On OK olla vihainen

Teen harvoin uudenvuodenlupauksia, koska unohdan ne aina parin viikon kuluttua. Siksi tänäkään vuonna en luvannut muuttuvani yhtäkkiä vihersmoothieita ryystäväksi työ- tai treeninarkomaaniksi, vaikka sellaista kovasti yritetäänkin etenkin naisille tuputtaa (Vaakakapinasta voisikin kirjoittaa ihan erikseen!)

Jos kuitenkin miettii elämässä pidemmälle kuin vuoden päähän, jonkinlaisia suuntaviivoja tuntuu hyvältä asettaa. No Sex and the Cityn Jemina, Visual Diaryn Saara ja Lilyn toimituksen blogi pureutuivat viime aikoina eri kulmista asiaan, johon haluaisin itsekin muutoksen: haluan uskaltaa olla vihaisempi silloin, kun siihen on syytä.

Tiedättekö sen tunteen, kun joku sanoo tai tekee jotain loukkaavaa tai häiritsevää, eikä osaa muuta tehdä kuin jäädä monttu auki tuijottamaan saamatta sanaa suustaan? Tai että konfliktinpelossaan ei uskalla kieltäytyä? Liian usein on tullut ohitettua typerä heitto tai lääppijä tai annettua puhelinnumero ihan vaan siksi, ettei ole kehdannut sanoa ei.

Jonkun mielestä on ehkä kummallista toivoa elämäänsä enemmän vihaisuutta. Ei tarvitse kuin mennä satunnaiselle netin keskustelupalstalle kun käy jo selväksi, että vihaa tässä maailmassa on enemmän kuin tarpeeksi. Ongelma vain on se, että se kohdistuu ihan vääriin kohteisiin. Kyky ymmärtää monenlaisia näkökulmia on todella tärkeä, eikä pelkkä vihaisuus mielestäni ole välttämättä arvokasta, ellei se johda rakentavaan keskusteluun tai muutokseen. Se voi kuitenkin olla todella tärkeä, eteenpäin ajava voima. 

Vietnam_miekkari.jpg

Kuva vuodelta 1976: Karri Ahola / Helsingin Kaupunginmuseo

Mustavalkoisuudelle ei siis tarvitse antaa sijaa, mutta ai että kun pistää kyrsimään ne stereotypiat vihaisista feministeistä. Hallitus määrää -läpällä ja muunlaisella stereotypisella puheella hiljennetään ja tehdään naurunalaiseksi aiheellinenkin kritiikki. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä ajatella parhain päin. Jatkuva pyrkiminen positiiviseen ajatteluun voi jopa vähentää halua tehdä vääryyksille jotakin.

Koska naurukin on tärkeää, ei tietenkään tarvitse olla otsa kurtussa kaiken aikaa. Viha kannattaa kuitenkin kanavoida fiksusti!

Asioita, joista kannattaa suuttua ovat esimerkiksi seksismi, rasismi, epätasa-arvo, hallituksen leikkauspolitiikka, verovälttely, sota, maksullinen koulutus, tuloerojen kasvu ja maailman toimettomuus ilmastonmuutoksen edessä.

Asioita, joista ei välttämättä kannata suuttua ovat esimerkiksi liian pitkät kauppajonot, lattialle unohtuneet sukat, tietämättömyys, vahingot, rukkasten saaminen ja hyväätarkoittava ajattelemattomuus.

Vihaisuus voi olla huomattavasti kehittävämpi tunne kuin vaikka sääli, epätoivo tai suru. Jos vihaisuus ilmenee vaikka liikenneraivona, väkivaltana tai huokailuna kassajonossa, se ei tietenkään ole hyvä. Mutta on joitakin asioita, joista meidän pitäisi olla vielä vihaisempia kuin nyt. 

Esikuvani rakentavassa vihaisuudessa on varmaan aina ja ikuisesti tämä Michelle Obaman puhe. Boss lady!

Kommentit (8)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *