Miksi huonot uutiset kiinnostavat hyviä uutisia enemmän?
Mielestäni on jotenkin todella surullista miten ihmisiä aina tuntuu kiinnostavan toisten huonot uutiset niitä hyviä uutisia enemmän ja huonot uutiset aina leviävät nopeammin kuin ne hyvät.
Mistä tämä johtuu? Monesti aina mietin miksei toisten hyvistä valinnoista, onnistumisista tai saavutuksista puhuta samoin kuin toisten eroista, huonoista valinnoista tai epäonnistumisista? Tätähän näkee myös mediassa ja varsinkin juorulehdissä kun huonoista valinnoista on helppoa repiä montakin otsikkoa. Harmillista varsinkin kun jutut myös muuttuvat sitä mukaa kuinka monta kertojaa on ja loppujen lopuksi pienikin asia on muuttunut valtavaksi.
Kaikista surullisinta tässä ilmiössä on mielestäni se, että ihmiset alkavat pitämään enemmän sisällään asioita joita ei halua koko kansan tietoisuuteen tai asioita jotka hävettävää, nolottavat ja tuovat huonoa mieltä jo muutenkin. Kun asioita taas pitää liikaa sisällään niin jossakin vaiheessa ne patoutuvat niin pahaksi, että itsellä on todella huono olla. Jos asioista ei pysty puhumaan niin ei niitä mielestäni pysty kunnolla käsittelemäänkään. Kun on tarpeeksi monta kipeää asiaa sisällään kummittelemassa painaa se tietysti omaa mieltä, sekä oloa. Asioista olisi hyvä päästä puhumaan ilman sitä pelkoa, että kohta niistä puhutaan naapurissakin tai asia muuttaa muotoaan.
En usko, että aina niitä toisten ihmisten asioita päivitellään ilkeyttään, mutta tuskin sitä ajatellaan, että se toisten asioiden juoruaminen eteenpäin voi oikeasti satuttaa sitä asian kokenutta henkilöä. Jokaisella meistä toivottavasti on ainakin yksi henkilö elämässään jolle voi puhua mistä vain ja luottaa etteivät asiat lähde leviämään. Toivon ainakin näin.
Itselleni on todella suuri kynnys puhua ikävistä asioista tai huonosta olosta ja valitsen tarkkaan kenellle avaudun tietyistä asioista elämässäni. Jotkin asiat ovat sellaisia joista puhun todella avoimesti, ehkä jaan välillä vähän liikaakin, mutta asiat jotka oikeasti painavat mieltä tai itselle tuntuvat todella suurilta niin niistä on vaikea välillä puhua. Puhuminen kuitenkin kannattaa ja kun mieltä painavan asian saa sanottua ääneen alkaa se jo heti helpottamaan. Asian käsittely onnistuu myös paremmin kun saa toisen näkökannan itseään painavaan asiaan ja välillä siitä itselle suurelta tuntuvasti asiasta voikin huomata, ettei se olekaan niin suuri kuin aluksi kuvitteli.
Puhuminen on terapiaa ja asioiden käsittely kannattaa.
Olethan sinä henkilö, jolle voi luottaa asioita ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä niid?
