Isäni ei ole niin kuin muut isät. Mutta hän on kuitenkin juuri mun isä, henkilö joka ollut elämässäni siitä asti kun synnyin. Hän ei ole voinut olla vaikuttamatta minuun, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikesta huolimatta olen saanut elää turvallisen lapsuuden, jossa sain olla aidosti lapsi. Isän kanssa harrastimme paaljon. Kesäisin jalkapalloa, talvisin jääkiekkoa. Muistan, kun kasasimme joukon ihmisiä jäälle ja pelasimme hyvässä hengessä kiekkoa. Niistä hetkistä jäi aina hyvät muistot. Teininä menin mukaan isän höntsäilyjengiin pelaamaan sählyä. Kiersimme muutaman kerran myös ympäri Suomen sählyturnauksiin. Isäni iskosti minuun vahvan kipinän urheiluun. 12 vuotiaana aloitin jääkiekon Jyväskylän Hockey Catseissa. Kovin miehekäs laji näin pienelle tytölle, mutta tykkäsin siitä kauheasti! Kannatin intohimoisesti myös Jypiä, menin peleihin aina kuin mahdollista oli. Harrastin monta kesää myös jalkapalloa ja kokeilin jopa nyrkkeilyä. Jossain vaiheessa liikunta keskittyi monen vuoden ajan lähinnä kuntosaliin. Tämän hetken urheiluuni kuuluu tanssitunnit! Jos isäni on minulle jotain opettanut, niin sen, että liikunta on ihan älyttömän kivaa! Jokaiselle löytyy varmasti jokin laji, josta tykkää! Vaikka sitten vain kävely 😉 Kuntosali ei sovi kaikille, eikä tarvitsekaan! On isäni vaikuttanut minuun muutenkin, mutta liikunta yksi tärkeimmistä. Siispä hyvää isänpäivää kaikille ihanille iseille! 🙂 Isänpäivän kunniaksi katsomaan nyt Suomen kiekkopeliä, Suomi-Kanada. 🙂