Kirjoitan nyt 10 päivän jälkeen. Yleensä kirjoitan blogiani 3 kertaa viikossa, mutta viimeksi kun yritin kirjoittaa, mitään ei tullut päähän. Minulle blogin kirjoittaminen on näköjään sama kuin kirjoittaminen yleensäkin: pystyn kirjoittamaan kun tulee inspiraatio. Jatkossa kirjoitan blogiani harvemmin kuin 3 kertaa viikossa, mutta jatkan kuitenkin yhä kirjoittamista.

Edellisen parin päivän aikana melkein tuntui siltä että taas on tulossa huono kausi. Tänään itkettikin hiukan, mutta tunne meni nopeasti ohi. Ja olen saanut tänään asioita aikaan niin vielä ei näytäkään olevan huono kausi. Juttelin myös hyvän ystäväni kanssa ja tajusin, miten paljon ajattelen muiden ihmisten mielipiteitä, myös tuntemattomien, kun kysyin ystävältäni mitä mieltä hän on bändistä johon olen tykästynyt ja pelkäsin että hän tuomitsee minut.

Minulla on kaksi kuukauden kestävää prosessia: ensimmäinen on että lakkaan piilottamasta autisminkirjoani ja toinen on että lakkaan välittämästä liian paljon, mitä muut ajattelevat minusta. Minullahan on monia hyviä ystäviä, jotka hyväksyvät minut omana itsenäni. Miksi järkytyn jos vaikka kaupan kassa pitää minua epämiellyttävänä? Olin menneisyydessä paljon myrkyllisissä ihmissuhteissa ja se jätti jäljet. Siedin mitä tahansa kohtelua etten olisi jäänyt yksin. Vasta aikuisena olen löytänyt aitoja, hyviä ystävyyssuhteita.

Päivä on alkanut muuten ihan hyvin, mutta aamulla tuli hetkeksi ajatus, että olen ruma ja inhottava painoni takia. Ajatus kesti alle 10 minuuttia, mutta se oli niin voimakas, että itkin. Minulla on ollut paino-ongelmia viimeisen 3 vuoden aikana. Kun masennus-ja ahdistusoireet pahenivat, söin valtavia annoksia epäterveellistä ruokaa helpottaakseni oloani. Yritän olla stressaamatta painosta, mutta se on vaikeaa, kun pari kertaa tuntemattomat ihmiset ovat jopa haukkuneet painoani kadulla. Joskus olen perunut jopa tapaamisia, kun pelkään kulkea ulkona ja ajattelen, että joku taas huutaa kadulla tai tuijottaa. Se tuntuu usein epäreilulta. Minä en koskaan tuomitse ihmisiä painon ja ulkonäön perusteella ja sitten minut tuomitaan ennen kuin edes avaan suuni. No, yksi hyvä ystäväni on sanonut että jos joku tuomitsee minut painon tai ulkonäön takia, sellaiseen ihmiseen ei kannata tuhlata aikaa.

Sen jälkeen kun siivosin kotini, olen nyt tehnyt ahkerammin kotiruokaa alusta alkaen. Keittiössä on nyt enemmän tilaa leikata kasviksia ja kypsentää liedellä. Viimeiset 4 tai 5 viikkoa on sujunut ihan hyvin ja tuona aikana on ollut vain 4-5 masennus-ja ahdistuskohtausta. Saattaa tulla huonompi aika, joka kestää joko päivän tai pidempään, mutta nyt otan ilon irti hyvästä kaudesta. Jossain vaiheessa katsoin paljon terveysneuvoja ruokaan liittyen ja vältin joitakin ruoka-aineita, mutta nyt olen oppinut että parasta on valmistaa hyvää ja monipuolista ruokaa keittiössä ja kokeilla eri makuja.