Välillä vähän väsyttää ja itkettää ilman mitään kunnollista syytä. Tai sitten itkettää jostain ihan kummallisesta syystä. Töissä ei suju siis yhtään mikään, eikä vapaallakaan jaksa oikeastaan mitään… Kaikki menee ihan pieleen ihan koko ajan. En mene edes salille koska väsyttää ja masentaa, vaikka juuri se voisi olla lääke tähän kaikkeen. Piristysruiske, josta saisi jotain muuta, mukavaa ajateltavaa tähän masentavaan pimeyteen. Kävelen toki päivittäin reippaasti askeleita, mutta eipä sekään salin veroinen ole piristävyydessään, pitää vain peruskuntoa yllä.

Vihaan näitä pohjoismaisia ja pimeitä marraskuita, miksi tällaisia pitää olla edes olemassa, kiusaamassa vain meitä synkkiä ihmisiä?

No, tää nyt vaan on näitä päiviä, kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki menee ihan täysin pieleen. Kun tekisi mieli vain valittaa ja takertuu liian pitkäksi aikaa negatiivisiin ajatuksiin. Kyllä tämäkin päivä ja tämäkin olo menee aamuun mennessä ohi. Aivan kuten kaikki muutkin päivät ja kaikki muutkin olotilat. Lopulta. Huono mieli vaihtuu pian hyväksi. Kyllä se siitä, ei se oli niin vakavaa.

Mikä siis avuksi? Ehkä vain raahaudun sinne kuntosalille pian. Syön ravintolisää ahkerasti. Nukun paljon. Lepään paljon. Ja joskus voin nähdä kavereita. Ja voisin myös olla stressaamasta vähän vähemmän. Keskitän ajatuksia myös niihin onnistumisiin, hyviin asioihin ja hauskaan tekemiseen. Ei ne työt stresssamalla parane. Ei ne muuttoasiat etene stresssamalla, enkä todellakaan löydä uutta kämppistä tilalleni stressaamalla. Stressi tuo vain ylimääräistä kitkaa ja väsymystä koko touhuun. Paremmalla mielellä kaikki sujuisi paljon mutkattomammin, ajatus luistaisi ja muistaisi, kaikki hommat soljuisi paljon joutuisammin. Ei se pimeyskään häviä masentumalla, vaikka kuinka se pimeys ärsyttäisi kotiin töistä lähtiessä. Kyllä tämä tästä vielä. Kohta on vuoden pimeimmät illat ohitse ja käännymme valoisampaan päin.

Mikä teillä auttaa kaamosmasennukseen?

Halusin vain tulla jakamaan teille yhden mahtavan uutisen tähän synkkään ja pimeään marraskuuhun:

Me nimittäin muutamme poikaystäväni kanssa yhteen tammikuun ensimmäinen! Uudet hyvät ajat koittavat siis aivan pian! Odotan innolla, että pääsemme muuttamaan saman katon alle ja samaan kaupunkiin. Vaikka välimatka ei ole ollut pitkä tähänkään saakka, ja etäsuhteessa on ainakin saanut tarpeeksi omaa aikaa, niin on tämä uusi elämänvaihe tässä kohtaa kuitenkin se paljon mieleisempi vaihtoehto. Onneksi se toteutuu vihdoin!  Nyt voimme nähdä useammin ja pääsemme jakamaan yhteistä arkea! Ihan parasta.  Saamme nähdä useammin, eikä kaikkien tapaamisten tarvitse enää sijoittua vain viikonloppuihin, mutta kuitenkin myös niihin. Elämästä tulee erilaista kuin tähän asti, mutta varmasti aivan yhtä mukavaa, vähän erilaista toki. Arkielämämme on varmasti mukavaa. Näin mä uskon! Meidän toisenlaista arkielämää mä odotan toden teolla.

En myöskään malta odottaa, että pääsen, tai siis pääsemme yhdessä sisustamaan meidän yhteistä asuntoa. Eilen kiersin nopeasti sisustuskaupaa läpi ja mielessäni vilisi jo tuhat ja sata ideaa. Saa nähdä, mitä kaikkea saamme käytännössä toteutettua ja miltä asuntomme lopulta näyttää. Onnistunko sisustamaan siitä hienon vai aivan kauhean? Mutta ainakin into on kova, vielä.

Odotan myös innolla, että pääsen aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Tämä vuosi on ollut varsin erikoinen, mutta ei henkilökohtaisesti huono -vaikka keväällä ärsytti valtavasti se, että korona sulki koko Suomen (ja tietysti se ihmisten terveys ja monen talous heikkeni). En toivo koronan jatkuvan enää kauaa, voisi hävitä jo viimeistään keväällä. Mutta se, mitä se on itselleni tuonut, on jotain hienoa. Ilman sitä en olisi aloittanut tätä blogia. Ilman sitä en olisi alkanut haaveilemaan haaveilemistani asioista kunnolla, ilman koronaa en olisi uskaltanut myöntää niitä itselleni tai lähtenyt tavoittelemaan niitä.

Muutto tekee valtavan iloiseksi.

Nyt on perjantai ja näemme poikaystäväni kanssa jälleen, jee. Mitä teidän alkavaan viikonloppuunne kuuluu, mitä se pitää sisällään?