Mitä on koti ikävä ulkosuomalaiselle?
Äitini on ottanut yllä olevat kuvat ja lähettänyt minulle muistuttamaan miltä Suomen talvi näyttää.
Olen käynyt Suomessa viimeeksi kesällä 2016 eli kaksi ja puoli vuotta sitten, sitä aiemmin minulla oli neljä vuotta kun en Suomessa käynyt ollenkaan. Tietysti haluaisin käydä Suomessa useammin näkemässä perhettä, sukulaisia ja ystäviä, mutta se ei ole aina niin helppoa. Lennot maksaa, ja aika-erojen takia ei ole mitään järkeä lähteä vain pariksi viikkoa kun jo matkoihin menee se parisen päivää ja aikaero väsymykseen toiset parisen päivää. Töistä täytyisi aina saada se vähintään kuukausi lomaa ja siltä kuukaudelta kun on täältä poissa täytyy silti laskut maksaa. Omassa työpaikassani on se huono puoli, että firma menee kiinni kolmeksi viikkoa joulun aikaan, mikä tarkoittaa sitä että neljästä lomaviikosta vuodessa on enää vain jäljellä yksi. Eli kaikki sen ylimenevä on aina palkatonta vapaata. Lisäksi meilllä on kaksi maata missä käydä kun siellä päin maailmaa tulee käymään, joten oma säätäminen on tässäkin niin ajallisesti kuin muutenkin.
Mitä on koti-ikävä ulkosuomalaiselle ja milloin se iskee päälle?
Itselleni koti-ikävä tulee aina kausittain. Esimerkiksi jokaisena vuonna joulun aikaan iskee kamala ikävä perhettä kohtaan ja unelmissa onkin, että joulun pääsisin Suomessa viettämään, mutta ainakaan vielä tänä vuonna se ei tunnu mahdolliselta ajatukselta kaiken muun ohella. Ikävä myös iskee välillä päälle ihan ilman sen suurempaa syytä, huomaa vain miten kovasti ikävöi. Välillä myös kun jotakin tapahtuu huomaa miten ikävää on kun joutuu aika-erojen takia odottelemaan ennen kuin voi Suomeen päin soitella. Tai no, ennen raskautta tuli soiteltua veljelleni useammankin kerran muutaman juoman jälkeen kun aika-eroa ei enää niin tullut ajateltua. Veli parka.
Raskaus aikani on ollut välillä todella musertavaa itselle siinä suhteessa, että minua harmittaa ettei esimerkiksi äitini koskaan nähnyt minua raskaana, ei minun raskausmahaani tai tuntenut hänen ensimmäisen lapsenlapsen liikkeitä vatsani lävitse. Tälläistä kun lähden miettimään niin tuntuu todella pahalta olla ja elää kaukana. Mutta sitten koittaa taas mietti mitä äitinikin jaksaa minulle aina muistuttaa, että itselle tässä eletään ja täytyy olla siellä missä itselle on kuitenkin parhain olla. Vaikka koti ikävä välillä tuleekin niin ei se tarkoita sitä, että on onneton siellä minne on päättänyt elämäänsä rakentaa.
Sitten välillä kaupassa asioidessa tulee ihan yhtäkkiä mieleen, että voi kun voisi ostaa jotakin tiettyä tuotetta mitä Suomesta saa, mutta täältä ei. Eli tulee niin sanotusti ikävä suomalaisia elintarvikkeita. Ruisleipä on vieläkin itselleni sellainen, että kun sitä jostakin saan niin varjelee sitä kuin se olisi kultaakin kalliimpaa. Pakastan leivät samantien ja aina harkiten otan yhden pakkasesta sulamaan. Ryanista tämä on ihan älytöntä ja hän aina nauraakin kun suojelen ruisleipää kuin mitäkin aarretta.
Suomen luontoa tulee myös välillä ikävä ja miettii, että miten ihana olisi kun pääsisi jäälle kävelemään tai metsään harhailemaan hetkeksi. Vaikka en talvi ihminen olekaan niin välillä miettii miten ihana olisi päästä Lappiin pariksi viikkoa ihan vain lumilautailemaan ja rentoutumaan. Suomen luonto on kuitenkin yksi kauneimmista luonnoista maailmassa.
Suomen kieltä tulee myös välillä ikävä kun sitä ei kuule mistään. Aina välillä on pakko laittaa suomalaista musiikkia taustalle ihan vain, että sitä kuulee. Suomen kieli on muuten todella jännän kuuloista kun sitä ei ole hetkeen kuullut, tämän havainnon tein parisen vuotta sitten. Vaikea selittää, mutta he jotka eivät suomea käytä päivittäin varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan.
Välillä menee pitkäkin aika kun ikävä ei nosta päätään ja sitä unohtaa, että asuu niin kaukana. Ikävä ei ole kuitenkaan pahaa oloa ja katumusta siintä että on päättänyt ulkomaille muuttaa, se on enemmän ikävää itse ihmisiä kohtaan. Kodin voi rakentaa minne päin maailmaa tahansa, kunhan löytää sen missä on itselle parhain olla. Jostakin syystä Australia ja Sydney varsinkin on osoittautunut siksi paikaksi minulle missä minulla on parhain olla. Tunnen itseni enemmän itsekseni täällä kuin koskaan Suomessa asuessani. Ehkä entisessä elämässäni asuin täällä ja siksi minulla on ollut tunne, että täällä minun kuuluu olla, jos edelliseen elämään uskoo siis. Olen kuitenkin tyytyväinen elämääni täällä, mutta mielestäni minulla on oikeus myös sanoa että ikävä Suomeen iskee välillä.
