Super helppo ja hyvä täytetty kananrinta

Me syödään kanaa todella usein, melkeinpä päivittäin. Itse en syö punaista lihaa ollenkaan ja Ryan ei pidä kalasta niin kana on ollut se vaihtoehto mitä kaikista useimmiten teemme.

Muistan kuinka ihan ensimmäisen kerran kun Ryan pyysi luokseen syömään oli hän tehnyt minulle täytettyä kananrintaa, täytettyjä paprikoita ja bataattimuusia. Oli siis niinkin onnistunut ensimmäinen ruoka, että on jäänyt mieleen ja muistan yhä näin vuosienkin jälkeen. Välillä on kiva kokeilla jotakin uutta ja ajattelinkin jakaa todella helpon ja yksinkertaisen vaihtoehdon ihan perus kananrinnalle.

AINEKSET
Kananrintafilee (yksi per syöjä)
Juustoa
Tomaatti tai aurinkokuivattua tomaattia
Mausteita oman maun mukaan
Hammastikkuja kananrinnan kiinni pitämiseen

Pekonia extrana jos haluaa

TEE NÄIN

Leikkaa kananrintafilee keskeltä auki, älä kuitenkaan kokonaan läpi.
Täytä kananrinta juustolla sekä tomaatilla. Sulje kananrinta kiinni käyttäen hammastikkuja apuna.
Mausta kananrinta oman maun mukaan mausteita käyttäen.
Halutessa voit myös pyörittää pekonia kananrinnan ympärille.
Paista 180-asteisessa uunissa 30 minuutin ajan tai kunnes valmis.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen

Tämä postaus kaduttaa

Yleensä seison sanojeni takana, mutta on yksi kirjoitus joka jollakin tavalla on jäänyt mieleeni ja näin jälkikäteen hieman kaduttanut tai ehkä ennemminkin mietityttänyt, että mitähän silloin ajattelin kun sen kirjoitin. En tiedä olinko raskaushormonipäissäni vai missä, mutta ajatukset ovat joko muuttuneet tai palautuneet raskauden jälkeen ennalleen.

Kyseinen postaus on Mitä jos olisin päättänyt toisin. Julkaisin postauksen 20.2.2019, kuusi päivää ennen kuin Luka syntyi. Eihän varsinaisesti koko postauksessa niin mitään vikaa ole, mutta eräs kohta on sellainen jota näin jälkikäteen olen pohtinut, että ajattelinko tosiaan niin. Tästä kohdasta on kyse:

Jos olisin palannut Suomeen niin olisin varmasti jossakin vaiheessa tavannut suomalaisen miehen, ehkä olisin raskaana hänelle nyt, ehkä meillä olisi jo yhteinen lapsi, kuka tietää. Ehkä meillä olisi se suomalainen unelma ja meillä olisi asuntolaina, koira, kaksi ja puoli lasta ja kerran vuodessa tehtäisiin etelän reissu? En sano, että siinä mitään vikaa olisi, mutta en usko että olisin itse onnellinen.

Tämä kohta on sellainen, että nyt sitä lukiessani tulee olo kuin jollakin tavalla sanoisin että tuollainen kuvaamani elämäntilanne ei olisi ihana. Täytyy nimittäin tunnustaa, että kyllä olisin aika onnellinen jos minulla olisi se asuntolaina, koira, kaksi ja puoli lasta ja kerran vuodessa tehtäisiin se etelän reissu. Oikeasti, välillä mietin että liikkuuko omassa päässäni tuulen lisäksi yhtään mitään. Jotenkin harmittaa, että ikäänkuin dissasin tuollaista elämänvaihetta/elämää ja en tiedä mistä tuollainen ajatus päähäni tuli kirjoittaa. Muuten postauksessa ei kai ole mitään kaduttavaa.

Tätä asiaa miettiessäni tulikin mieleen, että mitenköhän monta asiaa olen sanonut raskaushormoneissani, jotka ovat erilaisia kuin mitä muuten ajattelisin. Ryanilla on varmasti ollut paljon hetkiä kun hän on pyöritellyt päätään ja miettinyt että tälläistäkö tämä nyt sitten on hah.

Oletko sinä sanonut jotakin raskaana ollessasi mitä olet raskauden jälkeen miettinyt, että mikä sai sinut sanomaan niin?

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä