Minun on ollut vaikea uskoa raskauttani
Siintä päivästä lähtien kun tiesin olevani raskaana, on minun ollut tätä raskautta kuitenkin vaikea uskoa todeksi. Ristiriitaista sen asian kanssa, että tiesin olevani raskaana ennen raskaustestin tekemistä.
Muistan kuinka yhtenä keskiviikko iltana sanoin Ryanille, että lauantai aamuna teen raskaustestin, sillä haluan sen tiedon viikonloppuna enkä niin, että seuraavana aamuna on taas ajettava töihin.
Torstaina kotiin päin ajaessani huomasin, kuinka käteni oli vatsani päällä ja sillä hetkellä jotenkin tiesin, että olen raskaana. En osaa sanoin edes kuvata sitä hetkeä, mutta minä vain tiesin, että mahassani on ihmisenalku kehittymässä. Silitin vatsaani ja jotenkin tiesin etten ole enää yksin, että vatsassani on vauva. En itse edes ymmärrä miten tämä on mahdollista, mutta muistan sen tunteen niin selvästi.
Taisin sinä päivänä ajaa apteekin kautta kotiin ja ostin raskaustestin. Testiä en kuitenkaan tehnyt ennen kuin vasta perjantaina töiden jälkeen. Muistan kuinka silloin kotiin tullessani sanoin, että nyt teen testin ja käyn suihkussa ja sitten voidaan yhdessä tarkastaa mitä testi näyttää, sillä testiä pitäisi kuitenkin odottaa se vähintään kolme minuuttia ennen sen tarkistamista. No, en minä sinne suihkuun koskaan siinä vaiheessa edes kerennyt sillä samantien kun olin siihen raskaustestin tikkuun pissannut niin kaksi viivaa siihen pärähti niin vahvasti ettei ollut epäilystäkään. Siinä vessassa vielä ollessani huusin Ryanin sinne ja kun hän oven avasi näytin raskaustestiä ja sanoin, että olen raskaana ja että katso nyt, minä tiesin että olen raskaana.
Ryan seisoi siinä vessan ovensuussa ja minä seisoin vessassa ja me vaan oltiin hetki hiljaa. Sitten Ryan taisi tokaista että se on hyvä asia ja onneksi meillä on kaksi makuuhuonetta asunnossa. Vähän nauratti. Raskaus oli meillä suunniteltu raskaus eikä sen puoleen siis tullut yllätyksenä, mutta silti se tieto jotenkin pysäytti.
Muistan kuinka käteni tärisivät kun halattiin ja sitten siirryttiin sohvalle istumaan. Vaikka tiesin, että olin raskaana ja tiesin mitä raskaustesti näytti, tein sinä iltana toisen testin ja ihan yhtä nopeasti ne kaksi viivaa siihen ilmestyivät. Vaikka testi näytti raskautta ja minulla oli se olo, en silti uskonut sitä todeksi. Ajattelin, että ehkä minä sitten uskon kun sen lääkärin suusta kuulen.
Seuraavana aamuna mentiin yhdessä lääkärille jossa ilmeni, että olin arvion mukaan viidennellä viikolla raskaana ja seuraavalla viikolla aikaisessa ultraäänessä selvisi, että todellakin olin kuusi viikkoa ja pari päivää raskaana siinä vaiheessa. Vaikka pienen sydämen sykkeen näinkin siinä ruudulla, niin en jotenkin uskonut, että se mitä siinä ruudulla näen on minun vatsani sisällä. Ajattelin, että sitten siinä vaiheessa kun tunnen sikiön liikkeet niin sitten uskon, että olen raskaana.
Se päivä tuli kun ensimmäiset liikkeet tunsin, niin oli se siltikin itselleni jotenki vaikea uskoa, että minä olen raskaana. Ajattelin, että uskon sitten kun se raskausvatsa tulee näkyviin ja näen, että olen raskaana. Muistan kuinka olin puhelimessa äitini kanssa töistä kotiin päin ajaessa ja kerroin, että olin tuntenut ensimmäiset liikkeet. Muistan kuinka äiti kysyi, että no, uskotko nyt että olet raskaana ja sanoin että en, että ehkä sitten kun on se vatsa ja liikkeet tuntuu selvemmin.
Kun se raskausvatsa sitten tuli selvästi esiin ja liikkeet tuntuivat niin selvästi että mieskin ne tunsi vatsani läpi, on olo ollut silti jotenkin epätodellinen. En aluksi edes uskonut, että näytän raskaana olevalta, ajattelin vain että näytän lihoneelta. Muistan kuinka jossakin kuvassa näytin ihan selvästi raskaana olevalta, tuijotin kuvaa koska en omasta mielestäni näyttänyt siltä.
En tiedä miksi raskauteni on ollut itselleni jotenkin todella vaikea uskoa, onko se ollut sitä että kun myönnän itselleni, että olen raskaana niin sitten on pakko tajuta, että elämäni ei ole enää koskaan samanlaista ja kun vauva syntyy, tulee kaikki muuttumaan loppuelämäksi. En tiedä onko tämä syy, mutta en vain jostakin syystä osaa edes ajatella miksi kaikki tämä on ollut niin vaikeaa ymmärtää. Ideoita, kellään?
Sama asia on ollut sairaalakassin pakkaamisen suhteen. Ryan on jo monta viikkoa minulta kysynyt joko olen kassin pakannut valmiiksi. No en ole, enkä ole vieläkään päivää ennen laskettua aikaa. Vauvan kassi on kyllä valmiina ja se on jo autossa odottamassa lähtöä, mutta oma sairaalakassini on vieläkin puoliksi pakattuna makuuhuoneen lattialla. Kai se on sitä, että kun se on valmis niin annan itselleni luvan olla valmiina siihen vauvan tuloon ja synnytyksen alkamiseen? En tiedä. Tänään kuitenkin lupasin, että laukun pakkaan valmiiksi, enkä enää viivyttelee asian kanssa.
Ehkä minä uskon, että minusta tulee äiti, kun saan pienen käärön syliini sairaalassa synnytyksen jälkeen?
