirppishaukkakaan ei kuitenkaan voi välttyä ajattelemasta, että kuka tätä kaikkea tarvitsee. En minä ainakaan! Etenkin kun suurin osa vaatteista roikkuu kaapissa käyttämättöminä toisessa maassa, uuden ostamisen perusteleminen on vaikeaa. Ongelmana ei oikeastaan ole se, että kaappini olisi täynnä huonolaatuisia rättejä, joista en edes pidä. Oikeastaan käytän kaikkia vaatteita, mitä kaapissani on, enkä suunnitellut heti luopuvani mistään. Monet vaatteet ovat olleet käytössä jo vuosia. Kivojakin juttuja voi kuitenkin olla liikaa.
Tärkeintä on, että vaatteisiin käytetty raha ja aika on aina pois jostakin muusta. Ehkä voisinkin viettää vuodesta kuukauden Nykissä minibudjetilla, jos en ostaisi mitään uutta hetkeen. Ehkä lukisin vuodessa enemmän kirjoja. Ehkä oppisin hyväksymään ikävät tunteet sen sijaan, että yritän tilkitä niitä ostoksilla. Tai ehkä en tee näistä mitään, mutta ainakin voin kokeilla!
Tämä ei siis ole mikään minimalismi- tai karsimishaaste, koska tiedän, että kyllästyisin riviin valkoisia t-paitoja. (Miksi pukeutua niin tylsästi, kun maailma on täynnä värejä ja kiinnostavia yksityiskohtia?!) Sen sijaan päätin, että Musla-blogin Kirsikkaa ja Miaa seuraten ryhdyn vaatepaastoon ja olen jouluun asti ostamatta vaatteita. Paastoon kuuluvat myös käytetyt vaatteet. Monesta vuoden loppuun asti paastoaminen ehkä kuulostaa tosi lyhyeltä ajalta, mutta minulle se on pitkä. Takana on jo pari viikkoa, joten olen siis sitoutunut olemaan kantamatta kassalle mitään kolmeen kuukauteen.
Vaatepaaston taka-ajatuksena ei ole tarkoitus kokea mitään valaistumista, vaan lähinnä pohtia pelkästään omaa kuluttamista. En usko, että konmarittamisen kaltainen yhdysmerkkien vetäminen vaatteiden ja henkisen hyvinvoinnin välille pitää paikkansa. Vaatteet kuitenkin ovat vain tavaroita. Lupaan raportoida, miten käy!
Lähteekö kukaan mukaan?
Sarjan aiemmat osat:
Osa 1: Vastuullisuus vie vararikkoon.
Osa 3: Näin tunnistat laadun (video).