Tag: mielen liikkeet

  Hollannin kurssit ovat tältä kesältä ohi. Kurssiarvosanat annetaan prosentteina, ja sain tulokseksi 96%.  En ollut aikoinaan koulussa erityisen kiinnostunut vieraista kielistä. Olin hyvä oppilas, mutta ihan vain laiskuuttani pieni murheenkryyni ruotsinopettajille. Lukioni ainoassa A-ruotsin ryhmässä tosin jo seiskat riittivät siihen, että olin ryhmäni huonoin. Tätä muistellessani mietin, että olen viettänyt oikeastaan koko teini-ikäni suht motivoituneiden […]

Tein toisen Suomen-reissuni muuttomme jälkeen. Molemmilla kerroilla olen mennyt kymmeneksi päiväksi, ettei tarvitsisi aikatauluttaa jokaista päivää minuutilleen ja aamusta iltaan täyteen ohjelmaa. Tällä kertaa ajoitin reissun kaiken lisäksi taktisesti kahden viikonlopun ympärille, rai rai! Kesän reissulla mulla oli jopa aikaa käydä lapsuudenkotiin jäänyttä roinaa läpi, nyt en tajua mitä tapahtui, kun en kerennyt edes kynsiä lakkaamaan. Ekana […]

  Yhtenä yönä tuli nukuttua vähän huonosti ja ajatuskela ehti kulkea hollannin kielen välikokeesta suomen kieleen, mamuidentiteettiin, aivovuotoon, itsenäisyyteen, etuoikeuksiin ja osallisuudestani Suomi-kuvaan. Kas kun ei maailmanloppuun. Suomihommat pyöri mielessä luettuani Uudesta Muusasta tämän kirjoituksen, jossa Eeva ihmetteli suomalaisten tapaa kertoa ulkomaalaisille aina niitä samoja juttuja Suomesta. Kylmyys, viina ja kielen vaikeus, kyl te tiiätte.  Tunnustetaan: alkuvaiheessa […]

Uuteen kaupunkiin muuttaessa sitä on jonkin aikaa vähän paikaltaan reväisty olo. Kaikki on vierasta.  Kunnes ei enää olekaan, ja huomaat arkeen muodostuneen tuttuja sekalaisia asioita, jotka saa hyvälle tuulelle – kuten poikkeuksellisen hyväntuulinen bussikuski, joka silloin tällöin osuu kohdalle. Mulla on siis teoria, että joka kylällä on oma The Bussikuskinsa. Se, jonka kaikki tyypin kohdanneet tietää […]

  Olen kesäihminen henkeen ja vereen. En ole kovin innoissani kaivellut villahuiveja ylähyllyltä tai fiilistellyt syksyn alkamista. Olen kyllä varustautunut asianmukaisesti: ostin pitkään etsimäni keltaisen sadetakin ja yksi Ikean vaalea glögipullokin on jo juotu. Mutta ei tässä kaikessa ole ollut mitään erityisen ihanaa. (No joo, keltainen takki on ihan hauska. Ja siinä on superpehmeä puuvillavuori.) […]

Vilkaisin ensimmäisiä postauksiani. Siitä onkin jo vuosi, kun päätimme muuttaa ja ryhdyin pikkuhiljaa raivaamaan Pasilan-kämppäämme. Uusi ajanlaskuni alkoi muutosta vuodenvaihteessa, ja tämä kahdeksan kuukauden rajapyykki on ollut monin tavoin merkittävää aikaa. Saimme belgialaiset henkilökortit, täytin 25 vuotta ja nappasin ensimmäisen Pikachuni. Tämänhetkinen elämä tuntuu ihan toisenlaiselta kuin kevät täällä. Täydemmältä, kiireisemmältä, mutta ei liian. Normaalimmalta. […]

Neljä kuukautta muutosta, ja olen ensimmäistä kertaa kipeänä. Tämä ei sinänsä haittaa, koska nyt ensimmäinen vappu ulkomailla ei ehkä tunnu niin ankealta. Vapun voi unohtaa kokonaan, koska viikonloppu menee joka tapauksessa sohvan pohjalla.   Minä nimittäin rakastan vappua. Kaikista sen huonoista puolista ja tihkusateisista Kaivari-muistoista huolimatta. Luulen jopa, että vappu on minulle ulkomaille muuttoon liittyen […]

Tällä viikolla tuli tipahdus. Arki tuli hakemaan. Kaksi kuukautta muuton jälkeen pilvissä leijailu loppui, eikä pelkkä tässä ihanassa kaupungissa oleminen tunnukaan enää koko elämän täyttävältä ihmeeltä. Alkuviikosta olin varma, että nyt tulee flunssa. Veto oli aivan pois eikä tehnyt mieli lähteä kotoa mihinkään. Ei tullut flunssaa, mutta fiilis jäi. Vaikka kaikki oli hyvin ja ulkona […]

Multa on kysytty aika monta kertaa, että miten saan ajan kulumaan täällä. Vastaus: joutuisasti. Päiväni ovat nimittäin lyhyempiä kuin monien muiden, koska nukun paljon. Herään yleensä arkisin yhdeksän-kymmenen aikoihin. (Luksusta, tiedän. Mulla on tämä ihmeellisen ihana hetki elämässäni, että saan nukkua juuri niin paljon kuin tarvitsee, ja aion ottaa siitä ilon irti.) Normaali aivotoimintani tuntuisi […]