Viime aikoina mulla on ollut taas tosi paha itsekritiikki itseäni kohtaan. Vihaan sitä miltä näytän, vihaan omaa vartaloa ja ihon epäpuhtauksia. Vihaan hiuksiani, koska ne ovat ohuet, eivätkä kasva. Vihaan sitä kuinka nuorelta näytän ja kuinka pienet rinnat mulla on. En ole pitkä vaan noin 30cm lyhyempi kuin kaikki. En ole naisellisen muotoinen, enkä yhtään niin kaunis kuin nuo muut seksikkäät naiset, jotka kävelevät kadulla kiusaamassa minun kateellisia silmiäni…. Eikä se ole heidän vikansa, ei ole rikos näyttää hyvältä. Päinvastoin: jos on kaunis, sitä saa esitellä. Suomalainen kulttuuri on ärsyttävä, jos kauniita naisia vähätellään. ”Kauniit on tyhmiä”. Tai että ei muka saisi pukeutua paljastavasti tms. Mutta olen silti kateellinen heille, koska haluaisin itsekin… Jos viha kuulostaa liian vahvalta, sanotaanko vain etten aina tykkää kaikesta itsessäni. Mutta niinhän me kaikki joskus?

Vaikka kuinka yritän hyväksyä negatiivisen ajatuksen ja ajatella myös hyviä asioita, niin tuntuu etten onnistu siltikään. Huonot ajatukset vaan lisää huonoja ajatuksia, huonojen ajatusten loputon kierre… Plääh. ”Vihaan” (siis en vihaa kävellä hänen kanssaan, vaan vihaan omia ajatuksiani. Hän on edelleen ihana) kävellä kadulla poikaystäväni kanssa ja nähdä paljon itseäni kauniimpia ihmisiä, kun olen itse vain tällainen… Tavallinen. En voi koskaan näyttää heidän laiseltaan ja se saa voimaan pahoin. Ja järjellä luotan luotan kyllä poikaystävääni edelleen ja tiedän, ettei hän tekisi ikinä mitään. Tää on vaan mun omassa päässäni, mää vihaan omaa ulkomuotoani. Vertailu ei ole hyvästä, vaikka kaikkihan me sitä tehdään? Se kuuluu kai tähän ihmisluontoon? Mutta voisiko vähempikin riittää? Voisiko itsensä lyttääminen riittää, mä nyt tulen aina olemaan tällainen, koko lopun ikääni. Ja en mä nyt niin kamalan ruma ole. Kai.

Tämä on kamalan raskasta, en jaksa enää. Tulkaa joku jo hakemaan nämä mun ikävät ajatukseni pois! Ja tuokaa tilalle jotain positiivista, kiitos. Tämä keho on minun omani, aina sinne hamaan hautaan saakka. Siispä ei auta muu, kuin tulla sen kaa toimeen. Rakastaa sitä kaikkea mitä minulla on, myös niitä virheitä joista en niin tykkää. Kaikissa meissä on jotain mistä emme tykkää itsessämme, vai olenko aivan väärässä?

Millä tavalla te muut vertailette? Mistä sä et pidä ja miten olet olet oppinut rakastamaan itseäsi virheinesi päivinesi?  

Ja kai voin olla kaunis, vaikken mahtuisikaan johonkin tietynlaiseen muottiin, jota yleisesti ihastellaan. Hittoon mokomat muotit, voin luoda itse oman, haluamani muotin! Kaikissa on jotain kaunista, enkä pidä tietynlaisia naisia kauniina. Pidän monenlaisia naisia kauniina, ikään ja kokoon katsomatta (kadehdin monia, myös hyvällä)!

Joskus täytyy lähteä kauas (lähelle) Tallinnaan, nähdäkseen lähelle arkeen. Matka virkisti ja samaan aikaan myös muistutti kodin ja arjen ihanuudesta. Mukavia matkoja tarvitaan yhtä paljon kuin sitä tärkeää ”tylsää” arkea! Koimme ja näimme paljon erilaisista paikoista aina erilaisiin tunteisiin. Mutta sellaistahan se elämä täällä kotosuomessakin on, yhtä vuoristoista rataa.

Matkamme Suomalaisten valtaamaan Tallinnaan alkoi tiistaina 4.7, kun suuntasimme tiemme noiden lukuisten suomalaisten tapaan vanhaan kaupunkiin kuluttamaan aikaa muutamaksi tunniksi, siksi aikaa että pääsisimme kirjautumaan Hotelliin.  Sinne vanhaan kaupunkiin juuri päästyämme sade pääsi kuitenkin ”yllättämään” ja ajoi meidät lopulta pieneen sievään kahvilaan juomaan vahvaa kahvia ja syömään pientä lounaan tapaista (jota emme halunneet lähteä muualle etsimään, koska satoi). Onneksi aika kului oikein rattoisasti tuossa  kahvilassa (jonka nimeä en enää muista) ja löysimme muutaman mielenkiintoisen kohteen, missä voisimme vierailla reissumme aikana!

Hotelliin (Hestia Taalasmanni) saavuttuamme huoneessa  meitä odotti ihana yllätys  poiksystävältä: kuoharia ja ruusuja, nam!! Kuohari oli hyvää ja ruusut kauniita, huonekin oli oikein viihtyisä (vaikka itse Hotelli olisi mielestämme voinut sijaita vieläkin lähempänä keskustaa).

Ensimmäinen päivä sujahti nopeasti shoppailen Tallinnan ostareita läpi, mikä sai meidät väsyneet matkalaiset väsähtämään nopeasti (tai ainakin minut). Kävimme myös Vapianossa syömässä hyvää pastaa ja pitsaa, sekä reissun parasta juustokakkua!! Ja pitihän sitä Coronaakin testata… Ja onneksi hotellissa meitä odotti pieni kylpylä, jonne pääsimme lepuuttelemaan väsyneitä matkalaisten jalkojamme, sekä silmiä. Siellä kylpylässä me viihdyimme ensimmäisen (ja toisenkin) illan oikein mainiosti!! Ja poikaystävä innostui vesikoneesta, josta saa hiilihapollista vettä. Ja meinasi into tarttua myös minuun. Vauksi.

Toisena päivänä vierailimme Tallinnan vanhassa vankilassa  (paratei), jossa on ollut toimintaa vielä jopa alle 30 vuotta sitten (itsehän täytän pian 30, hui)!! Tuntuu hurjalta, että noin alkeellisissa oloissa on ollut vankeja vielä ihan vähän aikaa sitten (oma elämäni tuntuu ainakin ihan lyhyeltä matkalta tähän saakka, mihin ihmeeseen se aika oikein rientää? Voisiko se aika hidastaa vähän!).  Paikka oli karusta ulkomuodostaan, karusta historiasta ja kaikesta karuisuudestaankin huolimatta mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen paikka, jotain vaihtelua pelkkään vanhaan kaupunkiin (joka on käymisen arvoinen paikka toki sekin). Suosittelen tätä kohdetta lämpimästi! Ja taidetaampa tänne rakentaa jopa uusia ravintoloitakin lähivuosina? Lisäksi innostuin tästä paratein prisonista (toistamiseen) niin paljon, että kuvia tuli taaaas aivan liikaa. Koittakaa kestää, koska en osannut näköjään pysyä kohtuudessa.

Vielailimme myös Bastioinien tunneleissa vanhan kaupungin liepeillä, joka on toiminut aikoinaan mm. pommisuojana ja veistosvarastona. Ennen tätä tunneli, kaupunginmuuri ja tornit ovat olleet oiva puolustusjärjestelmä  Virolle (joka on kuulunut aikoinan tietysti Neuvostoliitolle, aina vuoteen 1991 saakka). Rakennuksessa sijaitsee myös kivimuseo. Tunnelia on käytetty myös vakoiluun. Tällä hetkellä siellä järjestetään opastettuja kierroksia päivittäin. Vierailimme myös samassa rakennuksessa olevassa tornissa, mistä näkyi kauniit maisemat ympäri Tallinnaa! Pitkän kävelyn ja turistikierroksemme jälkeen kävimme syömässä hyvää ruokaa viihtyisässä ravintolassa nimeltä Rataskaevu. Suosittelen paikkaa lämpimästi, palvelu ja ruoka olivat hyviä molemmat! 🙂 Loppujen lopuksi reissu oli oikein onnistunut, vaikka välillä mielentila olikin väsynyt. Kannatti käydä ja kokea, nyt jaksaa taas huomenna aloittaa uuden kouluvuoden opiskelut uudella innolla.  Ja mielelläni kuulisin teidän suosituksianne Virosta, jossa on tullut käytyä jo lukuisia kertoja? Ja mielelläni otan myös palautetta vastaan, minkälaisista aiheista haluaisitte kuulla jatkossa?